Huuhaa

Päädyin tähän pohdintaan sen jälkeen kun olin pakotettu vastaamaan Facebookissa käytyyn keskusteluun. Aiheena oli skeptikkojen oman keskusteluryhmän perustaminen. Siellä puhuttaisiin kaikenlaisesta huuhaasta; enkelihoidoista, maasäteilystä, taikavarvuista, uskomushoidoista ja vaihtoehtohoidoista. UUUH. Siis MITÄ?!

Keskustelun kärkeen puhuttiin "kaverista", joka oli, eturauhas- tai kivessyövän saatuaan, kieltäytynyt hoidoista ja kuollut. Sekä myös Steve Jobsista, joka ilmeisesti ei myöskään halunnut turvautua länsimaisen lääketieteen ihmeisiin(?) Tässä vaiheessa tai samaan aikaan toisaalla, minun oli pakko söhäistä lusikkani soppaan. Halusin kunnioittaen herrojen mielipidettä kuitenkin mainita, ettei länsimainen lääketiede miljoonine pillereineen ja puukkoineen ollut ainoa autuaaksi tekevä asia. Enkä näin ollen ihmettele jos ihmiset hakevat sairauksiinsa apua toisaalta. Huomautin lääketeollisuuden olevan rahakasta bisnestä, jossa lääkkeet testataan loppupelissä meillä tavallisilla kansalaisilla. Viittasin esim. masennuslääkkeiden rankkoihin haittavaikutuksiin ja siihen, ettei niiden vaikutustapaa edelleenkään täysin ymmärretä.

Takavuosien mokista ei siinä mielessä ole otettu opiksi, että tätä laajamittaista väestökoetta käytetään yleisenä testausmenetelmänä yhä edelleen.  Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa statiinit, joiden käytöstä ei ole saatu luvattua hyötyä, vaan ainoastaan haittoja ja kohonneita lukuja kuolemansyytilastoihin sydän- ja verisuoniperäisien sairauksien kohdalle.  Mikähän se mahtaa olla oikeasti vaarallista huuhaata: Enkelihoito vai medikalisoituminen?

Tämän päivän länsimainen lääketiede pystyy vain harvoin hoitamaan sairautta tai sen alkuperäistä syytä. Useimmiten hoidetaan pelkästään oiretta, eikä välttämättä edes tiedetä, mistä sairaus johtuu tai miten se syntyy. Kaikki vanhankansan luonnonlääkkeet ja yritit sekä parannuskonstit on leimattu poppatieteeksi ja korvattu erivärisillä pillereillä. Potilasta kohdataan ihmisenä tai edes kokonaisena henkisen ja fyysisen yhdistelmänä hyvin harvoin.

Vaikka tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja ne todistavat, että mielellä on voimakas vaikutus paranemiseen (ja sairastumiseen), ei siihen ole kuitenkaan kiinnitetty kunnolla huomiota. Lume- eli placebo ja nocebo- ilmiöitä pidetään tutkimusten kuriositeettinä, vaikka siinä voisi piillä avain uudenlaisen ihmiskuvan rakentamiseen.

Onneksi hoitajille sentään nykyään aletaan opettaa, kuinka tärkeää on aito läsnäolo, myötätunto, kuuntelu ja koskettaminen. Mistä tämän opin saisi tungettua myös lääkäreiden ja tutkijoiden päähän. Ihminen on toisen ihmisen lääke ja toiveikas parantaa itsensä.

Palataanpa herroihin, jotka halusivat käynnistää skepsis-ryhmän. Tavallisia suomalaisia miehiä, jotka eivät usko, elleivät omin silmin näe. En tullut heille kertoneeksi, että ihmisen aistit ovat rajalliset ja keksityt mittarit eivät suinkaan kykene mittaamaan kaikkia maailman ilmiöitä. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä voisi olla olemassa, vai kuinka?  Onko herrojen mielestä niin, että sirkat eivät enää siritä, lehdet painetaan pienemmällä fontilla ja kaikki kissat yössä ovat harmaita?