Lisää mummolatunnelmaa

Mummolaterveiset

Lapsettoman laulut

Sähköpostiini tuli viesti, jossa tarjottiin tutustumisetuna Nalle Puh lakanat ja kaksi lastenkirjaa eurolla. Sikäli aika karua, että meillä ei ole lapsia, eikä niitä tule. Olemme tahattomasti lapseton pari. Eihän se missään näy, eikä mainostaja sitä voi tietää, mutta jotenkin toivoisin, etten saisi tällaisia muistutuksia viallisuudestani tai viallisuuksistamme. En ole koskaan pitänyt tätä ominaisuuttamme kovin isona vikana. Joskus jopa tuntuu, että muut näkevät asiasta enemmän vaivaa kuin me itse. Olen jo omasta mielestäni ylittänyt sen iän, jossa lapsia toivotaan. Olen hyväksynyt hiljaa sen, että emme niitä tule koskaan, ainakaan itse "hankkien", saamaan.

Olen kärkäs neuvomaan muita lapsien kasvattamisessa. Ja lausumaan mielipiteitäni, siitä miten päin persettä nykyään lapset kasvatetaan ja koulutetaan. Tiedättehän nämä lapsettomien laulut.. Helppo tulla sivusta neuvomaan. Helppo on myös tulla sivusta sanomaan, että kyllä te nyt vielä voitte sen lapsen saada tai muuta yhtä lohduttavaa. Ikävä todeta, että ei enää. Kuten paljon minua nuorempi työkaverini sanoi, "Vauvajuna meni jo!" Meidän kohdalla se vauvajuna jäi jo varikolle ja vaihdettiin uuteen kalustoon.

Röhnöttävät katit

Tylsät, tyhmät, turhat sitkupäivät

Jos joskus niin tänään on ollut sellainen päivä, joita ei montaa toivoisi elämäänsä. Tylsää odottelua. Toivomista, että  jotain tapahtuisi. Pelimerkit käytetty. Asemasotaa. Yhtä tylsää kuin Lynäreitten 8 minuutin pläjäys tuossa yllä. Muistan jotain samanlaisia aikoja eläneeni aikaisemminkin. Silloin radiossa soi mulle usein myös tämä:

Kärsivällisyys ei ole hyveeni! Sitku sitku...

Selvitäkseni jotenkin joudun tekemään aamuisin henkisiä harjoituksia. Kuvittelen tilanteen, jossa olen jo ohittanut tämän siirtymävaiheen ja tehnyt tilit selväksi vanhan urani kanssa. Kuvittelen elävästi kuinka onnellinen olen siitä, että  vaikeuksien ja itseni kanssa käydyn taistelun jälkeen asiat ovat järjestyneet. Minulla on sopivasti töitä uudella alallani ja tunnen oloni turvalliseksi. Minun pitää pinnistellä voidakseni kuvitella näitä asioita. Miten se voikin olla niin vaikeaa!

Kunhan nyt vaan alkais tapahtumaan jotain!

Työvoitto

Ei niinkään se, että essu on tässä vaiheessa vaan se, että kuva on täällä. Jostain syystä kuvat halusivat olla tänään näin:

Sorry oli pakko vähän tuunata mallina seisovan mamman naamaa.

Essuhassuus

Joku on mennyt aivan sekaisin essuista.. Tilasi jo entisten kankaiden lisäksi kamalan kasan lisää. Yhtään valmista essua ei vielä ole, mutta näitä suunniteltuja sitäkin enemmän. Voi, ei!!

Kuinka vanhaksi pitää elää tullakseen omaksi itsekseen?

