Vuosi 2013

Tammikuuni alkoi Espanjassa rakettien paukkeessa. Sain Roscon de reyesistäni tietäjän eli espanjalaisittain: Kuninkaan, joka tietää hyvää onnea. Äitini luki minulle paikallisesta lehdestä horoskoopin, jossa sanottiin, että jos sinulla ei ole töitä, tulet saamaan vakituisen työn helmikuussa ja  melkolailla niin kävikin. Itseasissa alkulaukaus työlleni tuli puhelun muodossa samaisen loman aikana. Tammikuussa olin toiveikas töiden ja tulevaisuuden suhteen. Lomaltapaluun jälkeen kärsin kaamosmasennuksesta kuten melkein joka talvi.

Helmikuussa sain oppisopimuspaikan Suuresta Firmasta, johon läksin vähän pahat epäilykset mielessäni. Niinhän siinä sitten kävi, että neljä kuukautta jaksoin paahtaa hiki päässä. Sain tehdyksi yhden tutkintotilaisuuden ja sen jälkeen sanoin itseni irti.

Maalis- huhti- ja toukokuukin olivat henkisesti raskaita myös parisuhteessani. Uimme syvissä, sameissa vesissä. Toukokuussa olimme jälleen Espanjassa. Tämä oli ihana hengähdys töistä ja opiskeluista, vaikka reissua varjosti epävarmuus parisuhteessa.

Toukokuun lopulla aloitin kesätyöni, josta todella pidin. Kesä kului siivillä. Pöyräilin työmatkoja ja mieleeni jäi varmasti ikuinen jälki lämpimistä päivistä ja auringonpaisteesta. Kesällä parisuhteessa tapahtui huomattava muutosta parempaan ja henkinen hyvinvointi lisääntyi humisten.
Elokuussa palasin takaisin tekemään sijaisuuksia vanhaan paikkaani kehitysvammaisten asumisyksikköön. Syyskuussa jatkoin töiden ja koulun yhdistelmällä.

Syyskuussa päätimme myös laittaa talomme myyntiin. Jotenkin tämä ratkaisu vaikutti positiivisesti henkiseen ilmapiiriin. Tehtiin jotain konkreettista asioiden eteenpäin viemiseksi. Koulussa oli edessä haastava hoidon- ja huolenpidon jakso, joka kuitenkin, näin jälkikäteen katsottuna sujui ongelmitta. Syys ja lokakuussa mietimme mihin suuntaan lähdemme, jos/kun talomme myydään. Päätimme, että emme osta vaan vuokraamme seuraavan asunnon.

Lokakuussa lähdin työssäoppimisjaksolle dementiakotiin, vähän apeilla mielin, mutta paikka osoittautui todella mukavaksi. Sain kiitettävän tutkintotilaisuussa ja olin työssäoppimiseen todella tyytyväinen. Palasin marraskuussa tekemään sijaisuuksia myös entiseen kesätyöpaikkaani. Talomme myynti ei tuntunut etenevän. Saimme yhden tarjouksen, mutta hinta jäi aivan liian alhaiseksi. Joulun ollessa jo ovella oli siirrettävä toiveet talon myymisestä tulevaan vuoteen.

Joulukuussa tein tiivisti töitä, mutta ehdimme sentään tehdä pienen visiitiin Keski- Suomeen sukuloimaan. Uusi vuosi tuli vietettyä rauhallisesti kotioloissa. Vuodessa oli monenlaisia haasteita, mutta myös kehitystä, jollaista ei tule ilman pientä kipua. Koko vuotta on omalta osaltani värittänyt haaveilu ulkomaille muutosta.

Tucsany on mun tuskani

Tätä kuvaa on hinkattu jo luvattoman kauan..

Vihdoin vähän valoa.

Luulin jo, että valot tunnelin päästä on säästösyistä kokonaan sammutettu tai valon tuottaja myyty ulkomaille, mutta tänään paljastui, että elämme yhä auringon alla. Huh ja onneksi! Lumesta en välitä, mutta pakko myöntää, että maailma näyttää piirun verran paremmalta kuin pari päivää sitten.
Tein toisen kokeilun crema catalanan parissa ja tällä kertaa onnistui jo vähän paremmin tai oikeastaan: Onnistui tosi hyvin.

