Vääristeltyä valhetta ja omaa totuutta etsimässä

Olen pohtinut paljon sitä, mikä on totta ja mikä valhetta. Tai oikeastaan: Mistä tiedämme mikä on totta ja mikä valhetta. Media, sosiaalinen media, tutkimukset, artikkelit, kuvat. Kaikkea voi käyttää väärin, pätkiä, muunnella, ottaa irti asiayhteydestään. On olemassa miljoona salaliittoteoriaa, maksettua tutkimusta, korruptoituneita vallanpitäjiä ja rahaohjauksella toimivia uutispalveluja.


Tv-uutiset syöttävät meille talouden ja politiikan käsittämätöntä muotisanastoa, kilpailukykypakettia, rakennemuutosta, velkaantumisastetta. Liikuttaako ketään? Iltapäivälehtien skandaalihakuisuus on saavuttanut pisteen, jossa etusivut täyttyvät, vähäpukeisista tyrkkyjulkkiksista, kalmankäryisestä vaarasta ja väärin kuorituista perunoista. Onko tärkeämpää?

Muu tarjonta televisiossa on yleensä: Murha, kiristys, juonittelu, seksi, ja loputon sekoitus tyrkkyjulkkis tositv:tä. Paskimmat häät, tympeimmät ja leveimmät emännät ja huomionhakuisimmat pikkuhuorat. Haloota päivää! Kuka näitä ohjelmia oikein katsoo??

Netti on pullollaan uutisia, joista valtaosa perustuu inhokki-söpöily-itketys päivityksiin. Ja lisäksi kokonainen massatuotanto kaikenlaista kuvamanipulaatio-shokkiuutisgenreä, jossa mitä uskomattomimmat väitteet väännetään todeksi.

Ajattelemme usein, että mediavallankumous on tuonut meille hyviä asioita. Maailma muttuuu yhtenäisemmäksi, voimme seurata sitä reaaliajassa. Ihmiset saavat tietoa ja tietohan on valtaa. Mutta mitä jos se tieto ei olekaan oikeaa. Eihän valtakaan silloin ole oikeaa. Kuka meitä ohjailee?

Totuus on tuolla ulkona, mutta siinä päällä kuormallinen paskaa. Jos haluaa löytää  sieltä totuuden on pakko kaivaa. Tai sitten pitää löytää totuus sisältä itsestään. Ulkoista maailmaa ei voi hallita, sisäistä maailmaa voi. Onneksi. Päätän itse, millä täytän oman maailmani. Kaikkea ei tarvitse tietää.

Toisinaan kannattaa vaan sulkea kaikki "kanavat" ja keskittyä siihen, mikä itsestä tuntuu oikealta. Syö, sitä mikä maistuu, usko mihin haluat, harrasta mitä huvittaa, mutta älä helkkarissa pelkää sen tähden, että joku sanoo, että se on vaarallista. Elämä on vaarallista ja siihen kuolee, joka tapauksessa.

Miksi itkisit itsesi iltaisin uneen maailman pahuuden tähden jos et kuitenkaan voi/halua/pysty tekemään asialle mitään. Miksi pohtisit strategiaa uuden maailmanjärjestyksen ehkäisemiseksi jos et edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Maailma on täynnä vääryyttää, pahuutta ja epäkotia, niihin voi halutessaan hukkua.

Maailma on myös täynnä hyvyyttä, rakkautta ja toivoa. Voit myös valita ne jos haluat.

Sanaton

Olet vanha
Olet pieni, laiha ja heiveröinen
Olen auttanut sinua
sata kertaa vessaan
ja takaisin
Olen kestänyt oikkusi
nauranut tarinoille
Puristanut pientä kättäsi
katsonut syvälle silmiisi

On vaikea katsoa sinua nyt
Hymyilet, vaikka tiedän
että tiedät:
Aika on täynnä
Kysyn onko sinulla hyvä olla.
Sanot: Nyt on hyvä.

Olet sanaton
Keuhkoissa rohisee
käsi hamuaa ilmaa
silmissä välähtää


Nukut silmät auki
Henki kulkee hiljaa
Jaloissa on jo lautumat

Olen sanaton

I walk down the street

“I walk down the street.
There is a deep hole in the sidewalk.
I fall in.
I am lost... I am helpless.
It isn't my fault.
It takes forever to find a way out.

I walk down the same street.
There is a deep hole in the sidewalk.
I pretend I don't see it.
I fall in again.
I can't believe I am in the same place.
But, it isn't my fault.
It still takes me a long time to get out.

I walk down the same street.
There is a deep hole in the sidewalk.
I see it is there.
I still fall in. It's a habit.
My eyes are open.
I know where I am.
It is my fault. I get out immediately.

I walk down the same street.
There is a deep hole in the sidewalk.
I walk around it.

I walk down another street.” 

― Portia Nelson, There's a Hole in My Sidewalk: The Romance of Self-Discovery

Oma käännös tästä kauniista ajatelmasta:

Kävelen alas katua. 
Kadussa on syvä kuoppa, 
putoan siihen. 
Olen pulassa...olen avuton. 
Tämä ei ole minun vikani. 
Kestää ikuisuuden päästä ylös kuopasta. 

Kävelen alas samaa katua. 
Kadussa on syvä kuoppa, 
Teeskentelen, että en näe sitä
putoan siihen uudelleen. 
En voi uskoa, että olen taas samassa paikassa. 
Mutta, tämä ei ole minun vikani. 
Kestää silti kauan päästä ylös. 

Kävelen alas samaa katua. 
Kadussa on syvä kuoppa, 
Näen, että se on siinä,
putoan siihen silti uudelleen. Se on tapa.
Silmäni ovat auki,
tiedän missä olen.
Tämä on minun vikani.
Pääsen ylös välittömästi. 

Kävelen alas samaa katua.
Kadussa on syvä kuoppa. 
Kierrän sen.

Kävelen alas toista katua.