Pesusienen metsästys, kiertoristeykset, sää ja kissakaverit

Vaikka enimmäkseen kotona viihdymmekin niin kyllä sitä kaikenlaista tulee keikkailtua paikallisympyröissä. Tulostamme saakka olemme etsineet pesusientä miehelleni, joka on sellaista tottunut käyttämään peseytymisessä. Sitäpä ei sitten meinannut löytyä. Löysimme kyllä siivoukseen tarkoitettuja hankaussieniä ja auton pesuun tarkoitettuja jättisieniä, kummatkaan eivät kelvanneet. Ei kelvannut myöskään pitkävartinen pesuharja.

Olimme jo kolunneet paikalliset ruokakaupat, Kiwin, Sparin, Jokerin ja Rema 1000, sekä Bilteman. Muistelin, että Jyskissä on ainakin suomessa monenlaisia pesusieniä ja pesukintaita. Sieltä vihdoin löysimme söpön paketin, jossa on kolme erilaista pesuvälinettä. Sellainen vaahtoava höttönen, tavallinen pesusieni ja pesusieni, jonka ympärillä on jonkinlaista narua, ilmeisesti karhennnustarkoituksessa. Nämä oli pakko hyväksyä, jos ei halua pestä selkäänsä siivoukseen tarkoitetulla hankaussienellä. Ilmeisesti norjalaiset eivät pese itseään pesusienellä, koska niitä ei ole missään tarjolla. Tiesin kyllä kotihoidossa työskenneltyäni, että täällä käytetään paljon pesulappua, vaskeklut, joka on yleensä sellainen pikkuinen froteepyyhe, joka kastellaan ja saippuoidaan. Oli kuitenkin yllättävää havaita, että pesusieniä ei tosiaan kovin monessa paikassa ole ollenkaan myynnissä.

Miehekkäät pesuvälineet :D

Sitten liikenteeseen. Kiertoristeykset ovat täällä erittäin yleisiä. Niissä ajaminen vaikuttaa melko pelottavalta, koska kaistoja on enemmän kuin yksi ja vauhti on, varsinkin ruuhka-aikoina, suhteellisen kova. Ympyrään on vaikea päästä ja ulos pääsykin jännittää, vilkkua ei oikein viitsitä käyttää. Itse olen ajatellut ajella ulointa reunaa, mutta en tiedä miten se tulee onnistumaan. Katselin toki säännöt sekä tekstinä, että videoina netistä, mutta vähän kyllä pikkukaupugissa ihmetyttää sen sata kiertoristeystä ja jokapäiväinen ruuhka kahden ja kolmen välillä. Toivottavasti "pikku turkoosi" säilyy lommoitta. Muutenkin tuntuu, että paikalliset menevät joka paikkaan autolla. Sähköautot ovat halvempia käyttää, koska niillä ajaessa ei tarvitse maksaa tiemaksuja. Sähköautoja on paljon ja niille on omat pysäköintipaikat, joissa autoa voi ladata ilmaiseksi. Pysäköinti on täällä yhden sortin kirosana. Siitä varmasti enemmän myöhemmin...

Sää on norjalaisten kestopuheenaihe. Lähipäivinä on jatkuvaa arvailua siitä, tuleeko joulusta valkoinen. Tietysti pohjoisessa ja myös idässä on ollut jo pitkään lunta, mutta joka paikassa sitä ei ole. Ei täällä Haugesundissakaan. Lämpöasteita on ollut reilusti. Vaikka lunta on sadellutkin, niin se on myös yhtä nopeasti sulanut pois. Välillä on todella liukasta ja se on myös puheenaiheena suosittu juttu. "Tänään on tosi liukasta ja kylmää. ", he sanovat. "Tänään on kova tuuli, eikä aurinko paista, todella, todella kylmää".. silloin kun on kaksi astetta pakkasta tai neljä.. Vuoden pimein päivä on jo ohitettu ja on hauska nähdä miten nopeasti alkavat kevään merkit ilmaantua säähän.

Kissamme on kotiutunut hyvin, vaikkakin se koki järkytyksen tässä eräänä iltana. Ikkunan taakse ilmestyi ensin raidallinen pitkäkarvainen ja sitten musta pitkäkarvainen kissa. Musta kissa lymyili puskissa pitkään, eikä suostunut poistumaan paikalta vaikka kävin sitä jo ulkona hätyyttämässä. Sen silmät kiiluivat pimeässä pitkään ja oma kissamme murisi häntä pörrössä ikkunalaudalla. Ikkunoiden ollessa melkein maantasassa kissat pääsevät ihan silmätysten ja siinä sitä sitten pällistellään.
Tänään tuli taas uusi kissa, mutta liekö johtunut päivänvalosta vai yhteisestä kemiasta tämän päiväinen kissavieras ei saanutkaan murinaa osakseen.

