Sain tänään tietää, että en ollut "se oikea" työpaikkaan, jossa kävin haastattelussa. Se ei juurikaan harmittanut, koska kävin tänään myös erään paikallisen osuuskunnan toimistolla tutustumassa. Kerroin ideastani ja toimitusjohtaja vastaavasti kertoi osuuskunnan toiminnasta. Lopputulos oli se, että he ottavat minut mielellään palkkalistoilleen.
Olen iloinen, erittäin toiveikas ja onnellinen siitä, ettei minulla ole kiirettä tehdä mitään päätöksiä tai sitoutua mihinkään, mikä ei osoittaudu minulle toimivaksi ja hyödylliseksi. Saan ensin aikaa tutustua, miettiä, kokeilla ja kaikki tämä ilman riskiä. Minulla on mahdollisuus kouluttautua lisää ja tehdä työtä, jota oikeasti haluan tehdä. Jos työni ei heti olekaan täysipäiväistä, saan liitolta korvauksen sovitellusti työttömiltä päiviltä. Lippua ja lappua täytyy tietysti täytellä, mutta hei, sitähän tämä elämä on.
Koulutusta, johon haluaisin ei ole tässä "kylässä", mutta yritän parhaani, että saisin senkin asian järjestettyä. Tänään asiat vaikuttavat meneen eteenpäin isoin askelin. Onkohan suuntani vihdoin oikea?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selai...
-
Eihän tässä ehdi yhtään mitään.. Sain eilen ihanan pinon kankaita PeeKaalta, mutta en niitä nyt ehdi kuin vähän ohimennen hypistellä. Tämä v...
-
Suomalaiset ovat tunnetusti huonoja kehumaan ja vaivaantuneita kehujen vastaanottamisessa. Ylistystä tulee ani harvoin, kiitosta ja kehuja s...
Kokeilemalla se selviää, ei muuta kuin reippaasti yrittämään. Suomen mittakaavassa ei ne koulutuspaikatkaan voi kovin kaukana olla.Valoisampia päiviä toivotamme.
VastaaPoista