Tätä kysymystä olen nyt alkanut pohtia luettuani ammatinvalintatestin tuloksen ja horoskooppimerkkini luonnehdinnan. Nämä molemmat tekstit kertoivat minulle, että olen taiteellinen, sosiaalinen, unelmoiva ja herkkä enkä sovi kovaan business- maailmaan. Minulle sopivia ammatteja ovat näyttelijä, tanssija, säveltäjä, kirjailija, toimittaja, sairaanhoitaja, muusikko, tulkki, psykologi, terapeutti tai kuvataiteilija. Sovin lukemani mukaan erinomaisesti vaihtoehtohoitojen pariin, koska minulla on intuitiivista kykyä aistia ihmisistä asioita, joita he eivät sano tai pysty tuomaan esiin. Olen empaattinen ja osaan katsoa ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena. Olen myös hyvä kuuntelija ja hienotunteinen neuvonantaja.

Hulluinta tässä on se, että olen työskennellyt yli 20 vuotta myyntityössä, mutta vasta viime vuosina tajunnut olevani täysin väärällä alalla. Henkilökohtaiset ominaisuuteni tekevät minusta varmasti erinomaisen asiakaspalvelijan, mutta myyntitykkiä minusta ei nykykriteerien mukaan taida tulla. Vihaan jo koko myyntitykki sanaakin.  Olen pärjännyt työssäni asiakaspalvelutaidoillani, mutta en ole koskaan ollut keskinkertaista parempi myyntituloksissa. Enkä ole asialla pitänyt niin väliäkään. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole kilpailuviettiä, eikä raha motivoi minua myyntisaavutusten parantamiseen.

Täytin tänään paperit lähihoitajakouluun tullakseni siksi, joka oikeasti olen, edes loppuelämäkseni.

Multaa kynsien alla ;)

Piti oikein hakea kellarista lisää pöytää, että saa kaikki taimet ikkunan ääreen. Toivottavasti kissa ei syö kaikkia. Pidin koulintamenoissani pienen tauon tv:n ääressä. Sillävälin kissa sieppasi pöydältä turveköntin ja kantoi sen taimieen päivineen olohuoneen lattialle. (Hei, mamsku tää jäi laittamatta!) Muutenkin tää pääpuutarhuri makasi koko ajan kyynerpään takana tarkkailemassa tai multapussin päällä mestaroimassa.

Täytyy nyt tunnustaa heti, että tuo sinisessä purkissa rehottava basilika muutti tänään meille suoraan kaupan vihanneshyllystä. Jostain syystä nämä kaupan salaatit ja mausteyrtit menestyvät melko huonosti purkeissa, mutta ajattelin nyt taas yrittää.

Tässä on nyt tulossa avomaan tomaatteja, kirsikkatomaatteja, keltaista chiliä, suippopaprikaa, tavallista paprikaa ja ruusupaprikaa sekä hernettä. Suoraan laatikkoon on tarkoitus kylvää avomaankurkkua, salaattia, porkkanaa, perunaa ja ehkä jotain muutakin. Ja tietysti kukkia.

Odotan malttamattomana, että pääsen ulos töihin. Niin varmaan moni muukin? Täältä tullaan ruokavallankumous! :P

Outo uni

Näin edellisyönä oudon unen. Kuljin lämpimällä rannalla, paljain jaloin kavereiden kanssa. Ilta-aurinko paistoi viistosti alhaalta ja ilma oli lempeä ja rannan värit hohtivat kullanvärisenä. Keräsimme meren pohjalta kiviä ja simpukoita ja ihmettelimme rantaan ajautuneita meren antimia. Yhtä äkkiä kuin yhdellä askeleella kaikki muuttui. Olimmekin olleet unessa tai huumeessa. Oikeasti olimmekin laitakaupungin likaisilla kaduilla, pimeässä ja räntäsateisessa syksyssä. Ihana tunnelma oli tiessään ja tilalla oli vain epätoivo, kylmyys, köyhyys ja julma todellisuus. Toivoimme heti uutta annosta samaa huumetta. Jäimme toivottomina rämpimään märille öisille kaduille.

Kevät

Kevättä ! Välillä lunta ja sitten taas aurinkoa. Narsissit ja tulppaanit pyrkivät lumen läpi kohti auringon valoa.
Kunnon kevät vielä viipyilee jossain nurkan takana, mutta pääsiäisen jälkeen on luvattu jo lämmintä.

Sitä odotellessa..