keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Hoitajista, hoitotyön laadusta ja työhyvinvoinnista

Viime päivinä on taas kirjoiteltu hoitajien työmoraalista, etenkin vanhustenhuollossa. Erään kirjoituksen mukaan hoitajat istuvat tauolla näpräämässä puhelimiaan ja selaavat toimiston uumenissa facebookia, kun vanhukset samaan aikaan makaavat märissä vaipoissa tuntikausia. Hoitajat myös käyvät kuulemma kaikki yhtä aikaa syömässä ja tupakalla, jättäen hoidokit vaille valvontaa ja hoivaa. Monissa tapauksissa haukut tulevat omaisilta tai niiltä, jotka eivät itse ole hoitotyössä. Tämä tapaus on siinä poikkeus. Avautujina toimivat hoitotyötä tekevät itse.

Kerronpa oman näkemykseni. Olen työssä kaupungin vanhainkodissa ns. vakituisena sijaisena. Osastolla on 12-14 asukasta, joista karkeasti puolet on vuodepotilaita. Omatoimisia asukkaita on 1-2 kunnosta riippuen. Osastolla työskentelee aamuvuorossa 3-4 hoitajaa ja iltavuorossa 2 hoitajaa. Yövuorossa on kaksi hoitajaa, jotka valvovat yhdessä kolmea osastoa, joissa yhteensä noin 40 asukasta. Tällä porukalla teemme perushoidon, päivittäiset siivoukset, lääkehoidon, pesut, syöttämisen yms. Aikaa ei ole mihinkään ylimääräiseen. Omat puhelimet on työajalla pukukaapissa eikä facebook tule edes mieleen työn tohinassa. Olemme useasti tuoneet johtoportaalle tiedoksi, että joudumme päivittäin tinkimään perushoidon tasosta, henkilöstön vähyyden vuoksi.

Oma käsitykseni on, että pelkät luvut, siis henkilökunnan määrä tai hoidettavien määrä ei kerro vielä mitään hoitopaikan tilanteesta. Jos henkilökunnasta on vuorossa yksi hoitaja, yksi laitoshuoltaja ja yksi hoiva-apulainen on tilanne ihan eri kuin jos vuorossa on esim. sairaanhoitaja ja kaksi lähihoitajaa. Myös hoidettavien kunto ja hoitoisuus vaikuttavat resurssien tarpeeseen. On ihan eri hoitaa kahtatoista omatoimista kuin kahtatoista syötettävää tai neliraajahalvaantunutta. Myös eristyksessä hoidettavat asukkaat vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin tavalliset asukkaat.

Yksi paljon närää aiheuttava asia tuntuu olevan tauot ja niiden käyttäminen. Hoitotyössä tauot yhdistetään usein raporttiin, jolloin ulkopuolisesta saattaa näyttää, että tauolla vain istutaan ja rupatellaan. Voin kuitenkin itse sanoa, että raportit ovat kullan arvoinen osa hoitotyötä. Asukkaiden tilannekatsauksen lisäksi siinä usein myös puretaan työn aiheuttamia paineita. Toisissa paikoissa on käytössä ns. hiljainen raportti. Aikaa siinäkin menee, eikä vertaistukea kyllä tule.

Oli miten oli, hoitaja on taukonsa ansainnut. En ainakaan jaksaisi ilman niitä.  Hoitaja myös tehköön tauollaan mitä haluaa, vaikka sitten puhelimen näpräystä. Tupakalla käyminen onkin sitten toinen juttu. Se on omalla työpaikallani kielletty, joten siellä ei ainakaan työaikaa haaskata. Usein itselleni ainakin käy niin, että juoksen vuoroni jälkeen kiireesti vessaan, koska työajalla ei vaan tunnu aina ehtivän. Joku kai seuraavaksi ehdottaa vaippoja myös hoitajille. Siinähän sitä aikaa säästyisi.

Itsestä tuntuu usein pahalta, että ei ehdi tehdä töitä niin hyvin kuin haluaisi. Moni asia jää puolitiehen tai seuraavan vuoron hoidettavaksi. Totta on myös se, että vuodepotilaat ovat usein pitkään märissä vaipoissa ja ruuatta. Tähän ei kuitenkaan ole syynä hoitajien laiskuus vaan vähyys. Kaikkia kun ei ehdi hoitaa yhtä aikaa, valitettavasti.

Huomattava työhyvinvointia lisäävä tekijä olisi mielestäni se, että hoitajia olisi riittävästi. Silloin kokisi voivansa tehdä työnsä hyvin ja käyttää riittävästi aikaa myös asukkaisen henkisten ja sosiaalisten tarpeiden täyttämiseen. Läsnäoloa on vaikea toteuttaa jos on koko ajan kiire. Jatkuva stressi ja paine luovat hoitajalle riittämättömyyden tunteen, joka pitkään jatkuessaan aiheuttaa kyynisyyttä, vihaa ja epätoivoa. Se koituu vääjäämättä myös asukkaiden tappioksi. Niin kauan kun raha ja säästäminen koetaan tärkeämmäksi kuin ihmisarvoinen hoito ja hyvät työolot ei asiaan saada muutosta.

Näiden hoitajien avautumisesta voin sanoa, että jotain on pahasti pielessä myös heidän maailmankuvassaan. Kollegiaalisuus ei ole käynyt mielessäkään. On tuijotettu vain epäkohtia. Mitään parannusehdotuksia ei ole esitetty. Itse ovat varmasti tahrattomia työn sankareita, vai kuinka? Hyviä kandidaatteja virkailijoiksi sisäiseen tarkastukseen.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Päiväunien kuvitusta

Kirjoitin taannoin unesta, jossa istuin pienen mökin portailla aivan meren rannalla. http://suvenkeiju.blogspot.fi/2014/06/paivaunia.html 
Tämä kuva sopisi unen kuvitukseksi.


Jos minulla olisi mökki, olisi se pieni, vaatimaton saunapahanen, kallioisella luodolla. Juuri tällaisella paikalla retkeilin tänään. Tunsin suunnatonta iloa istuessani auringon lämmittämällä kalliolla, johon aallot olivat muovanneet nojatuolimaisen syvennyksen. Täydellistä!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lapin oikukas kevät


video 
  video

Viikko Äkäslompolossa. Koko reissu tuli vähän niin kuin puun takaa. Säät vaihtelivat auringonpaisteesta lumisateeseen. Lämpimin päivä oli kymmenen asteen huitteilla ja kylmin +1 astetta. Ei pakkasta sentään. Jotenkin satumaisen sattumusten kautta saimme kokea kevät/kesämyrskyn ja lumipeitteen kesäkuussa. Välillä satoi vettä ja tuuli kylmästi. Saimme silti kosolti luontoelämyksiä. Ylläs ja Kukas tuli valloitettua sekä käytyä Pakasaivossa ja Kesänkijärvellä.

Yritimmepä vielä vallata Kuertunturinkin, mutta siitä ei tullut kuin hikinen rämmintä ryteikköön ja takaisin. Jälkikäteen kuulimme, että sinne kulkee selvä reitti vain talvisaikaan. Silloin sinne pääsee lumikengillä ja kelkalla. Kuerlinkat sen sijaan olivat itselleni huippukokemus. Paistoimme makkaraa laavulla, korkealla kalliolla, kosken kohistessa alapuolellamme.

 Oli vaikea löytää sopivaa vaatetusta kun välillä oli kylmä ja välillä kuuma. Vaihtovaatteet reppuun ja reissuun oli paras vaihtoehto. Kuiva paita hikisen tilalle tuntuu melko makealta. Kunnollisten varusteiden ja kenkien merkitys tulee selväksi kun päivän kulkee muovipussi lenkkarissa.












Kilometrejä tuli mittariin 2200. Menomatkalla yövyimme B&B:ssä Torniossa. Paluumatkan ajoimme vuoroissa yhtäkyytiä noin 13 tuntia. Toki muutama lyhyt tauko pidetiin kuskin vaihtojen yhteydessä. Pellossa pysähdyimme syömään poropaniinit.

Reissuun toi oman lisämausteensa räkätautinen kissa, jota piti lopuksi käyttää Kolarissa eläinlääkärillä. Katti oli otettava mukaan koska kissahoitolaan sitä ei voinut nuhan vuoksi viedä. Kissa on jo tottunut matkustaja. Onhan se käynyt ulkomailla asti. Nytkin käytiin kaksi kertaa Ruotsin puolella :). Nipsu-kisu on matkustanut lentokoneella ja junallakin. Alkumatkasta se yleensä naukuu vähän, mutta rauhoittuu sitten katselemaan maisemia tai nukkumaan. Kissa matkusteli paluumatkan pääosin takaikkunalla hattuhyllyllä. Pari, kolme kertaa tarjosin sille mahdollisuuden käyttää hiekkalaatikkoa. Sen verran kissa kuljeskeli etu- ja takapenkkien väliä, että koko auto oli täynnä kissankarvoja sekä räkää, jota se räiski nenästään koko menomatkan. Paluumatkalla oli jo sen suhteen siistimpää kun antibiootit olivat alkaneet jo vaikuttaa.

Pisimmät patikoinnit tehtiin viimeisenä päivänä. Yli 10 km vaihtelevassa maastossa sai minut huomaamaan, että astun toisella jalalla jalkapöydän ulkosyrjälle ja aiheuttaa kipua kantapäähän, pohkeeseen ja lonkkaan. En siis osaa kävellä! Kipu on hyvä opettaja.. myös kävelyssä.






keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Ikke sant.

Tämä postaus ei liity mitenkään edelliseen totuuden etsintää käsittelevään postaukseen. Tässä on kysymys norjan kielen kummallisuudesta nimeltä: Ikke sant.

Törmäsin tähän fraasiin kuunnellessani podcastia, jossa puhuttiin ravinnosta ja terveydestä. Haastateltava puhui pitkästi viisaita ja sitten torppasi haastattelijan myötäilevät välispiikit aina sanomalla : "Ikke sant!"

 Meni kaksi (2) päivää ennen kuin tajusin, ettei kysymys ollutkaan aina kieltävästä ilmaisusta vaan myöntävästä tai kysyvästä tilanteen mukaan. "Ei oo totta!", muuttui tilanteen mukaan joko, juuri niin! eiks niin?  tai ihako totta?- ilmaisuiksi. Ikke sant voi olla: 1) Ikke sant./?. 2) Nei ikke sant./? 3) Ja ikke sant./?

Just!
Onneksi sain ruotsin suullisesta kokeesta kiitettävän niin voin sit puhua sitä jos ei tää norski mee jakeluun.

Lekker, ikke sant?


tiistai 31. toukokuuta 2016

Vääristeltyä valhetta ja omaa totuutta etsimässä

Olen pohtinut paljon sitä, mikä on totta ja mikä valhetta. Tai oikeastaan: Mistä tiedämme mikä on totta ja mikä valhetta. Media, sosiaalinen media, tutkimukset, artikkelit, kuvat. Kaikkea voi käyttää väärin, pätkiä, muunnella, ottaa irti asiayhteydestään. On olemassa miljoona salaliittoteoriaa, maksettua tutkimusta, korruptoituneita vallanpitäjiä ja rahaohjauksella toimivia uutispalveluja.


Tv-uutiset syöttävät meille talouden ja politiikan käsittämätöntä muotisanastoa, kilpailukykypakettia, rakennemuutosta, velkaantumisastetta. Liikuttaako ketään? Iltapäivälehtien skandaalihakuisuus on saavuttanut pisteen, jossa etusivut täyttyvät, vähäpukeisista tyrkkyjulkkiksista, kalmankäryisestä vaarasta ja väärin kuorituista perunoista. Onko tärkeämpää?

Muu tarjonta televisiossa on yleensä: Murha, kiristys, juonittelu, seksi, ja loputon sekoitus tyrkkyjulkkis tositv:tä. Paskimmat häät, tympeimmät ja leveimmät emännät ja huomionhakuisimmat pikkuhuorat. Haloota päivää! Kuka näitä ohjelmia oikein katsoo??

Netti on pullollaan uutisia, joista valtaosa perustuu inhokki-söpöily-itketys päivityksiin. Ja lisäksi kokonainen massatuotanto kaikenlaista kuvamanipulaatio-shokkiuutisgenreä, jossa mitä uskomattomimmat väitteet väännetään todeksi.

Ajattelemme usein, että mediavallankumous on tuonut meille hyviä asioita. Maailma muttuuu yhtenäisemmäksi, voimme seurata sitä reaaliajassa. Ihmiset saavat tietoa ja tietohan on valtaa. Mutta mitä jos se tieto ei olekaan oikeaa. Eihän valtakaan silloin ole oikeaa. Kuka meitä ohjailee?

Totuus on tuolla ulkona, mutta siinä päällä kuormallinen paskaa. Jos haluaa löytää  sieltä totuuden on pakko kaivaa. Tai sitten pitää löytää totuus sisältä itsestään. Ulkoista maailmaa ei voi hallita, sisäistä maailmaa voi. Onneksi. Päätän itse, millä täytän oman maailmani. Kaikkea ei tarvitse tietää.

Toisinaan kannattaa vaan sulkea kaikki "kanavat" ja keskittyä siihen, mikä itsestä tuntuu oikealta. Syö, sitä mikä maistuu, usko mihin haluat, harrasta mitä huvittaa, mutta älä helkkarissa pelkää sen tähden, että joku sanoo, että se on vaarallista. Elämä on vaarallista ja siihen kuolee, joka tapauksessa.

Miksi itkisit itsesi iltaisin uneen maailman pahuuden tähden jos et kuitenkaan voi/halua/pysty tekemään asialle mitään. Miksi pohtisit strategiaa uuden maailmanjärjestyksen ehkäisemiseksi jos et edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Maailma on täynnä vääryyttää, pahuutta ja epäkotia, niihin voi halutessaan hukkua.

Maailma on myös täynnä hyvyyttä, rakkautta ja toivoa. Voit myös valita ne jos haluat.


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Sanaton

Olet vanha
Olet pieni, laiha ja heiveröinen
Olen auttanut sinua
sata kertaa vessaan
ja takaisin
Olen kestänyt oikkusi
nauranut tarinoille
Puristanut pientä kättäsi
katsonut syvälle silmiisi

On vaikea katsoa sinua nyt
Hymyilet, vaikka tiedän
että tiedät:
Aika on täynnä
Kysyn onko sinulla hyvä olla.
Sanot: Nyt on hyvä.

Olet sanaton
Keuhkoissa rohisee
käsi hamuaa ilmaa
silmissä välähtää


Nukut silmät auki
Henki kulkee hiljaa
Jaloissa on jo lautumat

Olen sanaton