God jul!

Muutto Norjaan

Olemme siirtyneet tavararöykkiömme kanssa Haugesundiin. Matka sujui hyvin, vaikkakin oli rasittava. Kaiken tavaran saaminen auton sisuksiin vaikutti jossain vaiheessa täysin mahdottomalta tehtävältä. Usean viikon myyntiponnistelujen päätteeksi jouduimme vielä viemään muutaman lastin tavaraa paikalliseen kierrätyskeskukseen, jotta auton ovet saatiin menemään kiinni. Pikkupakumme oli siitä huolimatta niin täynnä, että seinät pullistelivat. Saimmepa vielä lumisateen lähtöpäiväksi ja siitä kivat ajokelit. Onneksi matkaa Turun satamaan ei ollut kuin noin 70 km. Kissa laatikkoon ja avaimet keittiön pöydälle. Suljimme asunnon oven viimeisen kerran ja lähdimme matkaan.

Koko päivän kestäneen pakkauksen jälkeen, lähtöhetkellä ei vapaudentunnetta tullutkaan vaan armoton päänsärky ja huoli tulevasta. Vasta laivassa pystyin rentoutumaan kun kissakin tuntui viihtyvän hytissä ihan hyvin. Nukkumisesta ei tosin tullut mitään. Herkkäunisena heräilin laivan ääniin ja liikkeeseen. Merenkäyntiä ei juuri ollut kuin ihan sydänyönä avomerellä. Aamulla olimme tunnin etuajassa käytävällä pyrkimässä autokannelle kun hyttiemäntä käännytti meidät vielä toviksi lepäämään.

Toisena matkapäivänä olimme suunnitelleet ajavamme Ruotsin halki Norjan rajalle saakka Töcksforsiin, josta olimme etukäteen varanneet majoituksen. Ruotsin läpi ajettiinkin parilla lyhyellä pysähdyksellä, lähinnä pystykahvia ja vessakäyntejä lukuunottamatta. Töcksforssissa olimme perillä ja yhden aikoihin. Onneksi saimme huoneen heti ja pääsimme lepäämään ja kissakin pääsi "vessaan".

Töcksforssissa kävimme syömässä Joe's dinersissa. Kaupunki selkeästi pyörii Norjan rajan yli käytävän vientikaupan varassa. Reilu tuhat asukasta omassa kunnassa tuskin käyttävät sellaista määrää kaupallisia palveluja kuin täältä löytyi.

 Kunnon lepäilyn jälkeen jatkoimme aamulla matkaa Norjan rajalle, jossa hieman jännitti rajan ylitys. Tullitarkastaja kyseli, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Autoa ei onneksi jouduttu purkamaan, koska siitä olisi varmasti tullut melkoinen show. Tarkastaja tutki tiivistä kuormaa taskulampun kanssa ja kiinnitti huomiota ainoastaan sarviin, jotka töröttivät muuttokuormasta. Nekin saimme onneksi pitää. Kissaakin vilkaisi ja passit tarkasti. Helpotuksen huokaus ja matka jatkui. Ajelimme talvikelissä navigaattorin ohjein ja pysähdyimme lähinnä kuskin vaihtoihin, kahville ja vessaan. Kelin suhteen haastavimmat olosuhteet olivat Haukelissa, missä tie oli paikoin jäässä ja lunta ihan reilusti.  Matkantekoa hidasti myös osuudet, joilla nopeusrajoitus oli jopa vain 40 km/h. Hämärän laskeutuessa lumiset jylhät maisemat olivat uskomattoman kauniit.

Lasketellesamme alas vuorilta pysähdyimme ihailemaan maisemia ja kissakin pääsi ulos. Tuuli oli raaka ja otin kylmästä tutisevan kissan takkini suojiin. Illan hämärtyessä pimeydeksi piti alkaa metsästää seuraavaa yöpaikkaa. Onneksi saimmekin varauksen tehtyä soittamalla netissä täydeksi ilmoitettuun kestikievariin. Se sijaitsee noin parin kilometrin päässä Haugesundin keskustasta ja toimi meille hyvänä kiintopisteenä asunnonetsintää silmällä pitäen.

