Vuosi Norjassa

Tästä nimenomaisesta kuvasta on tänään tasan vuosi aikaa. Siinä on kasa tavaraa, joista osa jouduttiin jättämään jälkeemme kun lähdimme Suomesta kohti suurta seikkailua. Ennaltamäärämätöntä, vailla tarkempia tietoja tulevasta. Tuli kiire pakata viimeiset tavarat autoon. Kaikki ei mahtunut. Teimme monta keikkaa kierrätyskeskukseen. Upotimme muutaman tavaran johonkin roskikseen ohi mennen, syntisiä kun olimme. Taisinpa vielä viimeisenä päivänä viedä joitakin ilmaiseksi antamiani tavaroita odottamaan uutta omistaajaa johonkin sovittuun paikkaan. Jotain jätimme vuokranantajan luvalla myös asuntoon. Vihdoin oli vaan pakko pakata kissa ja loput tavarat autoon ja lähteä ajamaan kohti Turkua. Auto laivaan ja kissa hyttiin.

Olin odottanut, että olo olisi kevyt ja vapaa, mutta ei se ollut. Olin huolissani kissasta, tavaroista autossa, tullimuodollisuuksista ja eihän meillä ollut majoitustakaan varattu Ruotsia pidemmälle. 
Arvellutti myös, millainen keli ja sää meitä odottaisi Haukelissa. 

Valkoista maisemaa Haukelissa

Tuulta ja pakkasta oli niin, että kissa tutisi kylmästä. Pakko oli kuitenkin jaloitella.

Haugesund

Haugesund

Haugesund, Vardafjellet befestningen

Illan pimetessä 14.12.17 saavuimme Haugesundiin. Varasimme kestikievarista majoituksen matkalla kohti kaupunkia. Parissa päivässä saimme vuokrattua kellarihuoneiston, jossa asuimme seuraavat neljä kuukautta, harjoitteluvaihtoni ajan. Teimme sinä aikana lukuisia retkiä joka suuntaan Haugesundista. Harjoitteluni päätyttyä kiirehdin valmistumistani ja sain paperit juuri ja juuri kuntoon kesäksi, jotta saatoin aloittaa työt sairaanhoitajana Bergenissä.

Skudeneshavn

Haugesund, Haraldshaugen

Haugesund

Ryvarden

Odda

Bjotveit

Åkrasanden

Sorfjord Parkplaz, Hovland

Preikestolen

Himakånå

Näin jälkikäteen ajateltuna olemme jämähtäneet paikallemme, mutta siihen tietysti vaikuttaa sekin, että meillä ei ole enää omaa autoa. Lisäksi minulla on vakituinen työ, joka "jonkin verran" rajoittaa matkustushalukkuutta. On myös niin, että Bergen tarjoaa paljon enemmän ulkoilumahdollisuuksia kuin Haugesund.

Norjassa ehdottomasti parasta on upea luonto, mutta onhan täällä muutakin koettu. Kaiken uuden kokeminen saa tuntemaan, niin kuin aika kuluisi hitaammin. Vähän niin kuin lapsena, kaikki on uutta ja ihmeellistä.  Puhumaankin pitää opetella uudestaaan.

On enemmän kuin totta, että tällaisissa elämänmuutoksissa oppii paljon itsestään. Uudessa tilanteessa vaaditaan lisäannos itseluottamusta, uskoa siihen, että elämä kantaa ja kykenee sopeutumaan. En tiedä miten tai mihin tämä seikkailumme jatkuu, mutta sen tiedän, että se jatkuu. Kaikki on mennyt hyvin, ei toki ilman haasteita. Mutta olemme kokeneet paljon hyvää, makeaa, kaunista, kummaa, uutta ja innostavaa. Jos olet haaveillut lähteväsi ulkomaille, mutta et ole vielä uskaltanut lähteä, tee se!

Bergen, Fløyen

Forsand, Lysebotn

Bergen

Bergen Ulriken

Bergen

Lysfesten

Lysfest Bergenissä oli hyytävän kylmänä iltana. Ennen ohjelman alkua istuimme terassilla juomassa kuumaa glögiä. Kaupungin aukiolla oli väkeä oli niin paljon, ettei tahtonut nähdä, tällainen tumppi ainakaan, vaikka oli jättinäyttö lavalla. Saatiin kuulla musiikkia, lasten laulua, sekä kokea jouluvalojen syttyttämistä ja kunnon ilotulitus.

