Matkalla jossain päin Suomea.

Viiden kuukauden ahdistus?

Olen saanut töitä täältä Suomesta. Ilmoitin työnantajalleni hyvissä ajoin, että en halua vakituista paikkaa. Sain vajaan puolen vuoden määräaikaisen sopimuksen. Nyt odotan muuttuuko olo ahdistuneeksi. Olen alkanut epäillä, että olen epävarmuudenrakastaja. Heti kun asioita lyödään lukkoon ja pitäisi sitoutua pidemmäksi aikaa, alkaa ahdistaa. Ei, ei tätä, ei ainakaan kovin pitkään. Kun kaikki on auki ja levällään, olen menossa jotain kohti, en ole jumissa. Olen elossa, liikkeessä, menossa.

Espanja-kuviot menivät kuitenkin tällä kertaa niin mahdottomiksi, että on pakko siirtää muuttoa. Hanketta ei kuitenkaan ole haudattu, mutta sopivampaa ajankohtaa ja tilaisuuksia odotellaan.

Miksi ampua ohi jos voi ampua kohti

Älkää edes kysykö, mistä toi otsikko tuli. Olen ihan helvetin onnellinen, että blogini on takapajuinen ja minulla on niin vähän seuraajia ja typerät jutut, etten saa kovin paljoa palautetta. Kiva silti jos joku joskus kommentoi jotain. Mitään paskapostia tai vihakirjoittelua en ole (vielä..) saanut osakseni, vaikka mielestäni kirjoitan suoraan ja siekailematta, iskuja vyön alle.

Katsoin tänään Yle areenasta dokumentin hyväntekijöistä. Ja dokumentissakin tuli ilmi: Aina on jollakulla jotain natisemista toisten tekemisestä. Jos joku haluaa auttaa toisia ja tekee sen hyvästä sydämestään niin ei siinä pitäisi olla mitään arvosteltavaa. Mutta kun on! Aina on joku, joka tietää paremmin, osaa paremmin ja ainakin osaa neuvoa, miten sinä voisit hoitaa oman hommasi paremmin. Mutta annapa lapio sen neuvojan  käteen niin ei tulekaan mitään.

Olemme kaikki kärkkäitä neuvomaan toisiamme mitä kummallisimmissa asioissa. Itse koen toisten  neuvomisen usein ärsyttävänä. Ainakin tapauksissa, joissa neuvoja ei tiedä mitään minusta/elämästäni/tilanteestani tai jos en ole neuvoa pyytänyt laisinkaan. Toisinaan voin ottaa neuvot vastaan, muka-kuunnellen ja sitten teen kuitenkin niin kuin tahdon.

No, palataanpa dokumentin hyvään viestiin: "Maailmassa on lukematon määrä ongelmia. Keskity yhteen. Et voi ehkä ratkaista sitä, mutta voit auttaa parhaasi mukaan." Dokumentissa tulee myös hyvin esiin se, että hyväntekijöitä pidetään höynähtäneinä, suorastaan hulluina tai mielisairaina. Tekeminen leimataan tarpeettomaksi, hukkaan heitetyksi ja turhaksi. Milloin ihmisistä välittäminen on muuttunut tarpeettomaksi??

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on kuohunut aina kun joku osoittaa ystävällisyyttä, avun antoa ja pyyteettömiä tekoja toisia kohtaan. Yksinhuoltajan ostosten maksaminen kaupan kassalla, lattialle pudonneiden ranskanperunoiden korvaaminen, kehitysvammaisen puolustaminen, hätäkahvit, kutsut joulupöytään ja huijatun, rahattoman vanhuksen auttaminen. Tässä vain muutamia esimerkkejä tapauksista joissa avun antaja on nostettu jalustalle. Eikö meidän jokaisen pitäisi olla yhtä ystävällinen, avulias, myötätuntoinen ja hyvä lähimmäinen toistamme kohtaan? 

Toivoisin keksiväni keinon tehdä paremman joulun tälle huijatulle vanhukselle tai jollekin muulle, joka apua kaipaa. Lisäksi haluaisin tehdä auttamisen nimettömänä, en siis etsi sulkia hattuun, vaan auttamisen iloa ihan itselleni. Joulumieltä, ihmiset!

Mihin sinä uskot? Vielä kerran..

http://www.hs.fi/elama/a1305906128980
Tässä alkuun linkki Helsingin Sanomien kolumniin. Olen täysin tietoinen, että loukkaan jonkun tunteita uskontoaiheisilla kirjoituksillani. Tarkoitukseni on saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan, sen sijaan, että he ottavat valmiiksi pureskellu "totuuden" ja uskovat siihen kyseenalaistamatta sitä ollenkaan.
Uskotko raamattuun? Jumalaan? Jeesukseen? Pyhään henkeen? Jahveen? Mariaan? Vai Kekkoseen? Hei, sekin oli miltei eeppinen hahmo, jolla oli supervoimia, elämänviisautta ja sankka joukko uskollisia opetuslapsia.

Ensin raamattu: Olen kolumnisti Jarkko Tontin kanssa samaa mieltä. En ymmärrä miten kukaan voi pitää usean, taustoiltaan epäselvän ja kiistanalaisen kirjoittajan ristiriitaista kokoelmaa ainoana oikeana totuutena, vallankin kuin kirjoitukset ovat ikivanhoja, moneen kertaan käännettyjä, kulttuurisidonnaisia ja niiden tarkoitushakuisuus on vertaansa vailla. Meillä on myös lakikirja, sitä päivitetään kun lait vanhenevat. Mitenkäs raamattu? Pitäisikö ladata uusi päivitys netistä. "Raamattusi on päivitetty viimeksi 100 jkr. Versiosi on vanhentunut. Pyydämme sinua lataamaan uusimman version, jotta voimme taata taivaaseenpääsyn ja turvata maallisen vaelluksesi."

Oma vankka näkemykseni on, että raamattu on elämän, uskon ja moraalin ohjenuorana Tuhannen ja yhden yön tarinoiden veroinen eepos. Löytyy hyvää ja käyttökelpoista, mutta myös paljon käsittämätöntä, tulkinnanvaraista, ristiriitaista, väärää, vanhentunutta ja täysin käyttökelvotonta höpinää historian hämärästä. Siitä on otettu vuosisatojen ajan pois, lisätty ja muutettu aina kulloisenkin tarpeen mukaan.Voisin jopa väittää, että uskolla jumalaan ja uskolla raamattuun ei ole MITÄÄN tekemistä toistensa kanssa. Ja mitä muuten tapahtui kaikille niille sukupolville ennen raamattua ja jeesusta, menivätkö ne kaikki suoraan helvetin lieskoihin kun niillä ei ollut raamattua/jeesusta pelastajana?

Jospa yrittäisit lukea raamattusi niin, että mietit onko siellä mitään, mitä jumala oikeasti on sanonut, määrännyt, tehnyt.. ja kuka siitä kertoo, millä todistuspohjalla. Jos kirjoittaja on kirjoittanut ylös asian, jonka joku toinen on kertonut kokeneensa yön hämärinä tunteina unessa tai ilmestyksessä ja väittää, että se oli viesti jumalalta niin uskotko sen. Uskotko sen jos se on käännetty viisi kertaa kieleltä toiselle ja editoitu joka välissä. Onko viesti öinen harha, uni, näky onko se tullut sanoina, kuvina vai tunteita, onko viesti ymmärretty oikein ja onko se kirjattu oikein, onko se käännetty oikein ja mikä on sen perimmäinen tarkoitus? Sanat. Mitä sanat kertovat? Tekstiviestikin voidaan ymmärtää monella tavalla, koska siitä puuttuu elekieli. Sanat! Miten ne voisivat kertoa totuutta, koska sellaisia sanoja, jotka kertovat täyttä, oikeaa ja ainoaa totuutta, ei ole! Kieli ja sanat ovat vain ontuva tapa viestiä, koska emme näe toistemme ajatuksia. Niinhän sitä sanotaan: Sanat valehtelevat, mutta teot eivät.

