Sattumaa ja onnenkauppaa?

Olen pohtinut viime päivinä sitä, että mikä ajaa meitä tekemään päätöksiä. Mitkä asiat vaikuttavat elämänpolun risteyksissä valitsemaan tietyn suunnan. Mikä osuus sattumalla on valintoihimme. Toisinaan tuntuu, että kaikki on vain sattumaa ja ajelehdimme elämän virrassa lastun lailla. Onko niin, että elämä vie meitä johonkin suuntaan ja ehkä vain kuvittelemme itse vaikuttavamme asioiden kulkuun?

Viime aikojen tapahtumat omassa elämässäni ovat saaneet miettimään sitä, miksi tietyt asiat toistuvat kehämäisesti uudelleen ja uudelleen. Jos haluat irti jostain, voit yrittää unohtaa sen ja keskittyä muihin asioihin. Mutta mitä kiihkeämmin yrität hätistää asian pois, sitä sinnikkäämmin se palaa luoksesi. Pääset siitä vasta kun olet käsitellyt sen ja oppinut siitä.

Arvomaailman asiat ovat tästä pahin esimerkki. Voit tehdä vuosikausia töitä urakehityksen eteen, mutta jos todellinen kutsumuksesi on muualla, olet paahtanut turhaan. Vaikka menestyisit väärällä alallasi ja palkkasi olisi suuri, jäät sisältä tyhjäksi ja tyytymättömäksi.

Koskaan ei pitäisi tyytyä puolitotuuksiin. Milloinkaan ei saisi uskoa järkiratkaisuihin. Aina pitäisi muistaa kuunnella sydäntään ja uskoa siihen, ettei elämä koostu satunnaisuuksista vaan useiden sopivien tilanteiden ketjulta, joka oikeiden valintojen kautta vievät meitä kohti sisäistä onnea. Eikä kannata pelätä vääriä valintoja. Tilaisuuksia tulee! Näitä sattumahetkiä, jolloin voit pohtia, vielä kerran, on tiesi oikea.