Tylsät, tyhmät, turhat sitkupäivät

Jos joskus niin tänään on ollut sellainen päivä, joita ei montaa toivoisi elämäänsä. Tylsää odottelua. Toivomista, että  jotain tapahtuisi. Pelimerkit käytetty. Asemasotaa. Yhtä tylsää kuin Lynäreitten 8 minuutin pläjäys tuossa yllä. Muistan jotain samanlaisia aikoja eläneeni aikaisemminkin. Silloin radiossa soi mulle usein myös tämä:

Kärsivällisyys ei ole hyveeni! Sitku sitku...

Selvitäkseni jotenkin joudun tekemään aamuisin henkisiä harjoituksia. Kuvittelen tilanteen, jossa olen jo ohittanut tämän siirtymävaiheen ja tehnyt tilit selväksi vanhan urani kanssa. Kuvittelen elävästi kuinka onnellinen olen siitä, että  vaikeuksien ja itseni kanssa käydyn taistelun jälkeen asiat ovat järjestyneet. Minulla on sopivasti töitä uudella alallani ja tunnen oloni turvalliseksi. Minun pitää pinnistellä voidakseni kuvitella näitä asioita. Miten se voikin olla niin vaikeaa!

Kunhan nyt vaan alkais tapahtumaan jotain!