Oppimispäiväkirja 2: Kaikki on paskaa paitsi kusi

Olen ollut uudessa työpaikassani nyt neljä päivää; yhden aamuvuoron ja kolme iltavuoroa. Olen onnellinen siitä, että talossa on vakituiset yököt. Pidän iltavuoroista, ehkä siksi, että alkaa tuntua, että hallitsen joitain asioita. Pidän osastostani, joka vaihtui ensimmäisen päivän jälkeen osastoksi 4. Haluan olla siellä, vaikka tiedän, että voin joutua olemaan myös kolmosella. En pidä  kolmososaston kaakattavista rouvista. Toki muistan, että kehitymistä voi tapahtua vain epämukavuusalueella ;)

Olen oppinut mikä on cystofix ja avannepussin älypohja. Erotan pantsit, fleksin ja kitaran toisistaan. Erotan myös saippuan, pesuvoiteen ja perusvoiteen, mutta toisinaan en erota käsisaippuaa desistä. Yhden kerran ihmettelin, että johan tämä käsidesi vaahtoaa, ennen kuin tajusin tujauttaneeni väärästä pussista. Osaan käyttää nosturia. Enkä pelkää paskavaippoja. Avannepussin tyhjennys on myös ihan ok. Muistan, että käsisuikusta tulee ensin aina kylmää vettä.. Muistan nostaa laidat ylös sängyistä. Tiedän, että suihkusaappaisiin kannattaa laittaa muovipussit.

Lääkkeistä en tiedä vielä paljon mitään, mutta opettelen aina kun tulee uusi nimi vastaan. Cipralexin tiesin jo entuudestaan ja se olikin hyvä koska omainen tuli siitä minulta kysymään.
Stesolid
Deprakine
Absenor
Neurotol slow
Risperidon
Donepezil
Nämä ovat muutamia kauppanimiä lääkkeille, joista olen ehtinyt ottaa vähän selvää. Osa on tuttuja jo kehitysvammaisten asumisyksiköstä. Alzheimerin tautiin on käytössä melkoinen kirjo lääkeaineita, joilla pyritään lähinnä oireiden hoitoon. Mistään niistä ei ole apua sairauteen itseensä.  Toki tutkimusta ja testausta uusilla lääkeainella tehdään koko ajan. Meidän aikamme mummot ja vaarit ovat koekaniineina tuleville polville. Itse ( jos olisin tutkija) kiinnittäisin enemmän huomiota rasvaliukoisten vitamiinien, proteiinien ja rasva-aine vaihdunnan vaikutukseen aivoissa ja hermosoluissa.

Oho, tämä kirjoitukseni lähti vähän raiteilta.. Ainakin jos otsikkoa katsoo.