Joulun jatkoja Costa Blancalta!

Kuvasaalista Tapaninpäivän ajelulta.

**Hyvää joulua!**Feliz navidad!**

Onnenpyörä

Luen silloin tällöin tarot-kortteja. Eilen sisarelleni katsomani kortit sisälsivät onnenpyörä ja kohtalo-kortiksikin kutsutun kortin. Kirjoitin kortista seuraavan luonnehdinnan:

"Kaikki riippuu kohtalon pyörän asennosta. Kaikella on syklinsä ajanpyörässä. Kortissa on onnenpyörä, joka kuvaa sitä, että jonkun alku voi olla myös jonkun loppu. Mikään ei ole silti lopullista ja pyörä pyörii. Kortin viesti on se, että muutos tulee tapahtumaan ja se tapahtuu melko pian. Yleensä muutos on huonosta hyvään tai päinvastoin. Muista, että mikään huono aika ei kestä ikuisesti. Muutosta ei voi estää. Kontrolloinnista ei ole nyt apua. On vain annettava mennä ja asioiden tapahtua omalla painollaan. Onnenpyörässä huimaa, mutta on parempi pysyä vaan kyydissä."

Ja tänään on tunne, että olen itse tuossa kohtalon pyörässä pyörimässä, silmissä vilistää, enkä tiedä voinko itse enää vaikuttaa mitenkään tapahtumien kulkuun. Kiire on ja kaikkea pitäisi ehtiä vielä tekemään. Palautin juuri viime tipassa tutkintotilaisuuden suunnitelman ja tänään iltapäivällä on arviointitilaisuus. Kävi miten kävi. Sen jälkeen lähden joululomille: Pakkaan laukkuni, ajamme Helsinkiin ja nousemme koneeseen. Heippa hanget ja nietokset.. vähäksi aikaa.

Toivottavasti onnenpyöräni ei pudota minua kyydistä. Koen, että kaikki on mennyt hyvin jo jonkin aikaa. Uskon hyvän onneni johtuvan oikeista valinnoista. Toivon, että näin  on asianlaita. 

                                       Rauhallista joulua kaikille! Pyörimisliikkeestä huolimatta..

Luonnonmukainen?

Katsoin Erilaiset äidit sarjasta jakson, jossa lasta odottava pari oli päättänyt synnyttää lapsen kotona, ilman kätilöä, lääkäriä tai muuta ammattiapua. Pari syö luonnonmukaista raakaravintoa ja superfoodia, juo lähdevettä ja kammoksuu  sairaalassa synnyttämistä, kivunlievittämistä, vauvojen rokotusohjelmaa, kertakäyttövaippoja, antibiottikuureja, prosessoitua ruokaa, amalgamipaikkoja...
http://www.katsomo.fi/?progId=156789

Juu, kaikki ihan hyviä ideoina, mutta en ymmärrä sitä miksi kaikki tieto pitää lukea netistä ja kirjosta. Pitääkö ostaa ruokaa, joka tuotetaan jossain Andien rinteillä, kuivataan, jauhetaan puruksi ja rahdataan Suomeen. Eikö meillä kotimaassa ole ruokaa, joka kelpaisi syötäväksi? Eikö meillä ole puhdasta metsää ja luontoa? Eikö meillä ole perinnetietoa, jonka pohjalta voisi synnyttää lapsensa ja kasvattaa ruokansa? Miksi kaiken tiedon pitää tulla jostain muualta?

 Miksi synnyttämiseen tarvitaan muovinen synnytysallas, homeopaattisia rohtoja, sata kirjaa ja liuta erilaisia tarvikkeita ja varusteita, jotka kaikki ostetaan alan liikeestä ennen h- hetkeä. En ymmärrä miten tämä kaikki ostaminen mahtuu luonnonmukaisen perheen pirtaan kun Suomessa on useita kanavia joiden kautta voi lainata, vuokrata, vaihtaa tai ostaa käytettynä tavaraa. Mietin, että mihin kaikki se tavara laitetaan kun vauva on syntynyt?

Onko luonnonmukainen sitä, että kielletään kaikki nykyteknologian saavutukset ja muutetaan takaisin kallionkoloihin ja savimajoihin? Vai onko se sitä, että jauhetaan kaikki ruoka jauhoksi ja pyöräytetään siitä sähkövehkeellä smoothie? Omia aivojakin saa käyttää.

Jos laittaa sanan luonnonmukainen hakusanaksi Googleen löytyy sieltä valtava määrä mainoksia. Luonnonmukainen myy! Ja tähän lankaan menee moni urbaani hipster.