Vihdoin kotiin. Käytyämme katsomassa kolmea asuntoa, valitsimme kellarihuoneiston, joka sijaitsee lähellä kestikievaria. Sovimme vuokraajan kanssa muutosta jo seuraavaksi päiväksi ja pääsimme muuttopuuhiin iltapäivällä.  Kissa oli kahden kestikievarissa vietetyn yön jälkeen lievästi ilmaistuna vastentahtoinen siirtymään kuljetuskoppaansa. Sille alkoi matkanteko jo riittää ja se sähisi ja raapi sängyn alla, vaikka ei yleensä milloinkaan käyttäydy huonosti.

Auton purku kävi tosi nopeasti ehkä 10-15 min. Tavaroiden purku laatikoista kesti pidempään, mutta kaikki oli paikoillaan ennen iltaa. Lämpöä saimme odotella seuraavaan päivään. Kylmänä olleen asuntomme makuuhuone tuntui vielä illallakin jääkaapilta, joten siirsimme patjat ensimmäiseksi yöksi lämpimäämpään paikkaan keittiön lattialle. Nykyisin meillä on jo ihan lämmintä ja kisu viihtyy asunnon ikkunoilla maisemia tarkkaillen.

Lähdössä

Yksi suurimmista haaveistani on toteutumassa. Muutan ulkomaille. Ensi viikolla. Muuttokuorman minimaalisen koon vuoksi olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta tavaroistani. Luopuminen on helppoa, eroon pääseminen vaikeampaa. Paikallinen facebook-kirppis on ollut nopein ja tehokkain. Roskiin olen heittänyt vain sellaista, mitä ei voi kierrättää, on ollut  likaista, rikki tai muuten käyttökelvotonta. Olen lahjoittanut, myynyt halvalla ja tuputtanut sisarille. Muuttokuorma on koepakattu huoneen nurkkaan. Joka laatikko ja kori on tutkittu uudelleen ja uudelleen, vieläkö jotain jää pois, vieläkö jotain mahtuu.

Koulusta on otettu yhteyttä ja kyselty muutamia vaihtoon liittyviä papereita sekä onko meillä jo asunnosta tietoa. Tarkistuslistat on ruksittu ja valmistelut tehty. Olemme olleet yhteydessä muutamiin asunnonvuokraajiin ja sopineet tulostamme ja sopineet alustavasti menevämme katsomaan asuntoja. Stipendirahat ovat tulleet tilille. Laivaliput varattu, sekä ensimmäinen yöpyminen Ruotsin puolella lähellä Norjan rajaa. Toivomme vain, ettei merenkäynti olisi hirvittävän kovaa tai keli kovin liukas.

Kohta on köydet irti ja seikkailu voi alkaa. 

Huonekalut vähissä.

Kaikki kesken - odottelun sietämätön paino

Puun ja kuoren välissä, löyhässä hirressä vai muuten vain tukalassa tilassa? Kaikkea edellisiä ja vielä veitsen terällä. Odottelen päätöstä Norjasta, korkeakoulusta. Pääsenkö vaihtoon vai en. Olen ollut melko varma lähdöstäni kunnes sain viestin Norjasta koululta, jotenkin siihen tyyliin, että: "Kiitos hakemuksestasi, meillä on ollut tosi paljon hakijoita vaihtoon ensi kevääksi. Ilmoitamme päätöksestä pikimmiten. Jos pääset sisään..." Olen odottanut jo kaksi viikkoa ja toiset kaksi viikkoa on luultavasti edessä.

Siinä tapauksessa, että ulkomaanvaihto ei toteudu, olen tullut siihen tulokseen, että en halua, tai ei ole mitään järkeä jäädä tänne pikkupaikkakunnalle tekemään syventävää harjoittelua. Olen täällä jo kiertänyt kaikki sairaalat ja osastot. Tiedän, ettei täällä ole tarjolla erikoissairaanhoidon paikkaa, josta hyötyisin ammatillisesti.

Harjoittelupaikkojen haku on tällä hetkellä käynnissä, mutta mitään varapaikkaa en ole hakenut. Koko haku on niin omituisesti järjestetty, että jos haluan esimerkiksi Turkuun, joka on nykyisestä kotipaikastani lähin suurempi kaupunki, saan hakea paikkoja vasta kun muut Turun alueella opiskelevat ovat saaneet napsia parhaat päältä. Lisäksi järjestelmä, jonka kautta paikkoja haetaan, on epävakaa, kaatuileva sivusto, josta ei lopulta saa tolkkua, onko paikkavaraus onnistunut vai ei. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa..Toivon vain välttyväni tältä kaikelta ja saavani vaihtopaikan, jota olen hakenut Haugesundista.

Muuten lähtövalmistelut ovat edenneet seuraavasti: Mies on irtisanoutunut työpaikastaan ja minun työni onkin koko ajan ollut keikkaluontoista. Talo toisella paikkakunnalla on myyty. Kaksi henkilöautoa on vaihdettu yhteen pikkuiseen pakettiautoon. Asuntotarjouksia Norjasta olemme saaneet useita, mutta niihin emme ole vielä voineet sitoutua, koska koko lähtö heiluu vielä tuulessa..  Kissallakin on rokotukset kunnossa, passi ajantasalla ja astmalääkkettä melkein vuoden tarpeiksi. Pankki- ja luottokortit on vaihdettu uusiin, joiden voimassaolo on pitkälle tulevaisuuteen. Laskut muutettu e-laskuiksi tai niiden toimitus siirretty sähköpostiin. Lehtien tilaukset katkaistu, uudet talvivaatteet hankittu, huomioiden ainainen tuulen ja sateen mahdollisuus. :D

Tavarasta luopumisesta vielä: Ei tavara tuo onnea, turvaa tai lohdutusta. Jokainen ovesta ulos kannettu roju on ollut pelkästään helpotus.  Todellinen "super-maritus" pyyhkäissyt asunnossamme. Tarkoituksena on pakata koko jäljelle jäävä (tarkoin valikoitu) omaisuus yhteen pikkupakuun ja nostaa kytkintä. Olen/olemme lähtökuopissa, vaikka en/emme tiedä mihin. Patjasta en silti halua luopua! Tuli kokeiltua nukkumista lattialla petarilla, eikä se ollut yhtään kivaa, joten patjat lähtee tästä taloudesta viimeisenä.

Loppukiri opinnoissa ja Norjan vaihdon valmistelut

Sairaanhoitajaopinnoissani on loppua kohti kiihtyvä tahti. Tenttejä on vielä muutama jäljellä, kontaktipäiviä koulussa enää pari, kolme. Viimeinen harjoittelu Suomessa alkaa ensi kuun alussa ja opinnäytetyö on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. Loppuvuosi luiskahtaa näissä merkeissä sukkelaan. Ensi vuosi alkaa toivon mukaan Haugesundissa, Norjassa, uusin jännittävin kuvioin.

Paperinpyöritys vaihdon suhteen on vielä kesken. Harjoitteluvaihtoon lähdössä on yllättävän paljon hakemuksien täyttämistä. Olen ensin hakenut oman kouluni sähköisen järjestelmän (SoleMove) kautta vaihtoon ja toimittanut kansainvälisyyskoordinattorille tutorini allekirjoittaman opintosuunnitelman. Saatuani oman kouluni hyväksynnän eli nominoinnin, hain Haugesundin korkeakouluun (Søknadsweb)- järjestelmän kautta ja sieltä saaduin "paperein" voin hakea stipendiä, jälleen oman kouluni järjestelmän (SoleGrant) kautta.

Haugesundiin lähetettävään hakemukseen liitteeksi tuli harjoittelun oppisopimus, kopio henkilötodistuksesta, virallinen opintorekisteriote sekä asumisjärjestelyjä koskeva lomake. Harjoittelun oppisopimus, Learning Agreement for Practical Training on lomake, jonka allekirjoittajina ovat kaikki kolme sopimusosapuolta, lähettävä  ja vastaanottava oppilaitos sekä opiskelija. Paperissa määritellään harjoittelun sisältö ja siihen kirjataan myöhemmin harjoittelun arviointi.

Näiden lisäksi olen alkanut täyttää raporttia, jota tehdään kolmessa osassa, ennen vaihtoa, sen aikana ja vielä vaihdon päätteeksi. Tämä raportti sisältyy INTO- virtual course on Internationalization-kurssiin, joka on pakollinen kaikille vaihtoon lähteville. 

Koska olen oikeutettu opintotukeen, minun tulee tehdä kelan sivuilla olosuhdemuutosilmoitus. En edes vielä tiedä, miten opintotuen vasta voimaan tulleet muutokset vaikuttavat tukeen ulkomailla opiskelun aikana. Tämän varaan en ole laskenut mitään vaan vaihdon rahoitus perustuu kokonaan muihin rahavirtoihin.

