Lenkillä


 

Tavallinen lenkki metsässä. Paitsi, että unohtui käydä veskissä lähtiessä ja rakko ilmoittelee, että olisi aika tyhjennellä poistovesiä. Hyppään ojan yli pehmeään mättäikköön ja etsin tiheän pusikon..ja pissaan. Nousen tarpeiltani ja revin lenkkihousuja ylös kun minulle tulee äkkiä olo, että joku tarkkailee minua. Vasemmalle katsoessani näen  suuren kuusen alla hahmon, joka selvästi heiluu sivuttain. Joku ukko, paitsi aika pieni. Se kääntyy minuun päin ja jään hämmästyneenä tuijottamaan sitä. Se on keskikokoinen ja ruma, likainen ja outo. Sen päästä sojottaa muutama lian jäykistämä pitkä hiussuortuva ja sen silmät välähtää kun se katsoo minua. Jossain pääni sisällä ääni sanoo: Peikko! Sen silmät ovat syvällä kuopissaan ja niiden katse on pistävä ja pahansuopa. Se liikahtaa äkisti minua kohti ja sieppaa maasta kepin ja alkaa heiluttaa sitä vihaisesti ilmassa ikään kuin haluaisi sohaista minua sillä. Samalla sen kurkusta nousee matala murina. Katson inhoten sen teräviä likaisia hampaita ja alan perääntyä. Otan muutaman askeleen taakse päin ja samalla kun tunnen kenkäni takertuvan johonkin, tajuan tehneeni virheen. Äkisti mätkähdän selälleni maahan ja peikko käy hyökkäykseen. Se hyppää hajareisin päälleni ja näen miten se kohottaa kepin ilmaan ja kuulen kuinka keppi synnyttää viuhuvan äänen kun se lähestyy päätäni ja TUH! Kaikki pimenee.. 

Tajuntani palatessa tajuan, että minua raahataan pitkin mättäitä. Alan huutaa ja potkia paniikissa. Se saatanan peikko yrittää viedä minut johonkin koloonsa seksiorjaksi. Yritän huitoa ja potkia minkä pystyn, mutta ei voi päästä irti kovasta otteesta ja sitä paitsi päähäni koskee aivan hirveästi, ja tajuan, että kohta en enää tajua mitään... kaikki pimenee taas. 

Herään uudelleen ja korviini koskee aivan hirveä ääni. Näen jonkun naisen kasvot ja kuulen puhetta, mutta en ymmärrä sanaakaan. Huudan tuskissani: Se oli peikko! se oli peikko! Se löi minua päähän! Tunnen, että kättäni pistetään ja vajoan ihanaan uneen. 

Herään valkoiseen valoon ja desinfiointiaineen hajuun. Päähäni koskee edelleen, mutta tajuan olevani sairaalassa. Kaunis, nuori hoitaja kipittää luokseni ja kyselee vointiani. Kerron, että päähän koskee ja oksettaakin vähän. Silmäkulmaa tykyttää ja käsivarteen sattuu. Hoitaja hymyilee. Miksi se hymyilee? Onko se peikon kätyri?

 Olet sairaalassa, hoitaja sanoo. Olit kaatunut metsässä, hän jatkaa. Toinen lenkkeilijä soitti sinulle ambulanssin. Olet lyönyt pääsi ja kasvosi. Silmäsi todennäköisesti mustuu, mutta luita ei ole murtunut, mutta sinulla on aivotärähdys. Muistatko miksi olit siellä keskellä metsää?  Ja kuka on Veikko? Olitko Veikon kanssa siellä metsässä? Haluatko tehdä rikosilmoituksen? 

Haluan, minä sanoin. En tunne ketään Veikkoa, mutta haluan tehdä rikosilmoituksen siitä paskiaisesta!

Vähän myöhemmin sänkyni ääreen saapuu kaksi virkapukuista poliisia.He kyselevät  kysymyksiä. Olinko joutunut hyökkäyksen kohteeksi ja oliko hyökkääjäni joku minulle tuttu. Ei, en tunne Veikkoa, mistä ihmeestä ne nyt puhuivat? Niin, saimme ensihoitajilta tiedon, että olisit syyttänyt jotakuta Veikkoa tästä.. tapaturmasta..vai mikä se nyt oli.. poliisimies takelteli.

Ei, sanoin. Ei se ollut Veikko. Mutta voin piirtää teille kuvan epäillystä. Muistan hänet selvästi, sanoin.  

Saan paperia ja pari kolme kynää. Piirtelen nopein vedoin ja sysäilen turhankin pitkään yksityiskohtia ja sitten tyrkkään paperin poliisin käteen. Poliisin katse pysähtyy paperiin ja hän tuijottaa sitä pitkään sanomatta mitään. Sitten hän antaa paperin kollegalleen, joka myös tuijottaa paperia pitkään ja ojentaa sitten paperin vieressään seisovalle hoitajalle, joka puolestaan tyrkkää paperin takaisin ensimmäiselle poliisille, ikään kuin olisi halunnut vain nopeasti eroon siitä. Toinen poliiseista rykäisee ja sanoo sitten hitaasti: Ei taida olla meille ennestään tuttu. Toinen poliiseista hörähtää, mutta minua alkaa suututtaa. 

Tässä piirrokseni epäillystä tekijästä.



Kommentit

  1. Johanna Sinisalon Ennen päivän laskua en voi . . . tuli mieleen tuosta kertomuksesi oliosta. Vieläkin hämärissä
    pelkään sen olion hyökkaamistä . . . Voit mielestäni heittäytyä kirjailijaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! Tämä tarina syntyi metsässä ja sitten juttu tuli paperille, vasemmalla kädellä kirjoittaen. Olen oikeakätinen. Sitten piti vielä piirtää kuva tuosta ilkeästä peikoista. Mystistä, eikö? Mietin tuliko päähenkilön pissattua väärään paikkaan.

      Poista
  2. Johanna Sinisalon Ennen päivän laskua en voi . . . tuli mieleen tuosta kertomuksesi oliosta. Vieläkin hämärissä.
    pelkään sen olion hyökkaamistä . . . Voit heittäytyä kirjailijaksi?

    VastaaPoista
  3. Hieno tarina taas.
    Oi,oi..meilläpä on täällä paljon metsää ympärillä, mutta uskallanhan nyt minä sinne mennä, kun mulla on tuo peikonhaistelija mukana. Sillä on neljä jalkaa, kaks pientä surusilmää ja väritys ,kuin lehmällä, siis tuolla peikonhaistelijalla, mutta häntää sille ei ole annettu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kynttilän korvike

Uudessa kodissa. Kesälomaa odotellessa

Den 12. mann