Sekaisin puista

Kävin Raisiossa Bauhausilla hankintamatkalla. Tarkoitus oli ostaa dc-fix- kontaktimuovia ja päällystää sillä keittiön tasot ja keittiön koneet. En löytänyt ihan sitä mitä lähdin etsimään, mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Sitten menin "vahingossa" puutarhaosastolle.. Näin puita ja menin ihan pähkinöiksi. Oliivi ja sitrus lähtivät mukaan. Ne muuttivat meidän parvekkeelle.

ennen

jälkeen

Helteisen päivän rantaretki

Koti

Olohuoneen tehosteseinä ennen ja jälkeen tapetoinnin. Meillä on menossa harmaa vallankumous.

Kesätunnelmissa

Etukäteen povailin, että kesästä tulee kuuma ja työntäyteinen ja siltä se nyt alkaa vaikuttaa, vaikka varsinainen kesä ei kai ole vielä alkanutkaan. Olen aloittanut työt uudessa työpaikassani ja  viime kuukausina laiskuuteen tottunut kroppani on ihmeissään. Yht'äkkiä  juostaan tuntitolkulla paikasta toiseen, nostellaan, kumarrellaan, käännetään, väännetään ja jynssätään. Jalat etenkin nilkasta alaspäin ovat kovilla. Tiedän kokemuksesta, että tottuvat muutamassa viikossa ja hyvistä työkengistä olisi myös apua. Kuumuus lisää työn rasittavuutta.  Työ on melkolailla sitä, mitä osasin odottaa.Perushoitoa maustettuna, keittöhommilla, pyykinpesulla ja siivouksella. Sitä ihteään. Mummoja ja pappoja, ruokaa, pesua, vaipanvaihtoa, lääkkeitä, pukemista ja riisumista, haavahoitoa, vahtimista, leikkiä, laulua ja liikuntaa. Viimeksimainittua enemmän hoitajille kuin hoidettaville. Työyhteisö on pieni ja tiivis, joten kaikenlaista voi vielä tulla eteen. Toivon kuitenkin, että kesästä jäisi hyviä muistoja.


Tulevassa syksyssä kajastelee odotusta ja toivoa. Vaikka kaikki taloomme liittyvät hankkeet ovat tähän mennessä menneet myttyyn, en ole menettänyt toivoani. Uskon, että kohta tapahtuu ja saamme talosta kaupat. Uskon, uskon ja odotan. Fatalismi on vikani, joten kahden vuokralaisperheen vetäydyttyä vuokraamasta, pudotimme talon pyyntihintaa ja heitimme ilmaan ääneen lausutun toiveen, että ostaja sittenkin löytyy. Näistä ääneen lausutuista toiveista on tullut tietynlainen vitsi. Viime viikkoina ääneen lausuttuja asioita on vaan toteutunut monta. Toki hidasteita ja hankaluuksiakin on ollut, mutta niinhän elämässä yleensäkin.
Olen kokeillut opastettua meditaatiota muutaman kerran. Siinä positiiviset odotukset ovat pääosassa ja tietysti usko itseen, omaan arvoon ja kykyihin. Minua se auttaa ja muullahan ei ole väliä. Meditaatiosta jää hyvä mieli ja rentoutunut olo.

Aikuisiällä olen huomannut olevani sillä tavalla kieroutunut, että pidän muutoksesta. Inhoan jumittumista, pysyviä, staattisia tiloja, joissa ei tapahdu mitään tai tapahtuu vain samaa päivästä toiseen. Kuitenkin huomaan, että muutokset vaativat voimia. Olen iloinen ja onnellinen. Haluan olla liikkeessä ja ihmisten parissa. Haluan nähdä ympäristöäni ja tutustua siihen. Vain sitä kautta saa tunteen kuulumisesta johonkin. Kokemisesta. Kokeminen myös väsyttää. Elämä on niin ihanan väsyttävän koettavaa.

Iltalenkillä

Uuden kodin laittoa. Vetiset seinät.

Minulle mieleinen sisustustyyli on jossain french rusticin ja industrial vintagen välillä. Kuitenkin lähes kaikki huonekalumme ovat suhteellisen moderneja ja tavanomaisia (mun mielestä). Onhan meillä jotain matkoilta tuotuja sisustustauluja, joista tykkään hurjasti. On vaikea muuttaa sisustustyyliä, koska lähes kaikki pitäisi vaihtaa. Olen nuuka ja pienituloinen, joten suosin kierrätystä ja kirpputoreja. Tykkään kauniista vanhoista esineistä, jossa saa olla vähän raapaleita ja kuhmuja. Viime vuosina olen välttänyt tavaran keräilyä, vaikkakin sitä on jonkun verran tullut hankittua myyntitarkoituksessa.