Uskotko tänä päivänä jos joku sanoo, että hän on saanut viestin jumalalta? Jos minä sanon, että olen saanut viestin jumalalta, uskotko minua? Vai uskotko jotain myyttistä historian hahmoa, joka on ehkä elänyt joskus jossain ja sanonut ehkä jotain, nähtyään näkyjä. Miksi minun viestini olisi yhtään enemmän tai vähemmän uskottava? Entä jos kirjoitan se papyrykselle?

Jeesus se oli kova poika puhumaan, jos sitä nyt olikaan. Aina sanotaan, että Jeesus sanoi sitä ja Jeesus sanoi tätä. Oliko jollakin sanelin mukana? En ymmärrä miksi jeesuksesta niin paasataan, eihän se ollut mikään jumala ja sanoi sen itsekin (jos sanoi). Eikö ole epäpyhää palvoa jotakuta, joka ei ole jumala? Jeesus pelastaa ja Jeesus antaa anteeksi, Jeesus tulee. Jeesus varmaankin uskoi asiaansa, yritti parhaansa ja päätyi sitten kuitenkin palvonnan kohteeksi, vaikka ei pitänyt. Entä maria vai madonna, vai mikä se nyt oli. Sitäkin rukoillaan ja palvotaan. Eikö Maria ollut ihminen, ei jumala, siis mitä ihmettä? Raamatun apostolit sitä paitsi täysin dissaavat sitä tosiasiaa, että Jeesus oli saanut alkunsa neitseellisesti. Öh, unohtui mainita..

Jumala, olentona? En tiedä, mutta se äänestää aina tyhjää, jos on edes paikalla. Aiheuttaa hallusinaatiota, vääristää maailmankuvaa, polkee ihmisoikeuksia, aiheuttaa rikollisuutta, pelkoa, ahdistusta ja suoranaista sulaa hulluutta.Rakastaa rahaa, valtaa ja on armoton, pikkumainen, kostonhimoinen, epäreilu ja raaka.

Helpottaa huomattavasi jos jumalasta poistaa olennon ja mielen, jättää jäljelle vain hengen, elämän, luonnon ja sen lainalaisuudet. Sitten ottaa huomioon, että meistä jokainen on jumalan ääni ja meillä kaikilla on viesti, jatkuvasti. Se ei velvoita meitä tekemään mitään, ainoastaan olemaan. Ei tarvita sanoja, ei kirjaa, ei palvomista, ei pyhimyksiä, ei sakramentteja, ei virsiä, ei seurakuntia, ei kirkkoa. Vain ymmärrys tarvitaan.

Lähihoitaja

Nyt olen papereita vaille valmis lähihoitaja! Eipä silti, olo on vähän sellainen, että tekis mieli vetää pipo syvälle päähän ja painua maalle, johonkin piilopirttiin pikku talviunille. Kaikki opinnot on tehty ja suoritukset  suoritettu.Viimeisessä arviontitilaisuudessa sain kovasti kehuja ja kiitettävän arvosanan. Sitten yks ihan sivuseikka: Mulla ei ole työpaikkaa. Varmaan saisin, mutta olen asiaa vähän vältellyt. Teen sijaisuuksia Suomessa, mutta etsin työtä Espanjasta. Saisin paikan heti toiminimiyrittäjänä Espanjasta, mutta en pidä ansaintalogiikkaa kovin varmana. Lisäksi arvelluttaa kaikki se paperinpyöritys mitä tuo toiminimi toisi tullessaan. Lähtölaukaus on silti NYT! Tietäis vaan mihin suuntaan pitää juosta...