Kissa säkissä ja jäitä mahassa

Otsikossa norjan kielen vastineet ilmaisuille, sika säkissä ja jäitä hatussa. Miten vaan molemmat sanonnat sopivat tilanteeseen, jossa nyt ollaan. Asunnon vuokraus Bergenistä ei tosiaan ole ollut ihan läpihuutojuttu. Olemme käyneet täältä kolmen ja puolen tunnin yhdensuuntaisen matkan takaa kaksi kertaa katsomassa asuntoja. Ensimmäisellä kerralla saimme sovittua neljä näyttöä kahdelle päivälle, toisella kerralla saimme kolme näyttöä, samoin kahdelle päivälle. Nämä vierailut tulevat kalliiksi matkoineen, yöpymisineen ja sapuskoineen, tie- lautta- ja parkkimaksutkin nielevät osansa. Pahinta asunnon etsimisessä kuitenkin oli se turhautumisen määrä, joka syntyi siitä, että emme saaneet sovittua näyttöjä. Viesteihimme ei vastattu tai asunnot olivat jo menneet sivu suun.

Ensimmäisellä kerralla tiesimme jo paluumatkalla, että ei napannut. Toisella kerralla jäi kaikki yhden kortin varaan. Asia on vieläkin osittain kesken, mutta toivoa on, että saamme vuokrattua pikkuisen asunnon ihan paraatipaikalta Bergenhusista. Asuntoa vuokraa kiinteistösijoittaja, joka itse asuu toisella paikkakunnalla. Olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja vaihtanut useita sähköposteja. Vuokrasopimus on vielä puolitiessä, mutta homma jatkuu ensi viikolla. Vaihtaessamme kaupunkia käymme myös ilmoittautumassa väestörekisteriin. Tämä on välttämätöntä, jotta saamme autolle parkkiluvan asuntomme läheltä. Vuokrasuhde on täällä monesti yhden vuoden mittainen. Sitoutuminen johonkin paikkaan vuoden sopimuksella, tai meidän tapauksessa vuoden ja kolmen kuukauden sopimuksella, tuntuu kuin ostaisi sikaa säkissä.

Toki asunnonvuokraamisessa täällä pätevät erilaiset lait kuin Suomessa ja myös määräaikaisen vuokrasopimuksen voi siirtää toiselle vuokraajalle, jos jostain syystä ei haluakaan asua asunnossa koko vuokra-aikaa. Näin on tapahtumassa myös meidän tapauksessamme. Otamme edellisten vuokralaisten sopimuksen ja  sen päättyessä solmimme oman sopimuksen vuokranantajan kanssa. Nämä sopimukset tehdään nyt samaan aikaan, jolloin meillä on sopimus yli vuodeksi.

Tosin eipä nämä maisemat kovin pahalta näytä. Asunnon vieressä on puisto ja sieltä on upeat näköalat suoraan keskustaan Bergen Bryggenille. Alas ja ylös Fløyenille pääsee portaita ja kevyenliikenteen väylää, fløiebanella tai autolla. Puistossa kävellessä tuli mieleeni Budapest ja Praha, tosin talot täällä ovat paljon kauniimpia.  Jännittävää nähdä, miten asiat tästä lutviutuvat ja miten me kaupunkiin kotiudumme. Jäitä mahassa on jännityksen vuoksi ja kissa tulee mukana kantokopassa,  ei säkissä.

Suomi ei säväyttänyt

Reissu, jonka tarkoitus oli noutaa polkupyörät ja kesärenkaat, on nyt suoritettu.  Täytyy myöntää, että jos näitä ajankohtaisia noudettavia tavaroita ei olisi ollut, tämä reissu olisi jäänyt tekemättä. Itse koin niin, että en ole potenut koti-ikävää. Tarkemmin sanottuna en kaipaa (vielä?) Suomeen. Toki on mukava nähdä perhettä ja tuttuja, mutta en täällä ollessani ole ikävöinyt juuri ollenkaan. Maistuuhan se ruisleipä hyvältä, mutta ei se nyt niin must ole.

Se, mitä enemmän kaipaan tällä hetkellä on jonkunlainen kiinnittyminen johonkin, joku pysyvä (= minun tapauksessani epämääräinen käsite) kodintuntuinen paikka, jossa on edellytykset elannon hankkimiseen. Väliaikaisuus ja irtolaisuus toki kiehtoo, mutta kaipaan jotain, mistä syntyy turvallisuuden tuntua, ehkä ystäviä, harrastuksia, tunnetta, että kuuluu johonkin. Kuitenkin matkalla Suomeen tuntui, että käymään mennään, vaan ei olemaan. Kotimatkalla tuntui juuri siltä, kotimatkalta.

Luulen, että viihtyminen ei ole kiinni ulkoisesta ympäristöstä, vaan pään sisäisestä tilasta. On silti totta, että kaikille on olemassa jotain, mikä määrittelee kodin. Mistä se tunne syntyy, sitä onkin vaikeampi määritellä. Luulen, että kyse ei ole tavaroista. Mutta mistä sitten? Tunteesta?

Tuttuus ei välttämättä luo kotoisuutta. Tuttuus voi olla myös negatiivinen asia. Samat kuviot, samat ihmiset, tylsyys, leipääntyminen, vieraantuminen. Voi tulla myös tunne siitä, että ei enää kuulu siihen paikkaan, johon on joskus kuulunut. On ikään kuin ohittanut se pisteen, josta olisi voinut kääntyä takaisin. Kaupungit muuttuvat hurjaa vauhtia. Vanhoja kortteleita puretaan ja tilalle rakennetaan uutta, usein tehokasta ja rumaa. En koe sitä omakseni. 

En osaa sanoa, olenko vikaantunut vai ollut erilainen jo syntyessäni, mutta elämääni on leimannut loputon muuttaminen. Ehkä en vain ole löytänyt paikkaani. Kun ikää tulee lisää, alkaa miettiä onko elämä menossa hurjemmaksi vai rauhoittuuko sitä vanhempana. Voi olla, että lopulta löydän paikkani tai sitten muutan asuntoautoon. Unissani etsin usein nukkumapaikkaa, milloin mistäkin nurkasta. Olen näissä unissani usein tyytyväinen mihin tahansa patjan rytkäleeseen ja olenpa joskus kelpuuttanut nukkumapaikakseni myös pienen piironginlaatikon. Usein hakeudun unissani myös siskonpetiin, vintille ja vastaaviin tilapäisiin nukkumapaikkoihin. Saapa nähdä mihin oikeassa elämässä päädymme nyt kun asunnonhaku Bergenin suunnalla taas ensi viikolla jatkuu.

Bergen yötä päivää

Asunnonhakureissulla Bergenissä saimme kokea kaikki vuodenajat pikana. Mennessä satoi vettä,  räntää ja lunta. Illalla oli maa valkoisena, aamulla lähes kaikki sulanut pois. Seuraavana iltana kurkisteli aurinko pilvien välistä.

Olipa melko raskas, mutta myös kiva reissu. Lauttamatkoineen matka kestää yli kolme tuntia suuntaansa vaikka kilometrejä tulee vain 138 kilometriä. Päätimme siis yöpyä ja jakaa näytöt kahdelle päivälle. Näytöille pääsee pääsääntöisesti työpäivän jälkeen ja melko myöhään illalla. Jopa vasta iltayhdeksältä. Näimme neljä asuntoa, mutta niistä ei nyt yksikään tainnut olla meitä varten. On vaikea tehdä päätöstä kun ei tulevasta, työpaikoista tai muustakaan ole juuri mitään tietoa. Keskustassa on kallista, asunnot pieniä ja epäkäytännöllisiä. Meillä asunnon löytymistä haittaa vielä lemmikin omistaminen. Kaikki eivät halua vuokrata asuntoa kissan omistajille. Asuntojen vuokrat ovat Bergenissä tuplasti kalliimmat kuin tällä Haugesundissa. Seuraavaksi teemme reissun Suomeen ja sitten palataan taas asunnon etsintään. Bergen on kyllä todella viehättävä kaupunki. Olen menettänyt sille sydämeni.. täydellisesti.

