Painajainen. Painostava tunnelma, pelon, kauhun ja ahdistuksen tunteet pyrkivät pintaan. Tunteet vievät ennen järkeä. Missään ei ole hallinnan tunnetta. Kaikki hajoaa käsiin. Väsyttää, itkettää, mutta pakoon ei pääse. On vain kestettävä.
On mentävä eteenpäin. Kuljettava suoraan. Tai mutkitellen. Jatkettava. Poukkoiltava virran vietävänä. Toivottava, että välillä saa happea keuhkoihin. Ei tiedä onko pinta ylhäällä vaiko alhaalla. Mihin suuntaan pitäisi pyrkiä? Tulisipa suvanto, jossa voisi edes hetken levätä jos rannalle pääsystä ei ole toivoa.
Voimat ovat loppua juuri ennen kuin helpottaa. Vaikka vaara on ohi, jää sen tunne pitkäksi aikaa väreilemään ilmaan kuin ukkosen aiheuttama sähköisyys.
Pelko koteloituu mieleen. Paha jää pahkaksi sydämeen. Herää hikisenä painajaisesta hän, jonka uusi päivä on toivoa täynnä mutta sydämessä musta epäilys.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Olen pohtinut paljon sitä, mikä on totta ja mikä valhetta. Tai oikeastaan: Mistä tiedämme mikä on totta ja mikä valhetta. Media, sosiaalinen...
-
Olen kevätflunssassa jo kolmatta tai neljättä päivää (en enää muista..) Osa päivistä on mennyt nukkuen sohvalla, eikä siinä mitään, sääkin o...
-
Olet ehkä jo kuullut tästä. Ehkä kuulut jo "hurahtaneisiin". Olet saattanut jo kokea siivouksen elämänmullistavan taian vaikutukse...




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti