Kohta on ensimmäinen lukukausi takana sairaanhoitajaopintoja. Tiesin jo kouluun hakiessani, että tulen pitämään opiskelusta. Teoriaopinnot eivät tuota minulle vaikeuksia ja kirjallisetkin tehtävät sujuvat, joskaan nyt eivät ihan leikiten, mutta kuitenkin. Olen saanut kaikki tentit läpi hyvin arvosanoin tai hyväksyttynä jos arvostelu on ollut hyväksytty/hylätty. Edessä taitaa olla vielä anatomian ja fysiologian tentti ja siinä riittää minullekin haastetta. Toinen haastellinen koe oli kliinisten taitojen näyttökoe, jossa luokkakaverit ja arvosteleva opettaja seisovat vieressä tuijottamassa miten suoriudun parini kanssa katetroinnista. Läpi meni sekin vaikka kainaloissa oli jäniksen kokoiset hikiläikät ja kädet tärisivät.
Ehkä antoisinta opiskelussa on hyvä luokkahenki ja kavereiden tuki. Kokemus siitä, että samassa veneessä ollaan eikä aina ole tyyntä. Myös luokan osaamisen monimuotoisuus ja erilaiset näkemykset ja kokemukset tuovat rikkautta. Erilainen kokemus ja näkemys korostuvat ongelmaperusteisessa oppimisessa, jossa eräänlaisen parviälyn käytön kautta ratkomme yhdessä meille esitettyjä ongelmia ja muodostamme niistä oppimistehtäviä itsellemme. Oppiminen tapahtuu kuin huomaamatta ja esimerkit elävästä elämästä jäävät helposti mieleen. Olemme porukassa puhuneet vakavasti ja nauraneet makeasti oppisen ohessa.
Surkeat kurkut Surkeat auringonkukat No, nämä kasvaa.. Ja huom! Kesäkurpitsa kukkii. Surkeat porkkanat Surkeat he...
Viimeiset syötävät on poimittu hyötypuutarhastani. Sato ei ihan kaikilta osin vastannut odotuksia, mutta mukavaa oli. Kurkkusatoon olen ...