Pitkä kevät -sit ku elämä

Kun vielä kerran saa viimeisen tehtävän korjattavaksi. Kun vielä kerran joutuu käymään koulussa. Vielä kerran hakemaan tavaroita. Vielä kerran tavata muut opiskelijat. Vielä kerran täyttämään lomakkeen.. ja yhdesti ainakin vetämään talvitakin esiin kevättakin sijasta ja pipon syvälle päähän.

Elämää on muuten aika vaikea suunnitella jos ei tiedä, missä asuu puolen vuoden päästä. Viime kuukausina on tullut pohdittua juurettomuuden merkitystä ja sitä miksi väliaikaisuus on huono juttu. Tässä nykytilanteessa, jossa tulevaisuus on jossain muualla kuin nykyisessä asuinpaikassa on turha rakennella kovin suuria sosiaalisia kuvioita tai verkostoja. Kuitenkin jokaisen ihmisen perustarpeisiin sisältyy jonkun asteinen joukkoon kuulumisen tarve. Ulkomailla asuessa huomaa, että toinen ulkosuomalainen tai toinen ulkomaalainen on luonnollisempi uusi kaveri kuin natiiviasukas. Ulkopuolisuuden tunne yhdistää. Ulkosuomalaisuudesssa on eräänlainen välitilassa elämisen maku. Ei tarvitse välittää mitä kaikkea siellä Suomessa möyhätään, miten se "some räjähti" taas kerran jostain lausunnosta. Politiikan viime kuviot eivät niin kiinnosta, eikä samat puhuvat päät enää tunnukaan puhuvan juuri minulle. Joskus voi jopa huokaista, onneksi en ole Suomessa -Lunta on puoleen sääreen ja pakkasta 15 astetta, HAH!

Kevät on tuntunut alkaneen täällä jo tammikuussa, lunta ei ole ollut kuin muutamana päivänä. Lämpimien kelien odotus on kuitenkin ollut pitkä. Muutaman viikon on ollut jo melko kuivaa ja aurinkoista, mutta lämpöasteet ovat kuitenkin yltäneet vain muutaman asteen plussalle. Välillä on yöpakkaset olleet niin kireitä, että olen säälinyt helmililjoja, jotka olen jo tuikannut ulkoruukkuun kevättä odottelemaan.

Kärsivällisyys ei ehkä ole vahvin puoleni. Olen silti yrittänyt kouluttaa itseäni hetkessä elämiseen. On turha nojautua siihen, että kaikki hieno, mahtava, upea tulee vasta ensi kuussa, ensi kesänä tai ensi vuonna. Nyt on paras aika, koska muuta hetkeä ei ole kuin, nyt, nyt, nyt. Kuitenkin malttamattomana odotan, että koulu loppuu, saan todistuksen käteen, saan auktorisoinnin tutkinnolleni, saan työpaikan ja pääsen muuttamaan.. johonkin. tai alkuun ..johonkin. Voisin kirjoittaa kirjan kalkkiviivoille kaatumisesta, niin paljon olen sitä miettinyt, kaiken turhuutta. Egoilua, saavuttamista, maaleja, päämääriä, tavoitteita, tutkintoja. Ehkä tämä on vain turnausväsymystä. Pelkoa kaiken ponnistelun turhuudesta.

Ensi kuun alussa teemme reissun Suomeen. Kesällä on vielä tehtävä toinen keikka ja samalla mietittävä, miten auton kanssa jatkossa toimitaan. Suomen  rekisterissä olevalla autolla ei saisi pitkään täällä Norjassa ajella, jos ei ole esittää pätevää syytä auton käyttöön.

Käytännön asioita ja paperihommia on muutenkin kasapäin hoidettavana tutkinnon ja ammattipätevyyden todentamisen kanssa. Jännittää miten aikataulut osuvat kohdilleen. Täällä päässä kun mikään ei tunnu käyvän käden käänteessä ja jotkut asiat eivät suju sitten ollenkaan..Integroitumista odotellessa..

