Haaveista todeksi

Tätä se on. Kahden päivän varoajalla Norjaan töihin,
mukana pelkät käsimatkatavarat. Ja vajavaiset norjan ja ruotsin taidot. Outo paikka ja yksin matkassa. Hyvinhän se on lähtenyt menemään jo parissa, kolmessa päivässä. Kommelluksilta tuskin vältytään, mutta toivotaan, ettei mitään isompia satu. Usko omiin kykyihin on välillä koetuksella, mutta hyvä palaute auttaa jaksamaan.

Puhelimen kanssa, joka on nyt kaikki kaikessa navi, kamera, radio, yhteydenpito - ja asiointiväline, on ollut ongelmia. Muisti on jatkuvasti täynnä, näppäimet on minikokoiset, asennukset ei onnistu, akku tyhjenee kuin itsestään, navigaattori sekoilee, kirjoitetut tekstit katoilee. Ja kaiken ärsyttävintä on tämä sanojen vääntely..

Mutta täällä ollaan ja muutamassa päivässä on tapahtunut huikeaa kehitystä kielen suhteen. Kolmantena päivänä eli tänään olen käynyt yksin asiakkaiden luona. Kiirettä pitää, koska välillä ajan aina harhaan.


Eilen vakituiset hoitajat puhelivat keskenään, että kuvitelkaapa, että lähtisitte itse Suomeen töihin ja ajelemaan johonkin vieraaseen paikkaan. Sitä sopii miettiä!

Maisemat ovat sanomattoman kauniit ja ajelua tulee paljon. Melkein jokaisessa kodissa on näköalat merelle tai vuonolle. Täällä on paljon lampaita ja hevosia.

Lampaiden määkiminen kuuluu makuuhuoneeseni iltaisin.


Enempää en jaksa nyt kertoa, koska kirjoitan tätä tekstiä jo toista kertaa, edellisen kadottua bittiavaruuteen.