Mikä se on?

Se luodaan tyhjästä ja hallitsee meitä kaikilla elämän alueilla. Se saa meidät tekemään töitä kymmeniä vuosia, ikävissäkin olosuhteissa. Se täyttää arkemme, järjestelee aikataulumme ja sanelee arvomme. Se muuttaa meidät omahyväisiksi, itsekkäiksi ja ahneiksi. Se saa vääryydet näyttämään oikeutetuilta ja valheet tosilta. Sen nimissä saa tehdä hulluja asioita, vaikka syödä matoja ja hypätä korkeasta tornista tai liikkuvasta autosta henkensä kaupalla. Se saa kauniit, nuoret naiset naimaan vanhoja likaisia miehiä ja nuoret miehet viihdyttämään ryppyisiä, ikävältä haisevia naisia. Se saa lapset myymään itseään ja aikuiset myymään lapsiaan. Se saa meidät tappamaan, silpomaan ja ryöstämään toisiamme.Se saa meidät valvomaan monta unetonta yötä ja tuskastelemaan monta pitkää päivää. Se taivuttaa meidät epämiellyttäviin kompromisseihin ja repiviin riitoihin perheissä ja suvuissa. Se saa ympäristörikoksen näyttämään liiketoiminnalta. Se voi estää hyvän tekemisen hulluutena. Se voi estää uusien keksintöjen ja toimintatapojen kehittämisen haihatteluna. Se estää meitä kehittämästä itseämme ja täyttämästä paikkaamme maailmassa. Se muuttaa ihmisyyden, ajan ja elämän numeroilla korvattavaksi. Se lamauttaa luovuuden ja houkuttelee meitä mielettömyyksiin. Se korostaa ulkonaisia asioita ja lopulta johtaa meidät yhä kauemmas siitä, mikä on elämässä olennaista.
Se sai minut kirjoittamaan tämän:  tyhjästä tehty = RAHA

Oravanpyörässä; oravanpyörästä

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hyppyja_oravanpyorasta_73974.html#media=75309
Monta tarinaa tästä aiheesta.

Vikaa esc-näppäimessä

Oon painellu sitä koko päivän, eikä mitään tapahdu. Päästäkää mut irti arjesta! Tahdon nousta siiville(ni) ja kohota korkeuksiin. Tahdon laskeutua lämpimälle hiekkarannalleni auringonlaskuun.

Pertti ja Luomukahvi-Ricardo osa 2

Pertti palasi normaalisti työpaikalle seuraavana päivänä. Anneli kyseli kahvista ja Pertti tajusi, ettei ollut edes ehtinyt avaamaan kahvipakettia, koska Ricardo oli vienyt kaiken huomion. Pertti tajusi, että Ricardo oli todennäköisesti laiton maahanmuuttaja. Hän uskaltanut kertoa Ricardosta mitään vaan väitti maistaneensa kahvia ja sen olevan todella hyvää.

Pertin oli vaikea keskittyä päivän työtehtäviin. Ajatukset palasivat yhä uudestaan kotona olevaan nuoreen mieheen. Pienen välimatkan päästä kaikki illalla tapahtunut vaikutti epätodelliselta, unenomaiselta. Pertti mietti Ricardon pitkää matkaa Suomeen ja sitä mikä hänet oli saanut lähtemään vaaralliselle ja pitkälle matkalle. Mitä jos Ricardo olikin halpa huijari ja tyhjentäisi Pertin asunnon ja häipyisi tiehensä ennen iltaa. Ei, se ei vaikuttanut kovin todennäköiseltä. Ricardo saattaisi olla myös onnenonkija tai häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Mitä jos laatikko olisi päätynyt jonkun heteromiehen olohuoneeseen? Mitä silloin olisi tapahtunut? Epäilykset ja kysymykset täyttivät Pertin mielen ja levottomin mielin hän palasi illalla töistä kotiinsa.

Kotiovella Pertti pysähtyi ja hämmästyi oven takaa kuuluvaa äänekästä musiikkia. Oven avattuaan hän havaitsi ilmassa raikkaan ja perin voimakkaan pesuaineen tuoksun, johon sekottui myös ruuan tuoksua. Ricardon hymyilevä pää ilmestyi keittiön oviaukkoon. Ruoka oli valmiina ja asunto näytti siivotulta. Iso laatikko oli vielä olohuoneessa keskellä lattiaa. Pertti käänsi radiosta ääntä pienemmälle. Ricardo viittasi hänet ruokapöytään istumaan. Ricardo tarjoili ruokaa ja Pertti söi hyvällä ruokahalulla. Pertti tunsi kuinka Ricardo tuijotti häntä koko ruokailun ajan. Syömisen jälkeen Ricardo vihdoin puhkesi puhumaan." Mietit selvästi jotakin. Vaivaako sinua joku asia?" Pertti puisteli päätään. Miten sellaista voisi edes kysyä. Eihän hän tiennyt Ricardosta mitään. Oliko mies huijari? Pertti päätti aloittaa varovasti.

