Vipassana 4

Alunperin idea meditaatioleirille lähtemisestä tuli elokuvasta Dhamma Brothers, joka kertoo Vipassana-tekniikan opetuksesta amerikkalaisessa vankilassa. Sen jälkeen katsoin toisen alkuperäisemmän ja vanhemman dokumentin Vipassana-kokeilusta intialaisessa vankilassa. Vaikka tämä vankilateema tuntuu toistuvan, ei tarkoitus ole leirillä olla vankilassa vaan retriitissä. Tarkoitus on päästä lähelle munkin tai nunnan tapaa meditoida ja viettää elämää. Leirin tarkoitus on antaa oppilaalle rauha kaikesta arkisesta tekemisestä ja noudattaa rutiinia, kuria ja elää hyveellisesti tekemättä rikettä ketään tai mitään vastaan. Tarkoitus on myös noudattaa nöyryyttä ja omaa sisäistä totuuttaan ja sitä kautta ymmärtää, että luonto noudattaa samaa lakia niin pienessä kuin suuremmassakin mittakaavassa.

Kurssilla korostetaan oman kokemuksen tärkeyttä ja oman totuuden löytämistä. Totuutta etsitään oman kehon tuntemusten kautta pitämällä mieli tasapainoisena ja opettamalla itseä samalla ymmärtämään kaiken muuttuvuus ja liikkuvuus. Jokainen tunne ja tuntemus menee ohi. Kaikki, mitä koet on sinulle oma totuutesi, mutta sen luonne on alati vaihteleva. Tarkkailemalla tuntemuksia ymmärtää, että tulevat ja menevät, eikä niihin ole pakko reagoida. Tuntemuksiin reagoiminen on syy kaikkeen kärsimykseen. Se johtaa meidät riippuvuuksiin ja monistaa kärsimyksiämme.

Tuntemuksiin reagoimatta jättäminen ei suinkaan tarkoita, että pyrkisimme elämään ilman tunteita tai että kovettaisimme itsemme tunteettomiksi palikoiksi. Sekä positiivisten, että negatiivisten tuntemusten oikeanlainen käsittely lähtee niiden luonteen ymmärtämisestä. On vain tämä hetki ja seuraavassa hetkessä kaikki voi olla muuttunut. Nykyisyys tulee hyväksyä sellaisena kuin se on kaipaamatta siihen mitään lisää tai haluamatta siitä mitään pois. Jos halajamme jatkuvasti lisää hyvää tai pyrimme jatkuvasti välttämään negatiivisia tuntemuksia, emme voi koskaan elää hetkessä. 

Kurssin aikana tein itse kaikki mahdolliset virheet: Toivoin kivun vain poistuvan kehostani. Yritin jopa ajatuksen voimalla ajaa sitä pois. Kun ei sattunut, takerruin ihanaan kivuttomaan tunteeseen. Vihasin puutteellisuutani. Haikailin tunnin päähän ja viikon päähän. Mietin menneisyyttäni ja murehdin tekemiäni virheitä. Inhosin kuumuutta, kylmyyttä ja väsymystä kehossani.  Oli istuntoja, joiden jälkeen tunsin olevani kevyt, puhdistunut ja voimakas ja toisinaan tukkoinen, sekava ja uupunut. Hyvän meditoinnin jälkeen saatoin illalla huomata, että tunsin koko kehoni sykkivän, pääni tuntui tyhjentyneen ja mieli lepäsi. Vähitellen aloin vain istua ja nauttia itse työn tekemisestä.

Parina viimeisenä päivänä meitä pyydettiin tekemään kaikki asiat meditoiden ja kuunnellen tuntemuksia. Melko vaikeaa. Itseltäni onnistui lähinnä syöminen ja kävely (meditoiden). Suihku meditoiden, ainakin jos veden lämpötila on kaikkea +4 - +45 celsius astetta on aika haastava paikka meditoida tai edes olla kirkumatta.  Syödessä saatoin helposti tuntea kuinka verensokeri lähti nousemaan ja hyvänolon tunne kiipeämään ylös selkää pitkin. Huomasin ruoka-annosteni olevan liian suuria ja tulevani täyteen helpommin. Tunsin maut ja ruuan rakenteen syödessäni, havaitsin ruuan ulkonäön ja tuoksut selkeämmin. Aloin myös asetella ruokaa lautaselle kauniimmin. Joskus piirsin ruokaani sydämen lusikalla. Kiitin mielessäni ruuasta, jotakuta, ehkä kasvimaata tai kokkia.

Munkki DoDo alkoi olla hiljaa ja vastaili minulle vain muutamalla sanalla. Lopuksi kun kyselin, että onko hän enää ollenkaan paikalla, hän sanoi, että oli aika lähteä. Olin oikeasti luullut, että saan pitää hänet. Hän jätti minulle jäähyväiset sanoen, että: "Tämä olkoon opetukseksi, siitä että kaikki loppuu aikanaan. Enkä enää tarvinnut häntä vaan osasin jo kulkea polulla." Näin hänet mielessäni kävelemässä poispäin pölyistä polkua avojaloin, laiha vartalo huojahdellen.

Vipassana 3

Vaikka leirillä jokainen työskenteli yksikseen tuli siinä sivussa tarkkailtua myös muiden puuhia. Toiset olivat selvästi enemmän ulkoilma- ja toimintaihmisiä kuin toiset. Pihapiiriin kuului kaksi pientä ulkoilualuetta, eli metsässä kulkevia polkuja, joita käytettiin ahkerasti. Piha oli rajattu rakennusten ja sinisen nailonköyden avulla suljetuksi alueeksi, jonka sisäpuolella piti pysyä. Seisoin usean kerran metsäpolun laidassa paikalla, jossa minua ja ulkomaailmaa erotti vain tuo sininen köysi. Kohdasta näki pitkälle peltojen yli ja kaukaisuudessa siinsivät tuulimyllyt ja maatilat. Muistan miettineeni, että siellä se maailma odotti meitä, meluineen ja kiireineen. Vielä minulla olisi aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Seison paikalla pitkään ja toisinaan en voinut välttyä huvittuneisuudelta kun ajattelin ohikulkevia ihmisiä. Tolvanat seisovat nailonnarun takana ajatuksiinsa takertuneina, vapaaehtoisesti vangittuina.

Asuin kahden hengen huoneessa ja huonekaverini oli aktiivinen ulkoilija. Hän pukeutui lähes joka päivä tuulipukuun ja kulki metsässä. Toiset kävivät lenkkejä myös lyhyillä tauoilla. Säät eivät varsinaisesti ulkoilua suosineet, mutta metsä oli kyllä kaunis joka säällä. Jos aurinko pilkahti esiin olimme kaikki heti nauttimassa sen säteistä. Sade sai metsäpolut mutaisiksi ja sadepuvun housut sotkeentuivat melkein polviin saakka mutaan ja kuraan. Metsässä oli paljon punkkeja, hyttysiä ja valtavan kokoisia etanoita. Pihapiirissä meitä viihdytti kokonainen siilliperhe. En muista kiinnittäneeni mitään huomiota säähän, mutta kurssin lopuksi tajusin joidenkin olleen harmissaan jatkuvasta sateesta.

Ruokailuissa jokainen ruokaili omissa oloissaan, useat meistä katse lautaseen kiinnittyneenä. Itse suoritin jonkun verran ihmisten tarkkailua. Useimmat pysyivät ilmeettöminä kuin ankarasti keskittyneinä. Silloin tällöin näin jonkun hymyilevän itsekseen. Kaikki välttelivät katsekontaktia tai katseiden kohdatessa katsoivat ilmeettöminä ohi. Vaikutelma oli melko outo, melkeinpä tyly, mutta siihen kyllä tottui.

Vipassana eteni vartalon eri osien haravoinnista, koko kehon yli suoritettaviin pyyhkäisyihin. Niitä suoritetaan vuorotellen ja tarkkaillaan samalla "sokeita pisteitä" ja niitä alueita joissa tuntuu voimakkaita tuntemuksia. Kun suurimmat kipuni oli voitettu, aloin analysoida itseäni, suhdetta kehooni, ominaisuuksiani ja vikojani. Meditoidessa sain yleensä keskityttyä varsinaiseen työhön, mutta vapaa-ajalla kävin monimutkaisia ajatuskuvioita ja pohdintoja. Tämä haittasi myös nukahtamista iltaisin.