Asuntoa Haugesundista on tarkoitus hakea omalla ilmoituksella Finn.no sivustolla. Toki sieltä voi kysellä vuokralle tarjottuja asuntoja, mutta oma ilmoitus ei varmasti ole pahitteeksi. Meillä asunnon löytymistä voi hankaloittaa lyhyt vuokra-aika ja kissa, joka muuttaa meidän mukana. Ilmoitus on jo laadittu, mutta odottelen vielä päivämäärien varmistumista Haugesundista.

Olemme lentämisen sijaan miettineet matkustamista omalla autolla. Tällöin saisimme otettua mukaan vähän enemmän tavaraa kuin lentäen. Lisäksi saisimme oman auton käyttöön ja olisi mahdollista tehdä retkiä lähiympäristöön ja tutustua ainakin lähimipiin kaupunkeihin. Luulen myös, että kissalle olisi miellyttävämpää matkustaa autolla, jossa sen ei tarvitsisi olla pienessä kuljetuslaukussa. Kisu on lisäksi aika tottunut automatkustaja. Matka on toki pitkä, mutta ainahan on mahdollista pysähtyä ja levähtää välillä.

Kuvat Norjasta, Hurumista viime kesän kesätyöreissulta.

Ota vain sen verran kuin jaksat kantaa

Lähtö Norjaan on edessä joulukuussa, jolloin aloitan kolmen kuukauden vaihtoharjoittelun Haugesundissa. Omaisuuden (=lue; roinan) myynti käynnissä. Olemme tyhjentäneet varaston, käyneet läpi kaapistot ja vähentäneet huonekalut minimiin. Tämä on ollut pitkä prosessi, joka on käynnistynyt jo viime muuton yhteydessä. Tavoitteena on myydä lähes kaikki. Vain muutama henkilökohtaisesti tunnearvoltaan tärkeä esine tuottaa hankaluuksia. Visuaalisena ihmisenä minulle näitä tärkeitä juttuja ovat valokuvat ja taulut. Olen aikonut varastoida taulut ja valokuvat sisarilleni ja hakea ne sitten myöhemmin jos jäämme asumaan pidemmäksi aikaa Norjaan. Toinen ehdolla ollut vaihtoehto on ollut varastotilan vuokraaminen varastohotellista. Tämä vaihtoehto tulee kyseseeseen myös siinä tapauksessa, ettemme ehdi myydä kaikkea irtainta ennen h-hetkeä. Irtisanomme vuokra-asuntomme täällä Suomessa ja toivomme totisesti, että saamme myytyä vanhan talomme toiselta paikkakunnalta ennen lähtöämme.

Kolme kuukauden koeaika elämästä Norjassa alkaa tammikuun alussa. Toivon, että saamme vuokrattua asunnon, jossa voimme asua ja elää ilman muuttokuorman raahaamista, tai mitäpä meillä enää olisi tuotavaa.. jos tavaranmyyntiprojekti tuottaa tulosta. Toisesta autosta ajattelimme luopua syyskuun puolivälin jälkeen kun kontaktipäivieni määrä koulussa hiipuu. Ja ehkä myös toisesta autosta, ennen lähtöä.

Olemme keskustelleet auton käytöstä, sekä suunnitelleet, miten liikumme paikasta toiseen Haugesundissa ja sen ympäristössä. Pitääkö hankkia auto Norjasta. Todennäköisesti kuitenkin lennämme sinne kahden matkalaukun kera ja yritämme vuokrata asunnon mahdollisimman läheltä harjoittelupaikkaa ja kulkea julkisilla. Tosin en tiedä, tapahtuuko koko harjoittelu sairaalassa vai onko osa kotihoidon tai hoitokodin puolella, mutta panostan sairaalaan. 

Olen irtisanonut jäsenyyksiä ja peruuttanut tilauksia, joita ei kuitenkaan toimitettaisi Norjaan. Olen ottanut selvää lemmikin viemisestä maahan. Myös muuttoilmoitus pitää tehdä ja opintoihin liittyvät hakemukset lähettää ajoissa. Asunnon etsiminen pitää käynnistää myös lähiaikoina.

Tavoitteena siis on kaksi aikuista, kaksi matkalaukkua ja kissa, juurineen Norjaan vuodenvaihteessa.