Pertin varovaisuus ei auttanut. Pertin kysymys siitä, mitä olisi tapahtunut jos kahvilähetys olisi ollut jollekin toisenlaiselle ihmiselle sai aikaan hämmentävän näytöksen. Ricardohan oli sanonut melkein ensimmäiseksi, että rakastaa Perttiä. Ei sellaista voi sanoa vieraalle miehelle. Nämä lauseet saivat Ricardossa aikaan erikoisia reaktioita. Ricardon ilmeet muistuttivat itkemistä ja vihaisuutta. Lopulta hän peitti kasvonsa ja säntäsi ovet paukkuen vessaan. Pertti istui hämmentyneenä ruokapöydän ääressä ja kuunteli nyyhkimistä wc:stä. Lopulta hänen oli pakko mennä koputtamaan oveen. Oven toiselta puolelta kuului itkun sekaisia sanoja." Luuletko... enhän minä tänne sattumalta ole tullut... miten hölmö .. Eihän Pertti ollut hänelle vieras.."

Pertti sai maanitella Ricardoa pitkään, että sai Ricardon avaan wc:n oven. Kesti vielä pitkään ennen kuin nuorukaisesta sai irti yhtäkään järkevää yhtenäistä lausetta. Sirpaleista tarinaa kootessaan Pertti sai lopulta käsityksen, että Ricardo oli tosiaankin valinnut Pertin ja tullut tarkoituksella hänen luokseen. Pertti sai hämmästykseseen kuulla, siitä miten paljon tietoa hänestä löytyykään internetistä. Uutispätkiä, haastatteluja, artikkeleita, kuvia ja yksityiskohtaista tietoa blogista ja facebookista.  Ensin Pertti oli ollut Ricardolle vain eksoottinen nimi tilausjärjestelmässä, mutta jokin, ehkä johdatus, oli saanut hänet googlaamaan Pertin nimen. Niistä tiedoista sai melko kokonaisen kuvan Pertistä, joka avoimesti kertoi itsestään, työstään ja elämästään. Ricardo oli rakastunut siihen mieheen ja päättänyt lähteä Suomeen. Ricardo oli jopa käynyt katsomassa Pertin asuntoa Google Mapsista ja kun hän oli nähnyt Pertin ikkunassa ne punaiset verhot.. se oli viimeinen merkki. Päätös oli tehty. Pertti mietti: "Mitkä punaiset verhot? Ei hänellä ollut punaisia verhoja..." Ajatus jäi taka-alalle kun Ricardo jatkoi sekavaa ja polveilevaa selitystään matkaan johtaneista syistä.

Pertti ja Luomukahvi-Ricardo Osa 1

Pertti oli tavallinen suomalainen mies. Viisissäkymmenissä ja sinkku. Pertti oli aina pitänyt ajan hermolla olemisesta, yhteiskunnallisista asioista, kuluttajan vastuusta, ekologiasta, luonnonsuojelusta ja tasa-arvosta. Pertti söi terveellisesti ja kuntoili säännöllisesti, siivosi kotinsa ja hoiti tunnollisesti työnsä. Sellainen oli peruspertti. Tavallinen nykyaikainen, suomalainen mies.

Työkavereiden kanssa tuli puhetta luomukahvista ja siitäkös se idea sitten lähti. Päätettiin tilata kimpassa luomukahvia, ihan kunnon erä jokaiselle, niin ettei heti lopu. Anneli hoiti tilauksen ja asia jäi hetkeksi mielestä. Toimitusaika Boliviasta olisi useita viikkoja. Niinpä odoteltiin. Pertti muisti asian aina välillä ja kyseli Annelilta väliaikatietoja. Joko kahvista on kuulunut jotain. Ei vielä mitään. Joskus odottelu sai Pertin  pahalle tuulelle. Ei viikkoihin mitään tietoa. Harmittavaa!

