Nipsu Espanjassa

Kissan kanssa on nyt matkustettu autolla, lentokoneella, kävellen ja junalla. Nipsun hieno uusi passi ei kiinnostanut ketään eikä missään. Nipsu tuli turvatarkastuksessa portista läpi minun sylissäni ja kantokassi meni läpivalaisun kautta. 

Sain ystävältäni lainaksi Sherpa- merkkisen pehmeän laukun, joka mahtuu lentokoneen penkin alle. Penkin alla oloa on onneksi tosiaan vain ne nousun ja laskun ajat, jolloin turvavyön merkkivalo palaa. Muuten laukkua sai pitää sylissä ja siinä Nipsu suurimman osan aikaa nukkui rauhallisesti. Välillä rauhoittelin sitä työntämällä käden kassiin ja silittelemällä sitä. Nousuissa ja laskuissa jouduin vähän sullomaan kassia penkkien välistä ja se aiheutti kassissa hirmuista mylläkkää ja raapimista, joka onneksi rauhoittui nopeasti. Ennen lentomatkan loppua sillä tuntui jo totisesti menneen hermot ja se raapi vimmatusti kassin vetoketjuja päästäkseen ulos kassista. Onneksi tämäkin kesti vain vähän aikaa.

Kävellessä lentokentillä, kaduilla yms. kisu oli ihan rauhassa kassissa ja meni varmaan äänten, hajujen ja heilumisen vuoksi hiljaiseksi, mutta katseli tarkkaan kassistaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa. Majoittaja nouti meidät kentältä ja oli varannut Nipsulle hiekka-astian. Ihanaa ja helpottavaa Nipsulle, joka oli siinä vaiheessa ja pidätellyt aika pitkään. Ensimmäinen yö, jonka vietimme Espanjan päässä aamiaismajoituksessa oli rauhaton ja kissa tutki meille annettua huonetta lähes koko yön. Se tutki kaappien sisällön, kylpyhuoneen, takan ja kävi välillä raapimassa huoneen ovea ja hyppi pöydille, takan reunukselle, yöpöydille ym. Jossain vaiheessa kuljin sen perässä vain ollakseni estämässä tavaroiden putoilun, raapimisäänet ja rapinan. Olin aamulla melko uupunut ja niin varmaan kissakin. Oli silti täysi työ saada se takaisin kassiin, jotta päästiin junamatkailemaan Malagasta Fuengirolaan. Tässä vaiheessa se inhosi kassia. 

kissa vauhdissa.

Olin etukäteen tarkistanut, että junassa saa kuljettaa lemmikkejä, kunhan ne ovat kytkettyinä. Lippua ei eläimelle tarvitse. Ostimme automaatista liput ja hyppäsimme (= laahasimme painavat matkatavarat korkean kynnyksen yli) junaan. Juna oli tupaten täynnä, lähinnä nuoria ja meteli on välillä korvia huumaava. Seisoimme alkumatkan, vaikka yksi nuori tyttö kavereineen kyllä heti tarjosi meille istumapaikkojaan, joista kieltäydyimme. Puolen matkan jälkeen pääsimme istumaan ja avasin Nipsulle kassia ja se kurkisteli silmät suurena ympärilleen.

Juna-asemalta kävelimme noin neljä korttelin väliä asunnolle, jossa meillä oli vuokravälittäjän kanssa treffit. Istuimme talon edessä olevalle penkille ja siinä saimmekin sitten istua. Olimme 10 minuuttia etuajassa ja välittäjä oli noin 50 minuuttia myöhässä. Eihän meillä hätää ollut, onneksi. Nipsu viihtyi tässä vaiheesssa kassissa hyvin, eikä halunnut tulla ulos.Katseli kyllä välillä avoimesta kassista ja haisteli ilmaa. Istuimme kahden kadun risteyksessä, jossa kulki jatkuvasti autoja, mopoja ja moottoripyöriä. 

Kukahan siitä on mennyt?

Vaatekaapit on vaan niin vastustamattomia..

 

Nyt Nipsu on saanut rauhassa kotiutua asuntoomme ja vaikuttaa rauhalliselta omalta itseltään. Asuntomme sijaitsee keskellä kaikkea ja meteli on öisin melkoinen. Ei tunnu haittaavan. Eniten se ehkä haittaa minua kun olen aika herkkäuninen. Onneksi on siesta.. Suurin ihme mielestäni on että lähikaupan ruoka kelpaa Nirso-Nipsulle. Kotona se syö ainoastaan ja vain yhtä merkkiä kosteaa kissanruokaa. Täällä paikallinen Brekkies upposi heti, ilman ehtoja. Mutta eipä ihme, paketissa lukee: Irresistible Sabor- vastustamaton maku!