Pertti ja Luomukahvi-Ricardo osa 2

Pertti palasi normaalisti työpaikalle seuraavana päivänä. Anneli kyseli kahvista ja Pertti tajusi, ettei ollut edes ehtinyt avaamaan kahvipakettia, koska Ricardo oli vienyt kaiken huomion. Pertti tajusi, että Ricardo oli todennäköisesti laiton maahanmuuttaja. Hän uskaltanut kertoa Ricardosta mitään vaan väitti maistaneensa kahvia ja sen olevan todella hyvää.

Pertin oli vaikea keskittyä päivän työtehtäviin. Ajatukset palasivat yhä uudestaan kotona olevaan nuoreen mieheen. Pienen välimatkan päästä kaikki illalla tapahtunut vaikutti epätodelliselta, unenomaiselta. Pertti mietti Ricardon pitkää matkaa Suomeen ja sitä mikä hänet oli saanut lähtemään vaaralliselle ja pitkälle matkalle. Mitä jos Ricardo olikin halpa huijari ja tyhjentäisi Pertin asunnon ja häipyisi tiehensä ennen iltaa. Ei, se ei vaikuttanut kovin todennäköiseltä. Ricardo saattaisi olla myös onnenonkija tai häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Mitä jos laatikko olisi päätynyt jonkun heteromiehen olohuoneeseen? Mitä silloin olisi tapahtunut? Epäilykset ja kysymykset täyttivät Pertin mielen ja levottomin mielin hän palasi illalla töistä kotiinsa.

Kotiovella Pertti pysähtyi ja hämmästyi oven takaa kuuluvaa äänekästä musiikkia. Oven avattuaan hän havaitsi ilmassa raikkaan ja perin voimakkaan pesuaineen tuoksun, johon sekottui myös ruuan tuoksua. Ricardon hymyilevä pää ilmestyi keittiön oviaukkoon. Ruoka oli valmiina ja asunto näytti siivotulta. Iso laatikko oli vielä olohuoneessa keskellä lattiaa. Pertti käänsi radiosta ääntä pienemmälle. Ricardo viittasi hänet ruokapöytään istumaan. Ricardo tarjoili ruokaa ja Pertti söi hyvällä ruokahalulla. Pertti tunsi kuinka Ricardo tuijotti häntä koko ruokailun ajan. Syömisen jälkeen Ricardo vihdoin puhkesi puhumaan." Mietit selvästi jotakin. Vaivaako sinua joku asia?" Pertti puisteli päätään. Miten sellaista voisi edes kysyä. Eihän hän tiennyt Ricardosta mitään. Oliko mies huijari? Pertti päätti aloittaa varovasti.

Pertin varovaisuus ei auttanut. Pertin kysymys siitä, mitä olisi tapahtunut jos kahvilähetys olisi ollut jollekin toisenlaiselle ihmiselle sai aikaan hämmentävän näytöksen. Ricardohan oli sanonut melkein ensimmäiseksi, että rakastaa Perttiä. Ei sellaista voi sanoa vieraalle miehelle. Nämä lauseet saivat Ricardossa aikaan erikoisia reaktioita. Ricardon ilmeet muistuttivat itkemistä ja vihaisuutta. Lopulta hän peitti kasvonsa ja säntäsi ovet paukkuen vessaan. Pertti istui hämmentyneenä ruokapöydän ääressä ja kuunteli nyyhkimistä wc:stä. Lopulta hänen oli pakko mennä koputtamaan oveen. Oven toiselta puolelta kuului itkun sekaisia sanoja." Luuletko... enhän minä tänne sattumalta ole tullut... miten hölmö .. Eihän Pertti ollut hänelle vieras.."

Pertti sai maanitella Ricardoa pitkään, että sai Ricardon avaan wc:n oven. Kesti vielä pitkään ennen kuin nuorukaisesta sai irti yhtäkään järkevää yhtenäistä lausetta. Sirpaleista tarinaa kootessaan Pertti sai lopulta käsityksen, että Ricardo oli tosiaankin valinnut Pertin ja tullut tarkoituksella hänen luokseen. Pertti sai hämmästykseseen kuulla, siitä miten paljon tietoa hänestä löytyykään internetistä. Uutispätkiä, haastatteluja, artikkeleita, kuvia ja yksityiskohtaista tietoa blogista ja facebookista.  Ensin Pertti oli ollut Ricardolle vain eksoottinen nimi tilausjärjestelmässä, mutta jokin, ehkä johdatus, oli saanut hänet googlaamaan Pertin nimen. Niistä tiedoista sai melko kokonaisen kuvan Pertistä, joka avoimesti kertoi itsestään, työstään ja elämästään. Ricardo oli rakastunut siihen mieheen ja päättänyt lähteä Suomeen. Ricardo oli jopa käynyt katsomassa Pertin asuntoa Google Mapsista ja kun hän oli nähnyt Pertin ikkunassa ne punaiset verhot.. se oli viimeinen merkki. Päätös oli tehty. Pertti mietti: "Mitkä punaiset verhot? Ei hänellä ollut punaisia verhoja..." Ajatus jäi taka-alalle kun Ricardo jatkoi sekavaa ja polveilevaa selitystään matkaan johtaneista syistä.