Money

Talven tuikku

Lyhtyä saisi käyttää vain ulkona, joten älä tee tätä kotona :) "Takkaan" ajattelin jotenkin tehdä reunat tai pesän, jossa olisi mahdollisesti tiiltä tai tiilikuviota. Vihaan näitä valkoisia seiniä, mutta vuokralla kun ollaan.. No, muutos on kuitenkin melkoinen ja tälle nurkalle on käyttöä niin paljon, että sohva on jäänyt melkein pölyttymään. Tässä kuva samasta nurkasta ennen tätä projektia:

Vain peili on säilynyt samalla paikalla.

Phalaenopsis Rescue

Työpaikallani (vanhainkoti) on eräs asukas, joka saa säännöllisesti omaisiltaan lahjaksi orkidean. Kukkineet orkideat hän yleensä hylkää ja ne kuljetetaan pois hänen huoneestaan. Ne päätyvät johonkin yleisten tilojen hyllyille tai pöydille kuolemaan. Tulin tietoiseksi näitä orkideapurnukoista ostettuani itselleni perhosorkidean. Kastelin kaikki purnukat ja osan juuristoa tarkastelin vähän tarkemmin. Suurin osa tarvitsisi vain vähän vettä ja rakkautta. Jotkut ovat vähän akuutimman avun tarpeessa.

Yksi reppana minun oli pakko ottaa mukaani kotiin saamaan hätäapua. Sen lehdet roikkuvat kuin janoiset kielet, kukkineet kukkavanat tönöttävät vielä vihreinä ja toisessa kukkavanassa killuu janoinen ja nahistunut keiki.

Irrotin keikin ja purkitin sen omaan purkkiin niin, että näen sen pikkuiset juuret. Annoin sille vesihoitoa jonkin aikaa ennen purkitusta. Purkin reijät tein aika ylös koska juuret ovat vain noin neljä-viisi senttiä pitkät. Purkit ovat 0,4 l kertakäyttöisiä olutmukeja. Reijät tein tinauskolvilla. 
Kasvi näytti terveeltä ja vesihoidon jälkeen juuret olivat terveet, vihreät ja pulleat. Kuivasin huolellisesti lehdet ja voi kuinka ryppyiset ja kosteuden tarpeessa ne ovatkaan.

Voi, surkeus!

Emokasvilla on myös hyvät, terveet juuret, joista poistin kuivat ja mädät osat kokonaan. Emokasvin kruunussa on yksi lupaavan näköinen lehden alku ja rungossa terveitä ilmajuuria. Lehdet taitavat olla tuota tuloillaan olevaa lukuunottamatta mennyttä. Molemmat päätyivät semi-hydropurkkeihin ja saavat tavallista enemmän kastelua jonkin aikaa. Emokasvi on hätämajoituksessa pakastusrasiassa, jonka kyljessä on reijitys noin kolmen sentin korkeudella pohjasta. Tarkoitukseni on purkittaa se uudelleen muoviseen olutmukiin, jotta näen juurien kunnon paremmin. Lycka till!

Phalaenopsis

Onhan näitä ollut mulla ennenkin, mutta olen onnistunut tappamaan ne tosi nopeasti. Nyt ajattelin laittaa tämän kaunokaisen mahdollisimman äkkiä semi-hydroponics- eli puolivesiviljelypurkkiin. Kotiin kannettuani ja tarkemmin tarkasteltuani huomasin, että kaunokaisella on hyvät juuret, mutta purkki oli tosi ahdas ja kasvualusta vetisen märkä. Vaikka tämä (tekisi mieli kirjoittaa: Hän) on kauniisti kukassa, huomasin jo kaupassa, että nuput ja kukat roikkuvat alavireisesti, joten arvelin kaverin kärsivän liiasta märkyydestä. Rapsin märät purut pois ja asettelin kasvin tilavampaan purkkiin lecasoralle. Toivottavasi se ei tykännyt tästä toimesta kovasti huonoa..

Ihania videoita youtubessa:
https://www.youtube.com/watch?v=E7x7rFAF8BE
https://www.youtube.com/watch?v=QgqqHUsvas0

Vain takka puuttuu..

Voynichin arvoitus

 Mieltä kiehtoo tämä 1900-luvun alussa Italiasta löytynyt kirja, jonka kielestä ei kukaan ole vielä tähän mennessä saanut mitään tolkkua. Kirjassa on kasvitiedettä, tähtitiedettä, biologiaa ja paljon kuvia mm. kasveista, tähdistä ja naishahmoista ja monenmoisesta mystisestä jutusta. Tämä Voynichin kirja on saanut nimensä kirjakauppiaan mukaan, joka laittoi kirjan myyntiin. Kirjan kirjoittajasta ei ole tietoa. Kirja on kokonaisuudessaan skannattu Jason Daviesin sivuille, jossa sitä voi tarkastella sivu kerrallaan. On tutkittu radiohiilimenetelmällä, että kirja on peräisin 1400-luvulta. Kirjaa  ja sen kieltä on tutkittu sen löytymisestä asti. Kirja on Yalen yliopiston kirjastossa ja sitä tutkivat edelleen useat tutkijat eri maiden yliopistoista. Esimerkiksi Stephen Bax Bedfordhiren yliopistosta.

