Kesätunnelmissa

Etukäteen povailin, että kesästä tulee kuuma ja työntäyteinen ja siltä se nyt alkaa vaikuttaa, vaikka varsinainen kesä ei kai ole vielä alkanutkaan. Olen aloittanut työt uudessa työpaikassani ja  viime kuukausina laiskuuteen tottunut kroppani on ihmeissään. Yht'äkkiä  juostaan tuntitolkulla paikasta toiseen, nostellaan, kumarrellaan, käännetään, väännetään ja jynssätään. Jalat etenkin nilkasta alaspäin ovat kovilla. Tiedän kokemuksesta, että tottuvat muutamassa viikossa ja hyvistä työkengistä olisi myös apua. Kuumuus lisää työn rasittavuutta.  Työ on melkolailla sitä, mitä osasin odottaa.Perushoitoa maustettuna, keittöhommilla, pyykinpesulla ja siivouksella. Sitä ihteään. Mummoja ja pappoja, ruokaa, pesua, vaipanvaihtoa, lääkkeitä, pukemista ja riisumista, haavahoitoa, vahtimista, leikkiä, laulua ja liikuntaa. Viimeksimainittua enemmän hoitajille kuin hoidettaville. Työyhteisö on pieni ja tiivis, joten kaikenlaista voi vielä tulla eteen. Toivon kuitenkin, että kesästä jäisi hyviä muistoja.


Tulevassa syksyssä kajastelee odotusta ja toivoa. Vaikka kaikki taloomme liittyvät hankkeet ovat tähän mennessä menneet myttyyn, en ole menettänyt toivoani. Uskon, että kohta tapahtuu ja saamme talosta kaupat. Uskon, uskon ja odotan. Fatalismi on vikani, joten kahden vuokralaisperheen vetäydyttyä vuokraamasta, pudotimme talon pyyntihintaa ja heitimme ilmaan ääneen lausutun toiveen, että ostaja sittenkin löytyy. Näistä ääneen lausutuista toiveista on tullut tietynlainen vitsi. Viime viikkoina ääneen lausuttuja asioita on vaan toteutunut monta. Toki hidasteita ja hankaluuksiakin on ollut, mutta niinhän elämässä yleensäkin.
Olen kokeillut opastettua meditaatiota muutaman kerran. Siinä positiiviset odotukset ovat pääosassa ja tietysti usko itseen, omaan arvoon ja kykyihin. Minua se auttaa ja muullahan ei ole väliä. Meditaatiosta jää hyvä mieli ja rentoutunut olo.

Aikuisiällä olen huomannut olevani sillä tavalla kieroutunut, että pidän muutoksesta. Inhoan jumittumista, pysyviä, staattisia tiloja, joissa ei tapahdu mitään tai tapahtuu vain samaa päivästä toiseen. Kuitenkin huomaan, että muutokset vaativat voimia. Olen iloinen ja onnellinen. Haluan olla liikkeessä ja ihmisten parissa. Haluan nähdä ympäristöäni ja tutustua siihen. Vain sitä kautta saa tunteen kuulumisesta johonkin. Kokemisesta. Kokeminen myös väsyttää. Elämä on niin ihanan väsyttävän koettavaa.