Näissä tunnelmissa kohti vuoden pimeintä päivää. Kohti uutta valaistumisen aikaa, kohti kevättä!

Marraskuu

 Marraskuu Bergenissä on ollut leuto. Etukäteen ajattelin, että talvitakki on kaivettava esiin hyvissä ajoin, mutta taisin olla väärässä. Nollaraja on taidettu alittaa vain kerran. Kaupungilla kulkiessa näkyy usein miehiä shortseissa. Luulisin, että on usein kyse siitä, että ovat tulossa jostain treeneistä, eivätkä ole viitsineet pukea kunnolla päällensä.. Lämpötila on enimmäkseen pyörinyt jossain viiden ja kymmenen lämpöasteen tietämissä. Toivoisin saman jatkuvan. En kaipaa lunta, enkä varsinkaan jäätä.

 Kissa sai uuden raapimis- ja kiipeilypuun. Jospa kisu viihtyisi enemmän siinä kuin meidän ruokapöydällä radion päällä. 

Toinen osa norjan kielen kurssia on kohta käyty. Norja sujuu hyvin ja käytän sitä automaattisesti ja kaikissa tilanteissa. En edes ymmärrä vaihtaa englanniksi, jos en ymmärrä jotain vaan pyydän   niin kauan toistamaan norjaksi, että ymmärrän. Usein toinen kerta menee jo kaaliin. Ymmärrystä on tullut testattua arkipäivän tilanteissa, työpaikan koulutustilaisuuksissa, keskusteluissa lääkärin ja hoitajien kanssa. Pääsen taas testaamaan kielitaitoani erikoissairaanhoitoon sydänpolille joulukuussa.

Uusia tuttavuuksia ja syksyn tuulia

Tässä yllä on oma toteutukseni valaistusta Vallilaverhosta. Asettelin ja teippasin 40-lamppuisen valosarjan kankaan takapinnalle. Ikävä kyllä ilmastointiteippi ei niitä pidellyt kuin yhden illan ja sen jälkeen kaikki lamput irtosivat ja putosivat lattialle. Seuraavana päivänä alkoi uusi kiinnitysoperaatio, jossa verhokankaan taakse ompelin hyttysverkkokangasta ja siihen lamput yksitellen käsin ommellen. Sanottakoon, että työ on vielä kesken..

Nyt ilmojen kylmetessä on mukavampi oleilla sisätiloissa ja vääntää lämpöpatteria kovemmalle.  Enpä nyt sentään kokonaan kotiin ole jäänyt. Perjantaina tapasin uusia ystäviä, Suomesta Bergeniin töihin tulleita hoitajia. Taisipa ilta kestää valomerkkiin asti, mitä nykyisin harvemmin tapahtuu.

Töissä koen pärjääväni kielen osalta hyvin ja kieliopinnot jatkuvat nyt kuukauden Folkeuniversitetillä. Tämän kurssin jälkeen on mahdollista yrittää suorittaa Bergentest. Se ei meille suomalaisille ole pakollinen ja sen ollessa maksullinen, mietin asiaa vielä uudelleen. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en tule tuota testiä suorittamaan.

Talveen varautuminen on jo ajankohtaista. Viime yönä lämpötila oli jo nollassa. Alkaa vuodenaika joka koostuu sarjasta ankeita aamuherätyksiä, raahautumista bussipysäkille, töihin ja takaisin kotiin. Juu, en ole talvi-ihminen. Olen jo suunnitellut talvilomaa Espanjaan, vanhempien luokse. Muutamalla työvuoron vaihdolla saisin tammikuulle 7-10 päivää vapaata. Tammikuu ei tietysti ole mikään rantalomakuukausi, mutta luulen, että valoa on riittämiin.

Tulevaisuutta suunnitellessa tulee aina mietittyä sitä, miten olisi mahdollista viettää talvet jossain valoisammassa ja lämpimämmässä paikassa. Tai vaihtoehtoisesti asua ja työskennellä maassa, jonka ilmasto olisi lämpimämpi/valoisampi ja elintaso/palkkataso sellainen, ettei tarvitsisi penniä venyttää. Asuminen ja työskentely kahdessa maassa on melkoisen haastavaa järjestää. Olisi kiva tietää onko joku muu päätynyt tällaiseen ratkaisuun ja miten se on käytännössä toiminut.