Se marraskuinen aamu oli tavallistakin harmaampi. Pertti uupui työpäiväänsä jo ennen iltapäivää. Hän päätti lintsata töistä loppupäivän ja käydä ostoksilla. Pitäisi hankkia uusi puku ja edustustilaisuuksia varten pari parempaa solmiota. Pertti kuljekseli hajamielisesti kaupasta toiseen ja katsasti hitaasti kaupungin miestenvaatteisiin erikoistuneet vaateliikeet. Ei mitään! Miksi tämä oli niin vaikeaa. Sovittaessaan erilaisia pukuja sitä tunsi itsensä aivan idiootiksi. Mikä nyt sopisi suomalaiselle miehelle, jonka koko oli normaali, vartalo normaali, väritys normaali ja mielentila marraskuisen normaali. Hän olisi mieluiten pukeutunut maastohousuihin ja ylijäämävaraston villapaitaan, mutta se nyt ei vaan työpaikan pukukoodiin sopinut. Pertti osti lopulta vastahakoisesti tumman puvun ja kaksi raidallista kravattia. Juuri kun hän oli kassalla maksamassa puhelin pirisi takin taskussa. Voi, kura! Aina kassalla! Puhelu koski kahvilähetystä. Nopeasti, kuin salaman lailla Pertin mieliala nousi. Tosi mukavaa! Suorastaan auringonpaiste tuntui hellivän keskellä loskaista maailmaa.

Pertti kiiruhti kotiin ja siellä häntä odotti kuljetusliikkeen auto. Pertti laski kassit käsistään ja osoitti kuljettajalle paikan, johon lastin sopisi laittaa. Olipas laatikko iso! Olikohan määrä ihan oikein? Tuossa olisi kahvia jo useammallekin vuodelle. Mahtaisiko tuo säilyäkään niin pitkään. Kuski tömäytti laatikon Pertin näyttämään paikkaan ja laatikko kirskahti kimeästi osuessaan lattiaan. Pertti vilkaisi kysyvästi kuskiin, joka näytti keskittyvän kuormakirjoihinsa. Pertti rohkeni kysyä oliko koko lähetys hänen nimellään. Kyllä, niin dokumenteissa lukee. Kuski otti Pertiltä kuittauksen ja häipyi vähin äänin.

Pertti kierteli kookasta laatikkoa ja totesi  tarvitsevansa sen purkamiseen muutamia työkaluja. Laatikko oli laudoitettu ja sen päälle oli liimattu eksoottisen näköisiä lähetysasiakirjoja. Laatikko vaikutti olevan kulmistaan ikäänkuin puhki. Pertti haki eteisen kaapista vasaran ja ruuvimeisselin ja kävi innokkaana pakkauksen kimppuun. Suuret naulat naukuivat irrotessaan sijoiltaan ja laatikko antoi periksi vasta kun Pertin otsalta valui hikeä ja sormenpäistä tuli verta. Laatikon sisältä näkyi pehkuja ja sisältö ikäänkuin sävähti kun kansi vihdoin aukesi. Pertin mielessä välähti iltapäivälehden uutinen käärmeestä banaanilaatikossa. Pertti pöyhäisi varovasti pehkuja ja säikähti suunniltaan kun esiin tuli mustaa karvaa. Oliko laatikossa sittenkin joku eläin.

Seuraavat hetket tulisivat muuttamaan Pertin elämän. Kauhistus vaihtuisi hämmennykseksi ja hämmennys ihmetykseksi kun laatikosta pyrähtää lattialla ihka elävä ihminen, pieni ja siro mies, jonka silmät säkenöivät pelkoa ja ihmetystä, anteeksipyyntöä ja hymyä. "Olen Ricardo. Ota minut luoksesi. Minä rakastan sinua! Ethän lähetä minua takaisin. Voin tehdä kaikki ikävät työt puolestasi. Osaan neuloa, silittää, viljellä ja siivota. Olen hyvä laittamaan ruokaa, enkä koskaan häiritse sinua, jos vain annat minun jäädä. Ota minut! Laatikossa on myös 24 pakettia luomukahvia. Kahvi on parasta laatua ja olen pakannut sen omin käsin.  Olen pahoillani paskasta, joka minun oli pakko vääntää laatikkoon koska matka oli niin pitkä ja mutkainen. Siivoan sen heti." Pieni mies oli hetken hiljaa ja kysyi lopulta kyynel silmäkulmassa: "Ymmärrätkö minua?"  Ja pienen hiljaisen hetken jälkeen: Saanhan jäädä?
Ruskeat säkenöivät silmät porautuvat Pertin sieluun ja hän ei osannut muuta kuin ääneti nyökätä hitaasti kaksi peräkkäistä kertaa. Ymmärrän ja saat jäädä. Tapahtuipa mitä hyvänsä. Saat jäädä. Samantien Pertti tunsi pienen miehen kiivaan ja tiukan syleilyn. Jotain oli tapatunut, jotain peruuttamatonta. Kuin lumous olisi laskeutunut laatikosta ja levittäytynyt kultaisen sumun lailla koko asuntoon, täyttänyt sen rakkaudella ja sulosoinnuilla. Ricardo oli saapunut!

Hyvää uutta vuotta 2012!