Sisustusväreinä käytän mielellään luonnonvaaleaa, harmaata, mustaa ja tehosteväreinä turkoosia, vedenvihreää, punaista, oranssia ja keltaista. Näistähän syntyy jo melkoinen kesäkeitto..Puuesineet tai mukapuuesineet saisivat olla joko tummia tai luonnontammen tai pähkinäpuunvärisiä.

Olen huono verhojen valinnassa ja se näkyy nytkin. Olohuoneessa on roikkunut jo kaksi viikkoa yksi liian lyhyt verho. Verhot ovat rasittavia rättejä, joiden kiinnittäminen on tehty ylitsepääsemättömän hankalaksi. Verhojen kiinnittimiin on sata erilaista sovellusta, joten turha toivoa, että tempaisisit verhot vanhasta paikasta ja ripustaisit kätevästi samoilla kiinnittimillä uuden asunnon ikkunaan. Kaikki verhosysteemit on taatusti suunnitellut joku miesinsinööri, jonka kiltti vaimo ei ole uskaltanut sanoa, että metsään meni koko homma.

Oho, eksyin aiheesta. No, jostain syystä tähän sisustuskertaan on latautunut paljon odotuksia. Haluaisin jotain uutta (minulle uutta, siis vanhaa kirpputoritavaraa), joka toisi tuulahduksen pohjoismaista yksinkertaisuutta ja särmikkyyttä. Haluaisin ehkä sarvet.. tai kuvan sarvista. Tai vaikka kuvan saksanhirvistä tai metsäpeuroista, mutta tällä hetkellä seinillämme loiskuvat vedet, tarkemmin sanottuna meret. Kaikki taulumme ovat vesi- tai meriaiheisia. Missäpä kala paremmin viihtyisi kuin lähellä rantaa ja vesiaiheet seinillä.

Kokosin eilen paketiksi ajatukseni merestä. Meri on minulle vapauden tunteen luova henkinen avaruus, jossa on tilaa ajatuksille ja uusille asioille. Merituuli puhaltaa läpi pään ja vie tunkkaiset ajatuksen mennessään. Meren läheisyydessä voi tuntea mahdolliseksi lähdön, saapumisen ja matkan tekemisen. Mereltä saapuvat rikkaudet, uudet ajatukset ja vaikutteet sekä vallanhimoiset valloittajat. Sinne on mahdollista myös paeta jos uhka tulee maitse. Meri on turvallinen ja samalla vaarallinen. Rannalla istuessaan voi nähdä niin kauas kuin silmä kantaa, eikä tiedä mitä ulapalta seuraavaksi saapuu. Pelko ja ihailu sekä tuntemattoman utelias odotus ovat kaikki läsnä. Tässä hauskinta on se, etten ole varsinainen merenkävijä vaan rannan tuntumassa haikailija.

Täällä todella voi tuntea ja huomata meren läheisyyden. Aina tuulee ja iltaisin lokit kaartelevat kirkuen rannan ja läheisen urheilukentän välisellä alueella. Aamuisin on usein sumuista, mutta tuulet hoitavat homman yleensä niin, että iltapäivällä jo paistaa.

Lokit ulkona

Lokit sisällä

Seinällä olevat peili, taulu ja kello ovat omituisilla korkeuksilla, koskapa taulukoukut oli sijoiteltu näin edellisten asukkaiden toimesta. Seinä on tarkoitus tapetoida, joten ovatpa nyt noin jonkin aikaa. Vettä on tälläkin seinällä.

Ja mitä muuta. Keittiöön tulee uudet vetimet. Ne odottavat meitä postissa. Tässä siis ennen-kuvat.

Vetimet vaihdettu.

 Mitä muuttokodissa tapahtuu kuvausalueen ulkopuolella?

Kissa kiukuttelee ja väittää vastaan kun ei pääse enää vaatehuoneeseen.

Makuuhuoneessa on vielä jotain tehtävää..     Ja vettä on seinällä täälläkin.

Kaksi rakkaimmista meriaiheisista  tauluista  ovat vielä kuvaamatta. Toinen on täällä jo seinällä, mutta paikkaa täytyy vielä muuttaa. Toinen odottelee vielä muuttoa vanhassa kodissaan.

Paikanvaihdos

Viime aikoina on tullut ankarasti pohdittua paikan merkitystä elämässä. Paikka on siis sijainti kartalla, mutta kanssabloggari viisas kirjaus kertoo, että ihmiset eivät rakasta vain paikkoja vaan, itseään niissä. Viisas oivallus! 

