Näin edellisyönä oudon unen. Kuljin lämpimällä rannalla, paljain jaloin kavereiden kanssa. Ilta-aurinko paistoi viistosti alhaalta ja ilma oli lempeä ja rannan värit hohtivat kullanvärisenä. Keräsimme meren pohjalta kiviä ja simpukoita ja ihmettelimme rantaan ajautuneita meren antimia. Yhtä äkkiä kuin yhdellä askeleella kaikki muuttui. Olimmekin olleet unessa tai huumeessa. Oikeasti olimmekin laitakaupungin likaisilla kaduilla, pimeässä ja räntäsateisessa syksyssä. Ihana tunnelma oli tiessään ja tilalla oli vain epätoivo, kylmyys, köyhyys ja julma todellisuus. Toivoimme heti uutta annosta samaa huumetta. Jäimme toivottomina rämpimään märille öisille kaduille.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selai...
-
Kolmannet harjoitukset oli sovittu seuraavan viikon loppuun. Minua alkoi jo jännittää, josko joutuisin basson varteen. Olin katsonut melko...
-
Ensimmäinen työ on täysin omasta aiheesta, itsenäisesti tehty. Muut tässä olevat työt on tehty ohjatusti Drawing Dog -kurssilla. Meriaihei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti