tiistai 22. tammikuuta 2019

Mistä olet? Where are you from?

Otsikon kysymys aiheutti minulle hämmennystä Alicanten lentokentällä. Mistäkö olen? No, sehän on suhteellista..Olenhan Suomesta, mutta olen myös Norjasta. Vastasin kysymykseen hetken yskimisen jälkeen: "From Norway" vaikka yhtä hyvin olisin kai voinut sanoa: "From nowhere" niinhän olen vastannut tähän kysymykseen jo vuosia Suomessa asuessani. Mistä olet kotoisin?- En mistään..


Epätoivoiseen auringonpuutteeseen auttoi viikon loma Alicantessa, johon lennot täältä Bergenistä talvikaudella ovat halvat. Muistan maksaneeni tuplahintaa lentäessäni Helsingistä Alicanteen joitakin vuosia sitten.Välimeren rannalla lämpötilat vaihtelivat 16-21 asteen välillä ja luonto oli pikkaisen etuajassa kevään kanssa. Sadetta emme saaneet lainkaan, pilvistäkin oli vain ajoittain. Säät suosivat pitkiä kävelyretkiä rannalla ja kaupungin kaduilla. Välillä tunnelma oli kuin aavekaupungissa. Väkeä ei nimittäin näillä seuduin, tähän aikaan vuodesta ole nimeksikään. Löysimme kuitenkin muutaman rantaravintolan, jossa oli päivittäin asiakkaita.
 

Talvikaudella Alicanten Pilar de la Horadadassa on siis tilaa kuljeksia rannoilla ja kaduilla. Palveluista tosin osa on saavuttamattomissa, koska paikalliset yrittäjät viettävät talvilomiaan. Auki olevia baareja ja ravintoloitakin toki löytyy. Pankkikortti ei joka paikkaan kuitenkaan kelvannut. Automaatista suomalaisella kortilla rahaa nostettaessa veloitettiin 2 euroa. Usealla ravintolalla näytti olevan happy hour, vaikka juomat, eivät ainakaan näin norjalaisesta näkökulmasta muutenkaan maksaneet juuri mitään.




 Näillä loputtomilla aurinkoisilla rannoilla kulkiessa alkaa väkisinkin miettiä, olisiko sittenkin mahdollista asua ja työskennellä tai ainakin oleilla osa vuodesta Espanjassa. Millaiset mahdollisuudet olisi työllistää itsensä tai saada töitä? Kannattaisiko asua vuokralla vai ostaa asunto? Olisiko kesällä liian kuumaa ja ruuhkaista? 

Samalla reissulla luimme uutisen, jossa kerrottiin, että Italiasta voi ostaa talon 1 eurolla. Toki talolle tulisi enemmän hintaa, koska samalla sitoutuisi remontoimaan ja ylläpitämään sekä maksamaan talosta juoksevat kulut. Kokonaiskustannukset olisivat kuitenkin huokeat verrattuna asumisen hintaan esimerkiksi täällä Norjassa. Muuttaisitko muuttotappiokylään Sisiliassa, jos saisit talon eurolla?

Torre de la Horadada

Rappioromantiikkaa espanjalaisittain




Tervetuloa kotiin! Säät on ainakin kotoisan tuntuiset...Olenko tosiaan täältä..?

tiistai 8. tammikuuta 2019

Hårsåpe-hiussaippuakokeilu

Olen kerran aiemminkin kokeillut hiustenpesua ilman shamppoota. Se ei toiminut. Kokeilin siis pesua vedellä ja huuhtelua etikalla. Jaksoin ehkä muutaman päivän ja totesin, että hiukset ovat niin rasvoittuvat ja haisevat etikkahuuhtelun jälkeen karmealle, että eihän tämä käy.

Nyt olin etsimässä itseasiassa Aleppo-saippuaa paikallisesta zero-waste-putiikista. Aleppo-saippua oli myyty loppuun ja päätin kokeilla sen sijaan hiussaippuaa. Aleppo-saippuaa olisi toki voinut käyttää hiustenpesun lisäksi myös suihkusaippuana. Palasaippuana myytävä Kristins lille såpeverksted:n valmistama hiussaippua on sen verran stydiä, että enpä taida sillä pestä muuta kuin hiukset. Kokeilu on alussa, vasta kaksi pesua takana. Pesujen välissä oli kaksi päivää.

Pesin hiukset ensimmäisellä kerralla kolme kertaa vaahdottaen. Huuhtelun jälkeen hiukset tuntuivat tahmeilta märkinä, mutta kuivat hiukset eivät enää olleet tahmeat. Selväksi kampaaminen oli yhtä vaikeaa kuin normaalistikin ilman hoitoainetta pestessä. Tuntui, että sain lisää hiuksia. Työkaveri sanoi, että hiukseni näyttivät "mer fluffy" eli ilmavammilta kuin aiemmin. Toisena päivänä ja kolmantena aamuna ennen seuraavaa pesua hiukset olivat edelleen "ilmavat"ja vähän tahmean oloiset. Minulla on luonnonkiharat ja kihara voimistui saippuapesun jälkeen. Saippuassa on melko voimakas tuoksu, josta tulee mieleen joku lapsuuden palasaippua.

 
Kuva täältä:https://b-m.facebook.com/kristinnitter/

Lisää kuulumisia myöhemmin. 

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Tavaran vähentäminen, minimalismi

Pakkasin joulun pois sisätiloista. Ah, yksinkertaisuus, siisteys ja heippa, joulunpunainen irtokrääsä! Samalla pyöräytettiin huonekalut eri järjestykseen, vähän niin kuin uuden vuoden kunniaksi.



Yksi näkymä olohuoneessa, jota en miellelläni kuvaa on avohylly joka on ikkunaseinää vastapäätä. Hylly on jatkuvassa epäjärjestyksen tilassa. Siinä on kaikki kirjat, laskut ym paperit, koriste-esineet (= matkamuistoja), kynät, kissanlelut, rummut ja muut soittimet sekä mieheni puhelin ja lompakko.. sekä muuta sekalaista tavaraa. Hyllyyn on myös pelastautunut yksi viherkasvi, jota kissa niin mielellään söisi, vaikka sillä on omaakin ruohoa tarjolla.

Pienessä asunnossa kaikenlainen ajelehtiva tavara aiheuttaa tukkoisen sekamelskan. Oikeastaan olen sitä mieltä, että koko avohylly saisi lähteä, mutta kun se on ollut asunnossa jo ennen meidän muuttoa niin en voi sitä poiskaan hävittää. 

Tavaran vähentämisestä haluan sanoa, että Norjaan muuton yhteydessä jouduimme luopumaan lähes kaikista huonekaluistamme ja suurimmasta osasta muusta irtaimistosta. En ole kaivannut mitään niistä tavaroista. Valitsimme mukaamme itsellemme tärkeimmät ja käytännön kannalta tarpeelliset tavarat. Mukaan mahtui astioita ja keittiötarvikkeita, vaatteita ja kenkiä, kodin tekstiilejä, patjat, tauluja, muutamia kirjoja, valokuvia, lamppu, rakkaimmat matkamuistot, muutamia sisustustavaroita, rumpuja, työkaluja, ompelu- ja käsityötarvikkeita, tärkeimmät asiapaperit, toimistotarviketta, siivousvälineitä, televisio, tietokoneet ja polkupyörät. Ainakin tällä hetkellä vähimmälle käytölle on jääneet polkupyörät ja televisio.


lauantai 29. joulukuuta 2018

Vinoa valoa ja paljon pimeää ja vähän höpinää pienistä asunnoista ja minimalismista


 Minua ihastuttaa erityisesti noiden kukkatelineiden pitkät varjot naapurin oven pielessä. Tämä ilmiö kestää vain noin 10 minuuttia aamuisin ja sitten aurinko on siirtynyt talojen taakse. Aurinkoisia aamuja on ollut melko usein, mutta tänään on ollut pilvistä ja pimeää. Illan on tihkutellut vettä ja lämpötila on noin 7 astetta plussalla.




Alkuasukkaat täällä sanovat, että lumi tulee vasta tammi- tai helmikuussa. Ja sitten se jo sulaakin pois. Valoa on sen verran vähän, ettei tällainen hidas ehdi edes ulos kun tulee jo pimeä. Aamulla jos saan herätä omia aikojani (kuten usein saan), herään kymmeneltä heikosti ulkoa kajastavaan valoon. Kissakin on halunnut nukkua aamuisin, eikä ole käynyt herättelemässä ennen kymmentä. Muutamat työpäivät sairausloman jälkeen ovat tuntuneet alkuun vähän pakkopullalta, mutta töihin päästyä on päivä mennyt ihan hyvin. Lähteminen vain on vähän ikävää. Kuinka laiskuuteen voikaan tottua!

Kulmakunnallamme on ollut rauhallista. Lähes kaikki opiskelijat ovat lähteneet kotiinsa joulunviettoon. Myös osa muista naapureista lapsineen ovat kaasutelleet johonkin muualle joulua viettämään. Meidän talo on IHANAN hiljainen. Alakerrasta kuuluu jotain pientä rapinaa, mutta yläkerran töminä on totaalisesti vaiennut. Ah, ihanuus!

Olen alkanut (jo, turhaan) katsella vuokra-asuntoja tästä lähialueelta. Vuokrasopimuksemme päättyy vasta elokuussa. Talo, sijainti ja asuntomme ovat kaikki ihania, mutta opiskelijakollektiivi sekä ylä-että alapuolella yhdistettynä huonoon äänieristykseen alkaa syödä tällaisia herkkäkorvaisia ja epäsosiaalisia ja juroja suomalaisia (+tylsiä työssäkäyviä). Olisi kiva löytää asunto, jossa ei tarvitsisi kuunnella naapurin yöllistä kotiin kompurointia, juhlimista, musiikkia, laulua tai keskusteluja pikkutunneilla.. ja seuraavan päivän krapulaoksentelua, yök.

Olen ennenkin tainnut mainita jotain norjalaisten löysästä suhtautumisesta juhlivaa nuorisoa kohtaan. Vaikuttaa siltä, että nuorison biletys täällä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Toki on ainakin tässä naapurustossa nähty myös sitä, että bilettäjät saavat aika nopeasti kamansa kasaan ja asunnon vaihtoon. Meillä ei varsinaisesti mitään huutobileitä ole ollut kuin muutaman kerran, mutta häiriötä kuitenkin. Vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna Espanjaan.

Tuntuu, että tilaa emme juurikaan kaipaa lisää, lähinnä rauhaa ja hiljaisuutta. Asunnossamme on nimellisesti 30 neliötä, mutta asunto vaikuttaa kuitenkin isommalta. Meillä on olohuone, erillinen keittiö ja makuuhuone, kylpyhuone/wc ja vieläpä eteistila ja pikkuinen takapiha, tai oikeammin takaporras. Pyykit pystyy kuivattamaan ulkona lähes ympäri vuoden koska olemme virittäneet porrastasanteen suojaan pyykkinarut. Myös matot ja petivaatteet pystyy tuulettamaan takapihalla. Asunto toimii hyvin, vaikka varastotilaa on minimaalisesti. Nukuimme alkuun patjoilla, mutta koska ilma on täällä aina kosteaa, oli pakko hankkia patjojen alle sälepohjat, jotta patjat eivät homehdu.
Sälepohjista piti sahata palat pois koska huoneen mitta on alle kaksi metriä. Katselin tässä yhteydessä myös futonpatjoja, mutta koska meillä oli patjat ja hyvä memoryfoam- petari, päätimme käyttää niitä.

Makuuhuoneessa ei ole kaapistoja, eivätkä ne ole muutenkaan kovin suosittuja näissä pienissä ja kosteissa norjalaisissa asunnoissa. Vaatteet näkee usein roikkumassa rekkitangossa. Sellainen oli täälläkin, mutta päätimme vähän jalostaa tuota lattiahäkkyrää joka meillä oli mukana jo tullessamme. Täällä olleen rekin nostimme ulos tuuletustelineeksi. Oma rekkimme muuttui seinäkiinnitteiseksi, jolloin lattialla jää enemmän tilaa ja koko seinän mitta tulee käyttöön.

Rekki alkuperäisessä kokoonpanossa
Juu, on se vähän vinossa, mutta toimii tosi hyvin.  

Meillä ei ole kovin paljoa huonekaluja eikä tavaraa. Ennen muuttoa KonMaritin tavarani ja kaiken kaman mahduttaminen yhteen pieneen pakettiautoon saa kummasti miettimään, mitä oikeasti tarvitsee. Miehelläni ei ole ennen muuttoakaan ollut kovin paljoa tavaraa, mutta siitäkin vähästä vielä vähennettiin. 

Meillä ei kuitenkaan kaiku vastaa seinistä. Meillä oli muuttaessa mukana mattoja, verhoja ja tauluja. Muuton jälkeen hankimme huonekaluja tarpeen mukaan nettikirpputorilta. Ostimme kaksi nojatuolia, neljä tuolia, ruokapöydän sekä tv-tason ja ovellisen pienen kaapin. Viimeisenä kissa on saanut kiipeilytolpan, josta näkee kivasti pihalle. Asunnossa oli valmiina eteiskaappi ja kirjahyllyn virkaa toimittava avohylly. Olemme ostaneet myös lamppuja, koska kuriositeettina mainittakoon, että asunnossa on kattovalot vain eteisessä ja wc:ssä.