On myös arveltu, että koko kirja on huijausta, eikä kirjassa esiintyvää kieltä ole oikeasti olemassa vaan koko kirjoitus olisi siansaksaa. Miten joku jaksaisi kirjoittaa melkein 300 sivua pelkkää soopaa?

Tässä muutama linkki kirjan sivuille:

https://www.jasondavies.com/voynich/#Ros2/0.603/0.54/1.00
https://www.jasondavies.com/voynich/#f67r1_f67r2/0.291/0.527/2.00
https://www.jasondavies.com/voynich/#f68v3_f68v2_f68v1/0.33/0.494/2.00

Kuva osoitteesta: http://i.livescience.com/images/i/000/062/828/i02/Voynich_manuscript_bathtub.jpg?1392927997

Vanhukset, nuo nykypäivän huutolaiset

Tilastot väestörakenteesta kertovat, että iäkkäiden suhteellinen osuus koko väestöstä jatkaa kasvuaan aina vuoteen 2040 saakka ja saattaa pysyä korkealla sitä seuraavat kymmenen vuotta. Vuonna 2007 yli 65-vuotiaita oli väestöstä noin 16 % ja yli 85-vuotiaita 1,8 %. Arvioiden mukaan luvut nousevat niin, että vuonna 2040 yli 65-vuotiaita on 26 % ja yli 85-vuotiaita 6,1 % väestöstä. Tällöin yli 85-vuotiaita olisi noin 350 000 henkeä, kun heitä vuonna 2007 oli alle satatuhatta. (Tilastokeskus 2015) Samaan aikaan vanhustenhuoltoon käytetyt varat supistuvat, eläkkeitä pyritään leikkaamaan ja vanhusten laitospaikkoja vähennetään.

Suomessa on tällä hetkellä, kansainvälisestikin arvioiden, erittäin runsaasti muistihäiriöitä ja dementoivia aivosairauksia sairastavia henkilöitä. Dementian osuus kuolinsyytilastoissa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kolminkertaistunut väestön ikääntymisen myötä. Yli 95-vuotiaiden kuolemista joka kolmas aiheutuu dementiasta. (Tilastokeskus 2015)

Muistisairaus on kavala, usein hitaasti etenevä ja persoonallisuutta peruttamattomasti muuttava sairaus. Muistisairas on yleensä raskas hoidettava. Vain harvoin omainen kykenee hoitamaan muistisairasta kotona ilman apua. Voi olla raskasta ja kestämätöntäkin kun oma rakas puoliso/vanhempi/omainen muuttuu sairauden myötä epäsiistiksi, höperöksi, käytöstavattomaksi hyypiöksi, joka sotkee asuntoa, piilottelee tavaroita ja kuljeskelee yökaudet levottomasti.

Näkemykseni on, ettei ketään voi velvoittaa hoitamaan muistisairasta omaistaan kotona. Hoitotyö kuuluu ammattilaisille. Jopa ammattilaiselle muistisairaan hoitotyö on raskasta ja vaativaa. Puhumattakaan maallikosta, jolla on muistisairaaseen henkilökohtainen suhde. On musertavaa katsoa vierestä kuinka läheisen terveys ja persoonallisuus hajoaa. Luopumisen, katkeruuden ja vihan tunteilta ei tuollaisissa tilanteissa voi välttyä. Sairaus ei toki ole sairastuneen oma vika, mutta usein häntä kohdellaan niin kuin se sitä olisi. Vanhukset ja muistisairaat kokevat, vähättelyä, laiminlyöntiä, pilkkaa, henkistä väkivaltaa ja ikävä kyllä, myös fyysistä väkivaltaa.

Kun yhteiskunnan tarjoama apua ja tuki on tiukassa, hoitovastuu jää yhä useammin lähimpien omaisten harteille. Olen työni ohessa nähnyt useita tapauksia, jossa muistisairasta vanhusta hoitaa omainen tai puoliso, jolle ei oikeasti saisi antaa hoidettavaksi edes kultakalaa, ihmisestä nyt puhumattakaan.

Toisaalta nykyisen rahatalouden aikana on vaikea nähdä mitään hyötyä niin kutsutusta arvokeskustelustakaan. Nykyarvojen pohjalta vanhukset hoitaa se, joka lupaa tehdä sen halvimmalla. Laadusta voidaan puhua, mutta tuottavuuden nimissä se harvoin toteutuu. Näin on kohdeltu vanhuksia (ja lapsia) Suomessa ennenkin. Sitä kutsuttiin huutolaisuudeksi ja sen luultiin loppuneen 1930-luvulla.