Pimeän ajan valitusta

Tiedäthän sen ajan vuodesta, jolloin aamulla töihin mennessä on pimeää ja töistä palatessa on pimeää.  Sitä vihaan. Se aika ei ole ihan vielä, mutta lähellä. Töihin mennessä on vielä pimeää, mutta palatessa on sentään vielä valoa. Unen tarve on kasvanut kesäisestä noin kuudesta tunnista 9-12 tuntiin. Joitakin sateettomia aurinkoisia päiviä on vielä ollut. Niistä on nyt halu ottaa kaikki irti. Vanhassa puutalossa kun asustellaan niin nurkista alkaa vetää ja kerrottakoon nyt että meillä ei ole mitään keskuslämmitystä. Lattialämmityskin on vain vessan lattiassa. Asunto on onneksi pieni ja kahden kerroksen välissä, eli sekä ylhäällä, että alhaalla on lämmin tila. Talven varalle olen laittanut makuuhuoneen ikkunaan vähän paksumman Vallila-verhon. Sitten näinkin idean, jota olin jo vähän itsekin jo miettinyt, Vallila valotaulu ajattelin toteuttaa sen Aurajoki verhoon, joka on ripustettuna olohuoneeseemme.

Kaamoskammo! Miten tästä pimeästä kaudesta taas selvitään? Miten tämän voisi kiertää? Työsopimus pitäisi kirjata niin, että voisi olla talvilomalla marraskuusta maaliskuuhun.  Juu, juu, olen kuullut, että talvisin pitää kääriytyä torkkupeittoon ja polttaa kynttilöitä, syödä suklaata ja lukea hyviä kirjoja. Pitäisi osata nauttia tästä talven pimeästä, kaiken peittoavasta painavasta tunnelmasta ja antaa pölyn kertyä nurkkiin ja säärikarvojen kasvaa. Muistan yhdeltä talvelta riemuloman aurinkoon. En muista mihin matka suuntautui, mutta muistan sen kirkkaan armottoman valon, joka iski vastaan lentokentällä. Ja sen karmean tunteen kun huomasi, kuinka kalpea, valoon tottumaton ja karmeisiin tummiin, kulahtaineisiin vaatteisiin pukeutunut sitä olikaan. Siinä sitä puisteli pölyä ja hilsettä olkapäiltään ja yritti pyyhkiä kirkkauden aiheuttamia kyyneleitä silmistään ja kaivaa aurinkolasit esiin, jotta olisi edes nähnyt eteensä.

Lomaa ja kevättä odotellen..
Miten sinä selviät talven pimeästä?

Norge nå

Norjalaiset, ne on vähän niinku suomalaiset, paitsi iloisempia ja kohteliaampia. Ne kehuu toisiaan, mutta ei koskaan itseään. Ne aloittaa aina sähköpostiviestinsä ja tekstiviestinsä tervehdyksellä ja päättää sen samalla tavoin. Med vennlig hilsen! Ystävällisin terveisin!
Ne kiittävät toisiaan usein, mutta ainakin työpäivästä, viimeisestä ja ruuasta.. aina!
Du er flink! Sen olen kuullut lukemattomia kertoja. Oletpa fiksu.. tai jotain vastaavaa.
Päivittäin kuulee tuhansia kiitoksia= Tusen takk! Pienistäkin asioista.

Onhan niillä omat kummallisuutensa. Syövät kaikkea ällöä. Esimerkiksi kissanruualta haisevaa tomaattimakrillia. Laittavat sitä sentin kerroksen leivän päälle, jopa työpaikan taukotilassa, välittämättä siitä, että se haisee aivan karmealle. Det er sunt! Se on niiin terveellistä. Ja sitten raspeballer, ne on jotain kalmanvärisessä liemessä lilluvia kalvakoita perunapalloja. Yök.

Ne kulkevat kaupungilla treenivaatteissa, ilman painorajoitusta. Sateen sattuessa ne kulkee  kirkkaanvärisissä sadevaatteissa ja polviin asti ulottuvissa kumisaappaissa, joskus muovipussi lakkina. Bussissa niillä on aina kuulokkeet korvissa ja kännykkä kädessä. Eikä ne koskaan pyydä väistymään jos ne haluaa pois bussista. Sun pitää vaan arvata kun ne alkaa vääntelehtiä siinä ikkunapenkillä ennen pysäkkiä. Nyt se haluu ulos!