Oman näkemykseni mukaan käsitys paikasta, olkoonpa vaikka kaupunki, syntyy omien tunteiden ja ajatusten voimalla. Paikka on siis paikka päässä, ei tuolla jossain ulkona. "Tuolla ulkona" on miljoona totuutta ja tulkintaa samasta ympäristöstä. Jokaisella omansa. Pää on projektori, joka heijastaa kuvan siitä, mitä ihminen ympärillään havaitsee. Se, miten havaintoja kerätään ja miten niitä tulkitaan on kiinni kokemuksista, asenteista ja tunteista. Jollekin toiselle samat ympäristöt ja kohtaamiset tuottavat täysin erilaisen kuvan paikasta kuin minulle. Tähän olen vääjäämättä törmännyt. Havainto on tyrmisttyvän selkeä ja tosi. Minun kaupunki ja sinun kaupunki ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka kulkisimme rinta rinnan ja näkisimme ja kokisimme samat asiat.
En voi vaihtaa omaa kaupunkimielikuvaani sinun kuvaasi. Voin toki kuvailla sitä, mutta omasi luultavasti pysyy täysin erilaisena.

Mietin myös sitä, voiko sanoa, että jossain paikassa olen ollut onnellinen. "Silloin kun asuin siellä. Se oli onnellista aikaa." Hmmm. Oma kokemus on, että jokaiseen asuinpaikkaan liittyy sekä hyviä, että huonoja kokemuksia. Paikka siis ei tee sinusta onnetonta tai onnellista. Pääsi tekee. Lomakohteet tuntuvat usein onnen tyysijoilta ja haaveilemme niissä asumisesta. Kauanko loma yleensä kestää ja minkälaisin odotuksin sinne matkustetaan? Viikon, pari ja mennään ihan vain rentoutumaan tai ottamaan elämästä ilo irti.

Muistan joitakin vuosia sitten kun tapasimme lomalla toisen suomalaispariskunnan, jonka kanssa vietimme muutaman illan kierrellen kaupungilla ja käyden yhdessä syömässä. Pariskunnan naispuolinen osapuoli tuntui olevan alusta asti sitä mieltä, että oli tultu äkkilähdöllä väärään kohteeseen. Muutaman illan jälkeen teimme pesäeroa kyseiseen seureeseen kun emme enää jaksaneet kuunnella. Matkakohteessa, ei ollut mitään ostettavaa, lämpötila ei ollut sopiva, ruoka oli mitä sattui, alkoholi liian kallista ja rannalla vesi liian kylmää. Meillä tuntui olevan kaikki hyvin. Tulin reissusta kotiin hiukset afrikkalaisilla leteillä, ruskettuneena, rentoutuneena ja matkalaukku täynnä eksoottisia matkamuistoja. Mukana myös se, että kaikki eivät tykkää Cap Verdestä.

Melko hämärää.

Yökuvat meni vähän eteerisiksi.

Kissa kotiutuu

Uusi asuntomme suorastaan kylpee valossa. Aurinko paistaa aamulla kahvipöytään, iltapäivästä iltaan saakka parvekkeelle ja sisään suuresta olohuoneen ikkunasta. Vaaleat seinät vielä lisäävät valoisuuden tuntua.. ja vähät kalusteet. Kävimme eilen hakemassa lastin tavaraa taloltamme ja siellä huomasin, kuinka pimeää siellä on. Päivälläkään ei eteisessä tuntunut näkevän mitään ilman valoja. Omakotitaloasumiseen tottunut kissa on vielä vähän säikky ja viihtyy paljon vaatehuoneessa, sängyn alla, mutta myös pöydillä ja sängyn päädyn päällä, mistä näkee hyvin ulos. Käytävältä  ja naapurihuoneistoista kuuluvat äänet saavat sen vielä ajoittain pelästymään, mutta eiköhän tuo totu.

Kissa nauttii valosta ja maisemista.

Itselle tämä muuttaminen ei ole mitään uutta. Laskin juuri eilen, että tämä oli minulle 17. muutto. Eli jonkun verran on tullut tavaroita raahattua paikasta toiseen 45 vuoden aikana. Lienenkö vähän levoton vai mistähän tuo johtuu. Tämä ei todellakaan tule olemaan viimeinen kerta vaikka ainahan sitä vannoo kun saa tavarat ovesta sisään, että ei ainakaan ihan heti muuteta mihinkään...

Luontosuhde

....palautettu.