Sain tänään tietää, että en ollut "se oikea" työpaikkaan, jossa kävin haastattelussa. Se ei juurikaan harmittanut, koska kävin tänään myös erään paikallisen osuuskunnan toimistolla tutustumassa. Kerroin ideastani ja toimitusjohtaja vastaavasti kertoi osuuskunnan toiminnasta. Lopputulos oli se, että he ottavat minut mielellään palkkalistoilleen.
Olen iloinen, erittäin toiveikas ja onnellinen siitä, ettei minulla ole kiirettä tehdä mitään päätöksiä tai sitoutua mihinkään, mikä ei osoittaudu minulle toimivaksi ja hyödylliseksi. Saan ensin aikaa tutustua, miettiä, kokeilla ja kaikki tämä ilman riskiä. Minulla on mahdollisuus kouluttautua lisää ja tehdä työtä, jota oikeasti haluan tehdä. Jos työni ei heti olekaan täysipäiväistä, saan liitolta korvauksen sovitellusti työttömiltä päiviltä. Lippua ja lappua täytyy tietysti täytellä, mutta hei, sitähän tämä elämä on.
Koulutusta, johon haluaisin ei ole tässä "kylässä", mutta yritän parhaani, että saisin senkin asian järjestettyä. Tänään asiat vaikuttavat meneen eteenpäin isoin askelin. Onkohan suuntani vihdoin oikea?
-
Lähtö tälle ensimmäiselle ulkomaan komennukselle tuli vain parin päivän varoitusajalla, mutta sitä ennen on tapahtunut paljon. Jos joku kuvi... -
Taas homma etenee kun taakka kevenee.. Uusi työ alkoi tällä viikolla. Homma tuntuu omalta, vähän samalta kuin Suomessa, vanhainkodissa. Ei... -
Oikeastaan harmittaa kun en ottanut kuvia ennen tämän projektin alkua, mutta kun tuntui, että kamera olisi varmaan hajonnut. Tää rappu oli ...
Kokeilemalla se selviää, ei muuta kuin reippaasti yrittämään. Suomen mittakaavassa ei ne koulutuspaikatkaan voi kovin kaukana olla.Valoisampia päiviä toivotamme.
VastaaPoista