OMG

Minun jumalani on niin suuri ja kaikkivoipa, että se ei halua, eikä vaadi minulta mitään!
Onko sinun jumalasi vaativa, julma, kostonhimoinen, pikkumainen niuhottaja. Pitääkö kumartaa tiettyyn suuntaan, rukoilla oikeaan aikaan, ostaa aneita, noudattaa ruokavaliota, käydä kirkossa, veisata virsiä ja lukea raamattua? Pitääkö välttää sianlihaa, peittää pää huivilla, pyhittää lepopäivää, tutkia sukua ja konfirmoida jo kuolleet esi-isät? Pitääkö maksaa kymmenyksiä, synnyttää jatkuvasti lapsia, tuomita tai tappaa vääräuskoiset, silpoa sukuelimet? Onko jumalasi mielestä syntiä tanssia, katsoa tv:tä, ajatella seksiä, mainita jumalan nimi, juoda viinaa, ottaa vastaa verensiirto, käyttää ehkäisyä, tehdä abortti tai päättää oma elämänsä?

Minun jumalani on niin kaikkivoipa, että se sallii minun tehdä vapaita valintoja! Ja kaikki vaihtoehdot ovat tarkoitettu valittaviksi. Ei ole oikeaa, eikä väärää, on vain valintoja ja niiden seurauksia.
Fyysisen elämäni tehtävä on tulla itsekseni tai paremminkin olla itseni, toteuttaa ja ilmentää sitä mikä oikeasti olen. Olla oma paras itseni. Teen sen parhaiten kokemalla ja tuntemalla, myös sitä mitä en ole.

Olen tähän asti kuvitellut olevani kasa materiaa, joka liikkuu ajassa ja paikassa, kunnes tajusin, ettei asia olekaan niin. Minä en ole materiaa, vaan materia liikkuu minussa ja joka puolella ympärilläni, koska olen ympäristöni kanssa samaa tavaraa. Havaitsemani materia minussa on koneisto, joka antaa minulle rajallisesti reagoivat aistit, joilla tulkitsen aikaa ja paikkaa.
Koska aistini ovat rajalliset, en voi havaita itseäni, havaitsen vain materiani. Jos havaitsisin itseni ymmärtäisin, että olen paljon enemmän kuin materiani. En edes mahtuisi itseeni (tai siihen, minkä kuvittelen olevan minä)
Jos tällä selityksellä ei saa pysyvää lääkitystä, johan on kumma. :)

Olen oman elämäni jumala.  Minä olen elämä. Ja rakkaus. 
Ja niin olet myös sinä. Olemme kaikki samaa ja yhtä.