Toinen ongelma, jonka kohtasin oli nukahtelu aamupäivällä istuntojen aikana. Nukahtelua tapahtui aamupalan ja lounaan välillä. Väsymys oli vastustamaton. Silmät suljettuina on vielä vaikeampaa vastustaa nukahtamista kuin jos olisi silmät auki. Yritin hallita ongelmaa hengityksen avulla. Ihmettelin nukahtelua, koska en ole ollenkaan tyypillinen torkahtelija. En millonkaan nukahtele tahattomasti. En edes maailman tylsimmillä luennoilla tai pitkäveteisen elokuvan aikana. Nyt nukahtelin tuon tuosta, jopa toistakymmentä kertaa tunnissa. Äkisti uneliaisuus katosi ja olin normaali vireä itseni. Tämä ongelma toistui useana päivänä ja oli enemmänkin ärsyttävää kuin haittaavaa.

En muista tarkkaan minä päivänä sain uuden sisäisen äänen. Ääni oli miehen ja puhui englantia. Sitä en ollenkaan ihmetellyt koska olin ajatellut englanniksi jo alusta saakka. Tämä tapahtui ehkä siksi, että kaikki kuultu puhe kurssin aikana oli englanniksi. Koska papatus alkoi äkisti. Esitin kysymyksen: "Who's this?" Ja vastaus tuli saman tien: "My name is Duu-duu, I am a munk. I am here to help you."
Johon minä: " I must be loosing my mind!" ja vastaus: "There is nothing bad loosing one's mind ones and a while. Mind does us lot of harm sometimes." Minä: "I haven't ever thought it that way."

Sen jälkeen sain pitkän luennon eri ruumiinosien tarkoituksesta: Jalat, alaosastaan maadoittavat meidät, varpaat tasapainottavat ja niiden tulee olla liikkuvat ja joustavat. Reidet tarkoittavat joustavuutta ja sitkeyttä. Lantiossa on tasapaino suhteessa askellukseen ja tasapaino feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välillä. Lantio tietysti kantaa myös lapsen. Paitsi minun tapauksessani, ei. Jalat kokonaisuudessaan kuvastavat liikkuvuutta (moving) ja tasapainoa (balance). (Nämä asiat saivat minut pohtimaan kovia kipuja jaloissa ja lantiossa ja ymmärtämään niitä jotenkin paremmin. Olenhan aina liikkeessä, muuttamassa, levoton, rauhaton ja tien päällä.) Selän alaosa kuvastaa kestävyyttä ja kantavuutta ja on se osa joka "katkeaa" jos painoa on liikaa. Selän yläosa kantaa myös henkiset taakat. Hartiat ja niska ottavat vastaan ulkopuolelta tulevat paineet ja vaatimukset.

Ruuansulatuselimistö on koneisto, joka tuottaa energiaa toimintaa varten. Sitä pitää huoltaa ja rasvata. "And don't flush your food down with water because you are not a toilet." Sen yläpuolella on elämän energian keskus. Sydän on pumppu, joka on pumppuhuoneessa. Pumppuhuoneeseen ei saa varastoida murheita, koska sinne tulee helposti ahdasta ja pumpun toiminta menee sekaisin.

Päädyin pohtimaan nielemisvaikeuksia, joita minulla on ollut sillon tällöin ja sain samantien vastauksen. "Why don't you take your ego out of throat. It will be easier to swallow and your speech would be easier to understand." Minä: "O-ouu, thanks a lot!"  Monk Duu-Duu: Think also what means " hard to swallow". It means acceptance. It means tolerance. . And my name is not Duu-Duu, it is DoDo. Like I say; "Do this, do that!"

Papatus jatkuu myös yöllä. Aamulla herään tunteeseeen, että olen istunut luennolla koko yön, en vain muista siitä mitään. Olen kuitenkin uupunut ja pää tuntuu suorastaan kupruilevan. Luulen oikeasti tämän olevan omaa keksintöäni, mutta ihmettelen mistä nuo nopeat, älykkäät vastaukset tulevat.