Työt alkoi, yritetään ylläpitää luovuutta

Päivät kuluvat niin nopeaan. Pelkään, että ihan "huomenna" huomaan olevani eläkeiässä ja kaikki kiva jäi tekemättä.. ei vaan jaksa. Työ todella vie enemmän kuin sen kahdeksan tuntia päivässä. Työ vaivaa mieltä viimeiseksi illalla, ennen nukahtamista, tulee uniin ja on taas ajatuksissa heti herättyä. Energiaa kuluu ja kotona illalla vietetyt tunnit tuntuvat tosi lyhyiltä. Viikonloppuna huomaan, että vasta sunnuntaina alkaa luovuus luistaa. Yritän tosissani uppoutua harrastuksiini, jotta saan hetken hengähtää. Olla ajattelematta töitä. Olla vapaalla.

Kontrasti kotona vietettyihin viikkoihin on jyrkkä. Töissä on koko ajan kiire. Kaikki henkilökohtaiset asiat jäävät hoitamatta tai ainakin aivan viime tinkaan. Ärsyynnyn kun oma puhelimeni soi. Kuka siellä soittaa? Nyt ei sovi. Olen töissä. Ajatus katkeaa. Tarvitsen kupin kahvia ja vessatauon, mutta kumpaakin pitää hoputtaa. Mikä helkkarin pakko on koko ajan olla kiireessä? Miksi mitään ei saa tehdä rauhassa? Kuka minua käskee? Olenko sittenkin itse pahin orjapiiskurini?

Onnistuisinko työssäni, tekisinkö tulosta, pysyisinkö aikataulussa jos ottaisin kaiken hitaammin? Istuisin vessassa edes viisi minuuttia. Joisin rauhassa kahvini. Söisin ruokani hitaasti, mättölapioinnin sijaan. Jospa ottaisin tavaksi sanoa, ettei minulla ole mitään kiirettä. Leimautuisinko laiskottelijaksi ja hitaaksi älykääpiöksi?

Tilkkuhulluus osa 3

Kyllä tämä varmasti kohta loppuu kun aloitan työt. Nämä kaikki ovat vielä vähän kesken kuten kuvista näkyy. Piti tänään käydä ostamassa vetoketjuja tyynynpäällisiin, mutta uppouduin niin tähän uuteen peittoprojektiin, etten päässyt lähtemään mihinkään.

Blogi paljastaa henkilöllisyytesi!

Jonkun päivityssekoilun tuloksena tänään blogger muuttui nimimerkin käytöstä oikeiden nimien käyttöön. Ihan kiva jos sillä ei olisi niin väliä. Mutta ei niin kiva jos olit ajatellut kirjoitella nimimerkin suojassa. Kävin heti muuttamassa asetuksiani niin, että poistin nimeni profiilistani kokonaan. Minulle juttu on ikävä, ellei peräti todella kauaskantoisia vaikutuksia luova asia. En ole valinnut kirjoittavani omalla nimelläni perin aroista asioista, jotka koskevat työpaikkakuvioitani, vallankaan kun työsopimus on vielä allekirjoitusta vailla. Kiitti vaan Blogger!!!

Hyvää Äitienpäivää!

Äiti voi olla poissa, kaukana tai näkymättömissä, mutta aina läsnä sydämessä.

Hyvää Äitienpäivää!

Kipeät kädet ja levoton mieli

Njäh, työpaikkaprojekti liikahti juuri siihen suuntaan kun EN olisi toivonut.  Minulle tarjottiin myyntityötä. Tilanne toisen (sen mieluisamman)  paikan suhteen on vielä auki ja varmistuu vasta ensi viikolla. No, minulla on nyt ainakin yksi työpaikka osuuskuntatoiminnan lisäksi. Tosin se on mielessäni suuri, takkuturkkinen ja terävähampainen susi, joka nielaisee minut ja leppoistamishaaveeni yhtenä suupalana suureen nälkäiseen vatsaansa. Elämä se näköjään heittelee haasteitaan ja niihin on vaan vastattava.

 Hain kyseiseen työpaikkaan reilu puoli vuotta sitten. Silloin olisin ottanut paikan, mutta jäin haastattelussa toiselle sijalle. Nyt tilanne on muuttunut ja paikka olisi vapaa, mutta en halua sitä. Vähän ironista? Mitäs antoivat aikaa ajatella.

Olen tehnyt pihatöitä pikkusella lapiolla niin, että niskaa ja käsiä särkee. Olen myös tehnyt osuuskuntatöitä ja sekin käy käsien päälle, tosin ei siinä määrin kuin lapiohommat. Mieli vaeltelee jossain ensi viikossa, enkä oikein saa selkoa omista tunteistani. Leikinkö upporikasta ja rutiköyhää? Olenko menossa oikeaan vai väärään suuntaan? Joudunko valitsemaan? Pääsenkö valitsemaan? Miksi kolmen kuukauden jälkeen kaksi paikkaa on yhtä aikaa ratkaisun alla? 

Tämä kuva on suunnilleen yhtä selkeä kuin mieleni tällä hetkellä..

Tilkkuhulluus osa 2

Odottelin tänään vastausta kahdesta työpaikasta ja odottelun ja jännittelyn vuoksi oli pakko keskittyä johonkin muuhun. Kävin Kontista hakemassa vähän tilkkutyökankaita ja päätin tehdä jotain tosi söpöä. 

Ja sitähän tuli:

Tietoa työpaikoista ei sen sijaan tullut. Olen aika lailla tienhaarassa, enkä ole varma mitä valitsen jos saan molemmista paikoista myöntävän vastauksen. Toinen paikka on vakituinen, stressaava myyntityö, jonka osaan, mutta en mitenkään rakasta. Toinen työ on toimistotyö; varmasti paljon helpompi, mutta määräaikainen. Jälkimmäisen ohessa voisin tehdä paremmin osuuskuntaan töitä koska työaika on parempi ja viikonloput vapaat. Määräaikaisuus antaisi sopivasti aikaa kakkostyön käynnistämiselle. Ekassa tuskin jäisi ollenkaan mahdollisuutta jatkaa/aloittaa osuuskuntatyötä, eikä varmaankaan olisi energiaa tai aikaa kouluttautua lisää osuuskuntatoimintaa silmällä pitäen.

Tässä on pari-kolme päivää mennyt ihan haahuillessa. Tänä aamuna heräsin neljältä ja kävin näitä vaihtoehtojani miettimään. Tietysti tieto henkilövalinnoista helpottaisi aika lailla. Voihan se olla, että saan vain toisen niistä paikoista. Toivottavasti se on tuo toimistotyö.