Kohtaamisia

Elämässä on muutamia sellaisia hetkiä, että tuntuu siltä kuin kohtaamiset olisivat järjestettyjä. Tapasin eilen ystäväni kanssa ennestään täysin tuntemattoman meitä huomattavasti vanhemman, erittäin mielenkiintoisen ihmisen, joka puhui paljon viisauksia. Yhtymäkohdat omaan elämääni olivat moninaiset ja kiinnostuksen aiheet samat. Tästä naisesta paistoi positiivisuus, avoimmuus ja tyytyväisyys. Helppoa ei hänelläkään aina ole ollut, mutta kuitenkin hän on tyytyväinen elämäänsä. Kuin taikuri hän veti esiin asioita, jotka koskettavat meidän molempien elämää. Hänen rohkeutensa ja myönteisyytensä vakuuttivat. Ystäväni kanssa näimme sielujemme silmin itsemme matkailemassa maailmalla ja jakamassa kokemuksia tämän vapaan ja rohkean naisen kanssa.  Luulen, että tapaamme vielä uudelleen.

Fear nothing, risk everything

Eli: Ole peloton, panosta kaikkesi. Tämä englanninkielinen viisaus on siitäkin viisas, että sen kieliasu on positiivinen. Sen voisi helposti vahingossa kääntää Älä- alkuiseksi, mutta sitä en erehtynyt tekemään. Omiin "hulluihin" unelmiin uskominen on monelle kuin punainen vaate. Eniten pelätään epäonnistumista. Minulta on ulkomaille muuttohaaveitani koskien kysytty: "Mitä sitten jos et/te onnistukaan?" "Jos joudut/te palaamaan häntä koipien välissä entiseen?" Mitä sitten? Ole/n/mme ainakin huikaisevan kokemuksen rikkaampia. Säälien katsomme niitä, jotka ovat senkin ajan käyttäneet saman tahkon kiertämiseen ja ovat siinä samalla hangatulla urallaan vielä kun me palaamme/jos palaamme epäonniselta retkeltämme takaisin. Jos kysyt siltä pelokkaalta tahkon kiertäjältä, että mitäpä tänne kuuluu, se varmasti sanoo: "Sitä samaa kuin ennenkin." Mutta minullapa tuhlaajatytöllä onkin monta tarinaa kerrottavana.

Olen kuullut monta syytä olla matkustamatta. Yleisimpiä ovat: Lapset, niiden kanssahan ei voi matkustaa. Ne eivät varmaankaan mahdu lentokoneen ovesta sisään? Ruoka, sitähän ei voi syödä jos se maistuu muulle kuin kotoisalle maksalaatikolle tai hernekeitolle. Kielimuuri, eihän ne siellä mitään ymmärrä, eivät edes selvää suomenkieltä. Ja suomalaisellehan on tunnetusti vaikeaa ilmaista itseään ilmein ja elein, paitsi kahden promillen humalassa. Raha, Suomi on hyvinvointivaltio, mutta priorisointi siinä kohdin ostetaanko isompi peltilehmä tai plasmatelkku vai lähdetäänkö joskus ulkomaille, on toki vaikeaa. Taudit, niitä toki voi ulkomailta saada, mutta löytyy monta mukavaa tautia myös kotimaisilta festareilta makkaramyyjien kojusta, soputeltan uumenista sekä siitä bajamajan liepeiltä Suomestakin. Epämukavuus, ikävä kyllä, sitä pitää tietty määrä aina matkustaessa kärsiä, mutta vastapainoksi saa mitä mielenkiintoisimipia kokemuksia ja tuttavuuksia maailmalta. Mikään ei voita sitä kollektiivista kokemusta kun tajuaa, että koko maailma on kotisi siinä kuin oma Suomesikin.

Juhannus, kylmä kivi ja illat pimenee jouluun

Niin se menee aika aatellessa, päivät päätä käännellessä. Juhannus oli töiden vuoksi tynkä. Ehdin sentään heittää talviturkin ennen kuin Jaakko heittää kylmän kiven.  Niin, unohdin kai mainita, että olen ihanassa kesätyöpaikassa, jälleen sosiaalipalveluiden ja vammaistyön parissa. Raatamisesta ei todellakaan voi tässä paikassa puhua. Asiakkaat ovat omatoimisia, ohjattavia ja melko kuuliaisia. Toki hankaliakin tapauksia löytyy, mutta enemmistö ottaa ohjausta vastaan ja tunnelma on suurelta osin leppoisa. Työkaverit ovat puhetaitoisia- ja haluisia aikuisia. Olen tuntenut oloni alusta asti tervetulleeksi. Vastuuta on juuri sopivasti ja työn opastus on riittävää. Asiat tehdään kunnolla ja jokaiselle asiakkaalle on aikaa. Olo on kuin herran kukkarossa.