Hyviä, huonoja ja hassuja juttuja Norjassa

Lyhyellä kokemuksella haluan sanoa, joitain omia hyviä kokemuksia Norjasta ja Norjassa asumisesta.
1) Luonto; Kauneimmat ikinä näkemäni maisemat, jylhät vuoret ja vuonot, kauniit rannat, nummimaisia peltoalueita, jokia, koskia, metsiä.
2) Ihmiset; Ystävällisiä, yksityisyyttä kunnioittavia ja sydämellisiä
3) Ilmapiiri; En tiedä miten, mutta jotenkin norjalaiset osaavat olla pingottamatta. Asiat otetaan löysin rantein, ei hermoilla, eikä räyhätä. Tilanteissa, joissa yleensä jännittää, osataan luoda tunnelma, että ei tässä ole mitään hätää, kaikki järjestyy.
4) Brunost
5) Fiskekaker

Sitten vähemmät kivat jutut omasta mielestä
1) Murre; kaikenlainen mongerrus luettakoon norjankieleksi. Ihmiset puhuvat omintakeisesti ja epäselvästi ja kaikki kyselevät koko ajan toisiltaa "Hä?? Hä?? Mitä sanoit? Ainakaan täällä länsirannikolla on turha kuvitella ymmärtävänsä juurikaan mitään jos on opiskellut Bokmålia.
2) Byrokratia; Siihen törmää vääjäämättä. Pankkiasiat, verot, työluvat, sähkösopimukset, puhelinliittymät, kaikki vaativat työstämistä ja pinon papereita.
3) Tiet, liikenne; Topografian puolesta hankalasti liikennöitävä alue. Tiestö on kapeaa, mutkaista ja koostuu tuhansista liikenneympyröistä. Useilla tieosuuksilla on tiemaksuja. Keliolosuhteet saattavat yllättää. Lisäksi norjalaiset ajavat kohtuullisen lujaa, isoilla autoilla ja usein keskellä tietä. Matka-ajat ovat tieliikenteessä aivan törkeän pitkiä ja ajonopeudet matalia. Usein joutuu käyttämään myös lauttoja, jotka tietysti myös maksavat. Pienenkin kaupungin kadut ovat arkisin ruuhkaisia, koska norjalaiset tykkäävät autoilla myös kaikki lyhyet matkat.
4) Hinnat, etenkin suklaan, kahvin ja alkoholin hinta pännivät.

Muuta hullua ( ja neutraalia) asiaa:
Norjalaisilla on hassu tapa tehdä ohjelmia, joissa ei tapahdu juuri mitään. Esimerkiksi mainittakoon kahden tunnin lähetys, jossa paistettiin pakastepizzaa 225 asteisessa uunissa. Mustaksihan tuo pizza meni ja palokunta oli koko ajan paikalla seuraamassa tilannetta. Viihdettä?

Kaupungilla näkee näin talviaikaakin ihmisiä, jotka liikkuvat säähän nähden erittäin kevyesti pukeutuneena. Esimerkiksi tänään näin miehen shortseissa, vaikka ulkona oli hyvin kylmä viima ja asteet pakkasen puolella. Hyrr!!

Norjalaiset tv-juontajat saavat esiintyä tukka sojottaen. Muistan lähiviikkoina nähneeni haastattelun, jossa vieraina oli kaksi pitkätukkaista hieman epäsiistin oloista, takkupäistä miestä ja naisjuontaja, jonka kutrit olivat kuin myrskyn silmästä. Bad hair day for everyone? Tosin osa juontajista on jo "kypsään ikään"(=muutakin kuin naururyppyjä) ehtineitä tyylikkäitä leidejä, jakkupuvuissa ja korkokengissä.  Inhimillisyys kunniaan! Tästä hiushommasta olen jotenkin huojentunut, koska myös harjoittelupaikoissani olen havainnut norjalaisilla jonkinlaista sotkutukkaisuutta,  letin kanssa on saatettu nukkua yö yli, tai lieneekö hiuksia kammattu aamulla ollenkaan. Enkä ole yhtään niin huolissani omasta kurittomasta tuulitukastani, just blending in...