!

 Tässä toisessa ohjeessa oli applesiinin verran vähemmän nestettä. Uunissa nämä olivat vähän reilun tunnin. Minusta näytti, että ensimmäisellä kerralla kermassa tapahtui juoksettumista kun lisäsin appelsiinimehun kerman sekaan, mutta tein sen, koska ohjeessa niin sanottiin. Tässä ohjeessa oli siis vain raastettu appelsiinin kuori.  Ja tosi herkkua tuli. Ohje täältä.

Parin viikon päästä on suvussani tulossa häät, joihin olen lupautunut ääntä pitävän virkaan. Sitä varten olen hankkinut 50- luvun tyylisen leveähelmaisen mekon ja koska jalkani ovat pienet tilasin kengät netistä. Olen kymmenet kerrat ennen eri kokkareita käynyt hiki päässä etsimässä kaupoista kokoisiani juhlakenkiä (34-35) ja saanut joka kerta palata kotiin vihaisena ja tyhin käsin. Tällä kertaa olin fiksu ja turvauduin heti netin ihmeelliseen maailmaan. Vähän jännitti, että ovatko sopivat! Ovat ja aivan ihanat!

 Kenkälaatikko meni uusiokäyttöön.

Huomenna jatkuu koulu. Minulla alkaa viimeinen vuosi, jonka aikana opiskelen kuntoutusta. Olen ollut muutaman päivän onnesta sekaisin, kun sain tietää, että ulkomaanvaihtoni onnistuu. Pääsen kuukaudeksi Espanjaan lokakuussa. Olen jo ehtinyt hakea Eurooppalaista kelakorttia, käydä läpi paikallisen vuokra-asuntotarjonnan, bussiaikataulut- ja hinnat, lentohinnat ja kartasta tietysti heti katsoin missä harjoittelupaikkani sijaitsee. Hei, se on vasta lokakuussa! Kielen opiskelussa olen vaiheessa, jossa ymmärrän keskustelusta ainakin aiheen, lauluista sanoja, uutisista myös aiheet ja mikä tärkeintä, muutama slogan irtoaa. Osaan sanoa, että olen opiskelija Suomesta ja sehän selittää jo kaiken..

Crema catalana

Erään ruoka/matkailuohjelman innoittamana aloin valmistaa tätä ihanaa jälkiruokaa. Selailin monen monta ohjetta ja päädyin sellaiseen, jossa oli lyhyt kypsennys- ja paistoaika. Ja juuri siinä potkaisin itseäni nilkkaan. Hämmästyttävintä on, että netissä olevissa ohjeissa paistoaika vaihtelee 20 minuutin ja 2 tunnin väliltä. Toisissa ohjeista käsketään antaa massan "maustua" 20- 30 minuuttia ennen vuokiin kaatamista. Lienee jonkin asteista keittelyä? Valitsemassani ohjeessa ei puhuttu maustumisesta eikä massan keittämisestä vaan sekoituksen jälkeen massa siivilöitiin uunivuokiin. Paistoajaksi sanottiin 20-30 minuuttia. Voinpa nyt kertoa, että se ei riitä mihinkään. Crema catalanani oli uunissa pari tuntia..
Samaista jälkiruokaa tarjoillaan maailman eri kolkissa vähän eri variaatioina ja eri nimillä: Crème brûlée,  paahtovanukas, burnt cream, crema catalana, flan tai trinity cream.

Maku oli näissä hyvä, mutta koostumus jäi vähän velliksi. Ehkä ensi kerralla onnistuu..

Illan hämärissä kävin kuvailemassa loppiaisen kunniaksi kaupungin joulukuusen ja vähän muutakin maisemaa jokirannassa. Huomasin tällä reissulla, että ei ole juuri tullut ulkoiltua, koska sormet eivät ole yhtään tottuneet kylmään. Olin varma, että sormet jäätyvät ja putoavat pois ennen kuin pääsen takaisin kotiin. Sain harvinaisen paljon epäteräviä kuvia, syynä rikkinäinen optiikka, pitkät valotusajat, hutera kolmijalka, tuuli sekä kotiin jäänyt kaukolaukaisin. Ja jäätyneet sormet!