Superfoodia takapihalta

Tähtiä ja tunnelmaa

Pieni luvunotto kotona. Ensi viikolla tutkintoviikko ja lauantaina tentti vitamiineista ja hivenaineista. Seuraavana maanantaina lukukauden viimeinen koulupäivä ja tiistaina iltapäivällä tutkintotilaisuuden arviointi. Sitten joululomille! Jotain täytyy tehdä lukujen lomassa ja mikäpä mukavampaa kuin tapetista väsätyt paperitähdet.

Pieni öljylyhty ja vetolaatikko ovat löytöjä pikaiselta kirppiskäynniltä. Punavalko pilkulliset makeisvuoat ja paperit jäivät väkisin käsiin Tiimarista.
Paperitähtien ohje: http://annekata.com/2010/11/tutorial-super-simple-paper-stars/

Tutkintotilaisuuden toteuttamissuunnitelma

Otsikon mukainen lausuma on saanut miltei kirosanan maineen. Omalta kohdaltani kyseinen nivaska on oltava valmiina huomenna tai lähetän sen eteenpäin keskeneräisenä. Kypsyminen on sillä tasolla, että toivon koko hässäkän olevan jo ohi. Ehkä se sitten ensi keväänä käy jo helpommin. Työharjoittelusta tai työssäoppimisesta kuten sitä hienosti kutsutaan olen tykännyt kovasti ja oppinut omasta mielestäni paljon.. Myös työn vähemmmän mukavista puolista. Yövuoro vaati tottumattomalta muutaman päivän korjausliikkeen vuorokausirytmiin. Tosin varmasti tietäisin jo paremmin toisella, kolmannella ja sitä seuraavalla kerralla, etten enää nukkuisi onneni ohi koko seuraavaa päivää.

Siinä määrin stressaavaa oppiminen ja kaikki uusi on ollut, että olen syönyt tämän viikon särkylääkkeitä kourakaupalla jäätyneeseen niskaan ja särkevään kupoliin. Huulessa kukoistaa komea herpesrupi ja silmänaluset näyttävät muutaman kymmenen litran jätesäkeiltä. Tulin hetki sitten iltavuorosta ja olen viikonlopun ympäriinsä töissä. Huomenna vapaapäivä ja tuon suunnitelman valmistumispäivä. PAKKO OLLA!

Olen asukkaiden suosiossa ja minua pyydetään apuun monessa asiassa. Lieneekö uutuudenviehätystä? Tänään yksikin asukas seurasi pitkään sivusta kun touhusin toisten asukkaiden kanssa ja sanoi lopulta minulle: Olet kyllä tosi mukava! Sanoin hänelle, että: Kiitos, kiva kuulla! Ja mukava olet sinäkin! Minusta kaikki asukkaat ovat ihania, rakkaita ja hurmaavia. Ikävä kyllä en voi sanoa samaa kaikista työkavereistani. Oma ohjaajani on onneksi ihana, lämmin, rohkaiseva ja lähes loputtoman kärsivällinen. Taidan tirauttaa kyyneleen tai pari kun jään pois kahden viikon kuluttua.

Työssäoppimisjaksolla

Ensimmäinen viikko työssäoppimista meneillään. Olen harjoittelemassa kehitysvammaisten aikuisten asumisyksikössä. Koska hoitoala on minulle uutta, suunnilleen kaikki on uutta. Olen välillä todella "kädetön" koska täällä ei aina pelkkä maalaisjärki riitä. Muutamassa päivässä olen oppinut, että monessa hommassa on hyvä vetää ensin suojakäsineet käsiin, käyttää  pesulappua, klooripesuainetta, käsidesiä ja vettä ja saippuaa. Ei sentään klooripesua asiakkaisiin. Jokainen asukki on yksilö, jonka omia juttuja on syytä kunnioittaa.

Työtä on kolmessa vuorossa ja niistä jokaisessa hihassa, kaulassa, käsivarressa tai housunpuntissa "roikkuu" joku, jolla asiaa, kysyttävää tai muuten vaan halu olla lähellä. Jokainen on ihana, sympaattinen, hauska, rakastettava omalla tavallaan. Oma puutteeni on epäselvän puheen ymmärtämisessä, pitää kysyä ja kysyä, aina uudelleen: Sano vielä, en saanut selvää. Jokaisella on myös oma tapansa puhua, mutista, myöntää tai kieltää ja sen ymmärtämiseen menee aikaa. Tiesin tämän tulkinta-asian olevan suurin haaste jo ennen työssäoppimisjakson alkua, mutta on vaikea päästä eroon turhautumisen tunteesta, kun ei vaan hahmota toisen sanomaa. Onneksi on vielä runsaasti aikaa edessä, paljon uusia kokemuksia ja haasteita.

Olen ollut iltaisin väsynyt, mutta silti eilen illalla nukahtamiseen meni pari tuntia. Ajatukset askartelivat päivän tapahtumissa. Luulen, että tänään väsymys vie voiton. Ensi viikolla on ensimmäinen yövuoro. Saapa nähdä miten siitä selviän.