Oma kehu haisee!

Niin oli tapana sanoa vielä kun minä olin nuori. Tai siis nuorempi.. Toista se on tänä päivänä. Nykyään tuntuu, että jokaisen pitää osata sanoa, että: "Mä olen paras, voitan kaikki muut." Nimenomaan voittamisesta on kysymys, ei siitä, että olisi hyvä omana itsenäni ja se riittäisi. Pitää olla parempi kuin tuo toinen, kilpailijani. Omaa paremmuutta pitää kuuluttaa isoon ääneen vaikka voittamisesta ei olisi hajuakaan.

Eikö omien kykyjen yliarvioiminen ole naiivia. Olen käsittänyt, että retostelemista ja itsensä katteetonta kehumista pidettiin, ainakin ennen, hieman typeränä. Kaikkihan paljastuu aikanaan. Kyvyt ja kyvyttömyydet.


Työhakemuksia kirjoitellessani pyrin pysymään totuudessa itsestäni ja kyvyistäni, liioittelematta tai kovin paljon kaunistelematta. En hae yhtäkään työpaikkaa, johon haetaan "myyntitykkiä", "supermyyjää" tai "tähtipelaajaa" myös "voittajat", "tavoitehakuiset" ja "nälkäiset tuloksentekijät" saavat jäädä omaan arvoonsa. No thanks!

Toivon, ettei minulta kysytä työhaastattelussa: "Miksi juuri sinä olisit paras valinta tähän työpaikkaan?"
Mistä halvatusta minä sen tietäisin kun en ole edes tavannut kilpailijoistani yhtäkään! Olen myös todella huono kehumaan itseäni. Lukisivat sieltä työtodistuksista, siellä se on sanottu.


Onko töitä ihmiselle, jonka kilpailuvietti on jäänyt valmistusvaiheessa pois?
Ja ps. Mulla on joskus myös paskoja päiviä!