Näin joulun aikaan varsinkin joutuu tarkkailemaan ostokäyttäytymistään. Kaikenlaista joulukoristetta on kaupat pullollaan ja minäkin hellyin ostamaan kirpputorilta kaksi tonttua, joulukaupasta kaksi kallista, kimmeltävää joulukoristetta sekä paketin pieniä joulupalloja pikkuiseen kuuseemme. Ulos väsäsin kesäkukkina olleet köynnökset jouluisiksi punaisin nauhoin ja valoin. Joululahjoja emme ostaneet, tänäkään vuonna. Nyt kun joulu on ohi, niin huomaan, että kaikki tuo esillä oleva joulukrääsä alkaa jo ärsyttää. Onneksi ne saa kohta pakata laatikkoon odottamaan ensi vuotta.



joulukrääsää


Huppariaikuiset! :D


torstai 13. joulukuuta 2018

Vuosi Norjassa


Tästä nimenomaisesta kuvasta on tänään tasan vuosi aikaa. Siinä on kasa tavaraa, joista osa jouduttiin jättämään jälkeemme kun lähdimme Suomesta kohti suurta seikkailua. Ennaltamäärämätöntä, vailla tarkempia tietoja tulevasta. Tuli kiire pakata viimeiset tavarat autoon. Kaikki ei mahtunut. Teimme monta keikkaa kierrätyskeskukseen. Upotimme muutaman tavaran johonkin roskikseen ohi mennen, syntisiä kun olimme. Taisinpa vielä viimeisenä päivänä viedä joitakin ilmaiseksi antamiani tavaroita odottamaan uutta omistaajaa johonkin sovittuun paikkaan. Jotain jätimme vuokranantajan luvalla myös asuntoon. Vihdoin oli vaan pakko pakata kissa ja loput tavarat autoon ja lähteä ajamaan kohti Turkua. Auto laivaan ja kissa hyttiin.


Olin odottanut, että olo olisi kevyt ja vapaa, mutta ei se ollut. Olin huolissani kissasta, tavaroista autossa, tullimuodollisuuksista ja eihän meillä ollut majoitustakaan varattu Ruotsia pidemmälle. 
Arvellutti myös, millainen keli ja sää meitä odottaisi Haukelissa. 

Valkoista maisemaa Haukelissa

Tuulta ja pakkasta oli niin, että kissa tutisi kylmästä. Pakko oli kuitenkin jaloitella.

Haugesund

Haugesund

Haugesund, Vardafjellet befestningen


Illan pimetessä 14.12.17 saavuimme Haugesundiin. Varasimme kestikievarista majoituksen matkalla kohti kaupunkia. Parissa päivässä saimme vuokrattua kellarihuoneiston, jossa asuimme seuraavat neljä kuukautta, harjoitteluvaihtoni ajan. Teimme sinä aikana lukuisia retkiä joka suuntaan Haugesundista. Harjoitteluni päätyttyä kiirehdin valmistumistani ja sain paperit juuri ja juuri kuntoon kesäksi, jotta saatoin aloittaa työt sairaanhoitajana Bergenissä.

Skudeneshavn

Haugesund, Haraldshaugen

Haugesund

Ryvarden
Odda

Bjotveit

Åkrasanden



Sorfjord Parkplaz, Hovland

Preikestolen

Himakånå

Näin jälkikäteen ajateltuna olemme jämähtäneet paikallemme, mutta siihen tietysti vaikuttaa sekin, että meillä ei ole enää omaa autoa. Lisäksi minulla on vakituinen työ, joka "jonkin verran" rajoittaa matkustushalukkuutta. On myös niin, että Bergen tarjoaa paljon enemmän ulkoilumahdollisuuksia kuin Haugesund.

Norjassa ehdottomasti parasta on upea luonto, mutta onhan täällä muutakin koettu. Kaiken uuden kokeminen saa tuntemaan, niin kuin aika kuluisi hitaammin. Vähän niin kuin lapsena, kaikki on uutta ja ihmeellistä.  Puhumaankin pitää opetella uudestaaan.

On enemmän kuin totta, että tällaisissa elämänmuutoksissa oppii paljon itsestään. Uudessa tilanteessa vaaditaan lisäannos itseluottamusta, uskoa siihen, että elämä kantaa ja kykenee sopeutumaan. En tiedä miten tai mihin tämä seikkailumme jatkuu, mutta sen tiedän, että se jatkuu. Kaikki on mennyt hyvin, ei toki ilman haasteita. Mutta olemme kokeneet paljon hyvää, makeaa, kaunista, kummaa, uutta ja innostavaa. Jos olet haaveillut lähteväsi ulkomaille, mutta et ole vielä uskaltanut lähteä, tee se!

Bergen, Fløyen


Forsand, Lysebotn

Bergen

Bergen Ulriken

Bergen