Olen vakavasti harkinnut osaamisalan vaihtamista kuntoutuksesta vammaistyöhön. Syksyn koulutusohjelmasta on kuulunut sen verran, että tiedän mitkä illat on koulua. Lisäksi kautta rantain kuului, että pikkuinen ryhmämme tulee taas yhdistymään toiseen luokkaan. Osaamisalan valinnasta tai siitä miten vammaistyön opintojaksoa on tarjolla, ei minulla ole aavistutakaan. Tiedän, että sosiaalipalvelujen alla järjestetään oma osaamisalakoulutus vammaistyöhön, mutta aiemmin koulumme oppilaat eivät ole saaneet osallistua siihen. Ajatukset ovat siis jo vahvasti syksyssä vaikka kesä ei ole vielä edes taittunut heinäkuulle. Syksylle on luvassa sijaisuutta ainakin vammaistyön parissa. Olen kevyesti heittänyt ilmaan ajatuksen oppisopimuksesta sairaanhoitopiirillä.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen ylpeä tilinauhastani, jonka yläreunassa lukee työnantajan kohdalla sairaanhoitopiiri. Olen ylpeä onnistuneesta alanvaihdosta. Siitä, miten opintoni jatkuvat lähihoitajatutkinnon jälkeen, en osaa vielä sanoa, mutta todennäköisesti jatkuvat johonkin suuntaan. Tuleva syksy ja talvi ovat opintojen suhteen vaativampia kuin aiemmat jaksot. Edessä on hoidon ja huolenpidon opinnot lääkelaskuineen ja toimenpiteineen. Työssäoppimisesta ei ole vielä hajuakaan, vaikka tiedän sen olevan ensimmäinen asia, jota koulussa syksyllä kysytään.

Näin pari yötä sitten unen, jossa olin töissä entisessä myyntityössäni. Olin ahdistunut, turhautunut ja lähdössä pois, johonkin tuntemattomaan. Herättyäni tajusin kuinka onnellinen olen, ettei enää tarvitse kokea ahdistusta myyntitavoitteista, budjeteista, kateprosenteista, tilausten tarkistamisesta, reklamaatioista... Toki työ on aina työtä, mutta mikä kenellekin parhaiten sopii..

Surkea kuva superkuusta. Valitettavasti ei vaan optiikka riitä.. Eikä oikeasti ei ollut noin pimeää.

Talviturkinheittopaikka.

Aamun lyhyt kuvapaketti

Kissa passikuvassa, vähän unenpöpperöisen näköinen vielä aamutuimaan.

Tuhannen ja yhden yön imuritossut. Keräävät tehokkaasti kissankarvoja. Tein ihan itte.

Vimmaista tekemistä

Aivan maaginen vire. Olen tehnyt vaikka mitä. Nyt on pitkä viikonloppuvapaa ja vielähän sitä ehtii- Eilen pesin saunan lauteet ja saunapadan. Tänään olen pessyt kaikki alakerran ikkunat, uunin, hellan päällisen niin, että hellanrenkaat kiiltää sekä roskiskaapin. Pesin entiseltä talon omistajalta perimiäni pitsiverhoja, osan käsin ja osan koneessa 30:ssä asteessa. Niitä pitsiverhoja muuten riittää tässä talossa, jopa ulkosaunan ja pesuhuoneen ikkunoissa. Äkkiä laskien ainakin 13 pitsiverhot, jotka on käsin virkattu ikkunoihin mittojen mukaan. Ullakolta otettiin klasit pois ikkunoista ja laitettiin niittipyssyllä hyttysverkot tilalle. Sieltäkin otin pitsiverhot pesuun.

Ikkunoita pestessä meinasi hermot mennä kun pesin auringon puolelta keittiön klaseja. Niihin jäi aivan törkeät raidat. Pesin kahteen kertaan ja aina vaan näytti aivan kamalalta. Yritin vetää kuivaksi lastalla ja  pyyhkiä puuvillapyyhkeellä. Niinhän sitä sanotaan, että ei aurinkoisella säällä kannattaisi ikkunoita pestä. Alkoi oikein turhauttaa. Sitten muistin, että jossain siivousohjelmassa tv:ssä sanottiin, että sanomalehdellä pyyhkimällä saa puhtaat ikkunat. Ajattelin, että eihän se voi toimia ja painomustettakin varmaan jää klaseihin. Päätin kuitenkin kokeilla. Ja, arvatkaapa, kyllä se toimii! Sain  puhtaat raidattomat ja tahrattomat ikkunat vaikka aurinko porotti suoraan pestäviin ikkunoihin.  

Pesin monta koneellista pyykkiä ja kiikutin ne ulos kuivumaan. Kohta oli talo aivan sekaisin. Lattioilla sikinsokin irtirevittyjä verhotankoja, ikkunanpesuvehkeitä, roskapusseja, ikkunoiden väleistä pudonneita kuolleita kärpäsiä. Oli pakko siivota siivouksen jäljet.Iltapäivällä alkoi voimat loppua ja tekemistä tuntui vaan riittävän. Ajattelin, että kohta pitää pyytää miestä tuomaan diapamia ja viemään pata-pata- teräsvillat kauas minusta, etten saa sydänkohtausta.

Kirpparilöytö

Puhtaat ikkunat, mahtavaa!

Tämäkin on ikkunan läpi kuvattu. Ihan kuin ei lasia olisi lainkaan..

Nipsu nauttii kesästä.

En tiedä mistä tämä vimma oikein on peräisin, mutta sitä on jatkunut jo jonkin aikaa. Liekö uusi työni niin ihanaa ja antoisaa, että energiaa jää vaikka millä mitalla muuhunkin vai johtuuko tämä liikunnan lisäämisestä. Olen nimittäin pyöräillyt töihin 14 kilometriä päivässä.  Olen siivonnut myös vaatekaappini ja vienyt kierrätykseen jätesäkillisen vaatteita. Roskiinkin meni pari kassillista. Ei sitä kaikkea lumppua kehtaa edes haukkuvaan laatikkoon laittaa. Uff, wuf..

Olisko meneillään joku maaninen kausi niin kuin viime kesänäkin...

Posterit

Halvat huvit