Muovijäte

Seurattuani vain vähän aikaa muovipussikeskustelua täällä Norjassa meni jo puurot ja vellit sekaisin.
Luin raivoissani artikkelia, jossa väitettiin, etteivät kaupasta ostetut muovikassit ole ympäristöongelma. Tämän väitteen katteeksi kerrottiin, että Norjassa myytävät muovikassit (=kaupan ruokaostoksille myytävät muovipussit) ovat parempilaatuisia ja paksumpaa materiaalia kuin eteläisen euroopan ohuet muovipussinripaleet. Tällöin norjalaiset muovipussit käytetään uudestaan roskapusseina ja ne päätyvät lopulta sekajätteen mukana jätteenpolttolaitokselle. Vain muutama prosentti pusseista tämän artikkelin mukaan, joutui johonkin muuhun paikkaan. On siis ihan okei ostaa muovipusseja! Muualla maailmassa niiden käyttöä rajoitetaan tai kielletään kokonaan. Täällä miljardi käytettyä muovipussia vuodessa ei kuitenkaan ole ongelma.

Keskustelupalstoilla oli kuitenkin paljon niitä, jotka miettivät, mitä käyttää roskapussina jos pakkaa ostokset kankaiseen kauppakassiin tai kestokassiin. Paperinen roskapussi ei kestä, ja se sitä paitsi haaskaa tuotantovaiheessa paljon luonnonvaroja. Myöskään ruokajätepussit eivät sovi, koska niiden valmistamiseen on käytetty aineksia, jotka haaskaavat luonnonvaroja. Onsesaatanavaikeeta! On siis vaan ostettava niitä rema1000-pusseja. Joku rohkea oli laittanut jätteet jäteastiaan ilman pussia ja siitä se vasta oli moitteet tullut. Jätteet kuuluu laittaa muovipussiin ja pussi sulkea solmimalla! Kaikki yritykset poiketa tästä kaavasta ovat tuhoon tuomittuja. Voit korkeintaan vaihtaa roskapussisi ohuempiin, juuri niihin eteläisen euroopan pussinripaleisiin ja kantaa ostokset kotiin kestävässä jostain muusta materiaalista valmistetussa kassissa. Voit myös silmänlumeeksi käyttää vanhat leipäpussit roskakasseina, vaikka ovathan nekin tietysti muovia.

Jos lukee vastaavia uutisia Ruotsista saa aivan toisen käsityksen muovipussien haitallisuudesta. Ruotsissa muovipusseja koskeva laki astui voimaan viime vuonna.  Siellä kauppojen kassat on valjastettu kertomaan asiakkaille muovipussien ympäristövaikutuksista ja perimään muovipusseista maksua.  Muovipussien kulutus onkin saatu vähenemään Ruotsissa. Vaateketju ilmoitti lain voimaan tultua puolittaneensa muovipussien kulutuksen.

Norjalaisten yliolkaisuus muovijäteasiassa korostuu, koska muut maat ottavat asian vakavasti, mutta Norja ei. Täällä muovipussien tai muovin käytön rajoittamiseen yleensä suhtaudutaan kuin olisit viemässä makrillia jonkun leivältä. Idioottien puuhaa. Eihän märkiä uikkareita ja kultakalaa eläinkaupasta voi pakata paperipussiin. Norjalainen ostaa muovipussinsa vaikka väkisin, sillä se ei ole ympäristöongelma vaan etuoikeus. Ruotsalaiset voivat olla niin typeriä, ettei niiden muovikasseista 90% käytetä kuin kerran. Norjalaisen muovipussi on ainoa oikea ja oikeutettu ja ympäristön nimissä kierrätetty roskapussi.

