Arjen etsintää


Kesälomaturistit ovat lähteneet suurin joukoin täältä rannikolta. Sen huomaa nyt jo heti vaikka elokuu ei vielä ole edes vaihtunut syyskuuksi. Päivisin on rannalla tilaa, rantaravintoloista osa on jo sulkenut ja iltaisin on kaduilla tilaa. Autonomistajat saavat jo autonsa parkkeerattua kotikadulleen. 


Me olemme kohta kuukauden asuneet uudessa kodissamme Torreviejan kaupungin kupeessa. Olemme kulkeneet Torreviejan ja Mil Palmerasin väliä ja käyneet hoitamassa kasveja ja pitämässä paikat kunnossa vanhempieni asunnolla. Välillä olemme menneet bussilla ja välillä polkupyörillä. Toissapäivänä oli pilvistä, mutta yhäkin kuuma, eli 29 astetta. Ajoimme ensin keilahallille keilaamaan. Keilahallilta kotiin pyöräillessä satoi muutama pisara vettä, enemmänkin oli saanut tulla. Haimme kotoa Mil Palmerasin asunnon avaimet ja ajoimme saman tien sinne. Läpimärkinä hiestä. Kastelimme kasvit, vedimme wc:t ja siivosimme pihat sekä tarkistimme postit. Sitten lukitsimme ovet ja portit ja ajoimme takasin kotiin. Alamäessä oli vauhtia 30 km tunnissa. Kotona saunanveroinen hiki. Päivästä meni 3 tuntia pyörän selässä. 

Pyöräteistä täällä: Ensin ne kauhistuttavat, sitten suututtavat ja sitten niihin tottuu. Ne alkavat, mistä alkavat ja päättyvät, mihin päättyvät. Siinä välillä on kuoppia, kaivonkansia, tielle työntyviä puskia, soraa ja  väylän leveys on paikoin ehkä noin 50 cm. 


Olen kaatunut kaksi kertaa pyörällä. En voi tietenkään syyttää pyöräteiden kuntoa, ennemminkin omaa kokemattomuuttani sähköavusteisten pyörän kanssa. Molemmilla kerroilla olen selvinnyt makeilla reisimustelmilla. Olemme hankkineet kuitenkin nyt kypärät molemmille, sekä minulle, että miehelleni. Itseäni eniten pelottaa autoliikenteen seassa ajaminen, etenkin kaksikaistaiset liikenneympyrät. Toisaalta myös hankalaa on yksikaistaisilla kapeilla kaduilla, missä autot eivät mahdu kunnolla ohittamaan polkupyöriä. Muita ärsyttävyyksiä/hankaluuksia tuottavat korkeat rotvallit, yllättäen päättyvät pyörätiet, vaaralliset risteykset, kapeat ylikulkusillat, hortoilevat kävelijät sekä hurjaa vauhtia kiitävät skuuttikuskit.


Liikun hyvin mielelläni kävellen jos menemme kaupungin keskustan suuntaan. Matka on lyhyt ja mahdollisia reittejä on useita. Toki tämä kesä on ollut tosi kuuma, mutta aina voi etsiä varjoista kadun puolta. 




Kesäillat ovat olleet samettia. Kun aurinko laskee alkavat paikallisten ruokailuvälineet kolista takapihoilla ja ravintoloiden terasseilla. Isot perheet ruokailevat valaistuilla takapihoillaan ja keskustelevat kiihkeästi. Lapset nukahtelevat vanhempiensa syliin, rantapedeille tai rattaisiinsa täydessä hulinassa. Nämä lapset eivät tarvitse hiljaisuutta saadakseen unta.. Myöhäisimmät ovat vielä meressä uimassa kun kalastajat tulevat vapoineen rannalle. Rouvat istuvat rantatuoleissa kahta puolen katua ja keskustelevat keskenään kadun yli. Vanha mies istuu tuolinsa kanssa myös kadulla asuntonsa edustalla, pimenevässä illassa. Hän on laskenut ruokalautasensa maahan ja tervehtii minua kun kävelen ohi. 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uni: Taas liikaa tavaraa

Kynttilän korvike

Uudessa kodissa. Kesälomaa odotellessa