Ne ei osaa pedata sänkyjään. Ne kasaa peiton sellaiseksi makkaraksi keskellä sänkyä ja se on siinä. Parisänkyyn tulee kaks makkaraa. Eikä ne kerää biojätettä, ja vaikka ne väittää, että ne kierrättää, niin ei ne kyllä sitä osaa. Ostavat muovipusseja kaupasta ja lataavat niissä kaikki jätteet sekajätteeseen, pahvit paperikeräykseen ja loput roskat roskiksen taakse jätesäkissä. Eikä ne oo koskaan nähneet roskiskatosta. Kaikkia pittoreskeja katuja rumentaa sata helvetin rumaa roskatonkkaa, jotka tuulen yltyessä kaatuilevat ja antavat sisältönsä ylen pitkin katuja.

Talvisin on pirun liukasta, mutta katuja ei hiekoteta, koska kohta se lumi ja jää kuitenkin sulaa. Jos kaadut ja murrat lonkkas niin se on tietysti sun oma vikas, mitäs lähdit ulos. Parempi laittaa säkki hiekkaa housuun ja antaa sen valua samalla kun kuljeskelet.

Norsk Tipping on "veikkaus". Norjalaisethan voittaa usein lotossa. Mut lottoa ei voi pelata, jos sulla ei ole pelitiliä. Pelitiliä et saa, jos sulla ei ole norjalaista maksukorttia, puhelinnumeroa, pankkitunnuksia ja niitä ei tietenkään voi saada ilman norjalaista henkilötunnusta.

Norjalaiset rakastaa kaikkia mobiilisovelluksia ja niinpä joka palveluun on joku "helppokäyttöinen appi", johon pitää kirjautua henkilötunnuksella. Sitä tunnusta ei tietenkään ole kenelläkään muualta muuttavalla ainakaan puoleen vuoteen, koska sen saaminen on tehty vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi.

Minulla on jo pankkitili ja puhelinliittymä, mutta ne on sellaisia leikkiversioita. Pankkitiliin ei ole liitetty kaikkia toimintoja, mutta on sentään nettipankki. Puhelinliittymä on prepaid. Onhan mulla myös norjalainen henkilötunnus, mutta ei bankID:tä, koska en ole jaksanut sitä hakea. En näe terveystietojani netistä, vaikka minulla onkin oikeus samoihin terveyspalveluihin kuin kantaväestöllä. Tämä kaikki on ollut meille vielä helpompaa kuin muualta Euroopasta tai Euromaiden ulkopuolelta tänne muuttaneille. Olemmehan me Pohjoismaista, melkein naapurista ja vähän jo ruottiakin osattiin kun tultiin.

Norjalaiset eivät varsinaisesti ole rasistisia, mutta ulkomailta tänne muuttaville on asetettu melkoisia vaatimuksia, sekä kielen että kulttuurin omaksumisen suhteen. Monet tuntemistani norjalaisista suhtautuvat ulkomaan eläviin terveen uteliaasti ja esimerkiksi avio- tai seurustelukumppaniksi ulkomaalainen kelpaa hyvinkin, eikä aiheuta kummeksuntaa ystäväpiirissä tai perheessä.
Monikulttuurisuus nähdään usein rikkautena, mutta kyllä norjaa silti olisi hyvä osata. Kaikilta täällä syntyneiltä taipuu hyvin myös englanti, mutta siltikin..

Norja on uskomattoman kaunis maa, täällä on hyvä elää. Ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja rehellisiä. Ystäviäkin saa kun pääsee vähän piireihin. Se ei ole Länsi-Suomalaiselle yhtään outoa. Naapurista ei tarvi välittää sen enempää kuin Turussa, Porissa tai Helsingissäkään. No, ehkä on hyvä tervehtiä. Parasta on se, että palkkarahat alkaa kasaantua tilille, työkokemus ja kielitaito paranevat päivä päivältä. 

Valon vähentyessä alkaa ihminen haaveilla tällaisista maisemista...

...mutta muutaman kuukauden päästä voi olla näinkin nättiä..