Täällä kerätään erikseen puhdasta muovijätettä, siis sitä mitä Suomessakin kannetaan kaupan pihassa oleviin keräysastioihin. Täällä jätteenkerääjä toimittaa kuluttajalle ison muovisäkin, johon muovijäte laitetaan. Täydet pussit nostetaan roskalaatikon viereen ja jätehuolto noutaa ne noin kerran kuussa. Muovijätteeseen lajitellaan muoviset ruokapakkaukset, pesuainepullot, pantittomat juomapullot, yms. ruokajätteestä puhdas muovi. Likaiset muovit menevät sekäjätteeseen. Muovijäte lähtee Norjasta ensin autokyydillä tai junalla Ruotsiin ja osa siitä lähtee vielä eteenpäin Saksaan, jossa muovijäte sulatetaan ja käytetään uudelleen uusiomuovituotteisiin.

Kuitenkin jokainen ostettu muovikassi on muoviteollisuuden tukemista. Muovia kuitenkin päätyy meriin ja luontoon. Muovia päätyy luontoon jo ennen kuin siitä tulee muovipusseja. Nimittäin muovirakeina, teollisuuden raaka-aineena, jota näkee vähän siellä täällä rannoille ajautuneena. Mutta sehän ei ole norjalaisten ongelma?

Oddaan, takaisin ja vähän höpinää harjoittelusta

Ølen, Rogaland

Ølen

Ølensvåg, Rogaland

Piravik, Hordaland

Odda, Hordaland

Odda, Hordaland

Odda

Kun työssäoppiminen ottaa koville on välillä hyvä ajella. Tämä reissu tehtiin jo jokunen viikko sitten, mutta dokumentointi jäi vähäiseksi. Mutta tässä korjaus asiaan. Matkalla Oddaan kävimme katsastamassa kaksi putousta. Låtefoss ja Langfoss olivat hurjia hyisiä kokemuksia.

Langfoss, Etne, Hordaland

Langfoss

Meille tänne rannikolle oli luvattu myrskyä ja sadetta, mutta tuolla vuorten suojissa saimme nauttia hyvistä ilmoista. Oli hauska havaita miten paljon nuo seinämäiset vuoret voivat vaikuttaa säähän. Åkrafjordtunnelin toisessa päässä on sulaa ja leutoa ja toisessa päässä yli metriset lumipenkat tien pientareella. Oddassa ollessa alkoi hiljalleen sataa lunta, mutta mistään myrskystä ei ollut tietoakaan. Myrsky oli vastassa vasta lähellä Haugesundia, jossa räntää alkoi vihmoa tuulen kera ihan huolella.

Olen enimmäkseen kävellyt aamuisin sairaalalle ja jos sää on sallinut, kävellyt myös takaisin kotiin. Välillä on vihmovaa tuulta ja sadetta, välillä kirpeää pikkupakkasta ja parhaina päivinä ihanaa kevätaurinkoa. Näin tällä viikolla ensimmäiset lumililjat pilkistämässä puskan alta. Oi. ihanaa kevät on siis tulossa!

Harjoittelu on sujunut mukavasti. Koululla oli myös simulaatio norjalaisten opiskelijoiden kanssa. Sehän jännitti, mutta meni tosi kivasti. Samana päivänä oli myös viimeisen Suomeen tehtävän koulutehtävän suunnitteluseminaari etäyhteyden päästä. Sekin sujui ihan kohtalaisesti. Työn valmistumisesta en osaa sanoa, saati siihen vielä uskoa, mutta ehkäpä sekin valmistuu.

Sairaalaharjoittelua on enää pari päivää sen jälkeen siirryn Behandlingssenterille pihan toiselle puolelle. Ei aavistustakaan, mitä siellä tapahtuu. Uskon, että pärjään. Murrekin on alkanut pikkuhiljaa uppoamaan tajuntaan. Huomaan välillä sanovani "Jeg vet ittsje" ja kaikki verbini päättyvät kohta korahtavaan  -aaarrrr äänteeseen. Onneksi en sentään JEG ei ole muuttunut vielä EG muotoon. Likar berre ikkje mykje.. Kirjoittaessani raportteja yritän pysytellä tiukasti bokmålin ja ruotsin sekoituksessa. :D ja oi, kuinka kuulosti IHANALTA kun yksi lääkäreistä puhui kierroilla kaunista puhdasta bokmålia. Ymmärsin joka sanan ja vielä rivien välistäkin.