Omaa paikkaa etsimässä

Olemme todennäköisesti muuttamassa (taas) elokuun alussa. Tosin huomasimme, että kaikki muutkin asukkaat tästä talosta ovat muuttamassa ulos samaan aikaan. Hetken mietimme, että muutammeko sittenkään pois. Toisaalta, ei tämän talon äänieristys siitä parane, vaikka saisimme uudet naapurit. Elämä kahden opiskelijakollektiivin välissä on toisinaan aika levotonta. Yläkerrassa on neljän makuuhuoneen ja alakerrassa kolmen makuuhuoneen kollektiivi. 

 Olemme jo muutaman kuukauden seurailleet vuokramarkkinoille tulevia asuntoja ja käyneet kävelemässä ja katsastamassa taloja. Toiveena olisi, että talo olisi rauhallinen. Se saisi sijaita keskustan tuntumassa tai hieman työpaikkani suuntaan, mutta joka tapauksessa hyvät kulkuyhteydet ovat tärkeä juttu, jotta voimme jatkaa autotonta elämää.

Pidän ehdottomana vaatimuksena sitä, että asunnossa on erillinen makuuhuone. Teen kuitenkin vuorotyötä ja uni on silloin tärkeä juttu. Kun on aikaisia aamuherätyksiä on myös kiva antaa puolison nukkua ja vetää ovi kiinni perässään.  Minulla on myös monia "olisi kiva"-ominaisuuksia, joita asunnolta toivon: Edullinen vuokra, asunto kerroksissa, normaalikorkuiset huoneet, ikkunanäkymät merelle, takka, parveke tai piha, varastotilaa tai kaappitilaa, oma pesukone, jääkaappi pakastimella, vähän naapureita tai tosi hiljaiset naapurit..tai vaihtoehtoisesti tosi hyvät äänieristeet. Tilaa olisi hyvä olla vähintään saman verran kuin nykyisessä asunnossa (30 m2). Kiva olisi vielä jos ruokakauppa olisi jossain melko lähellä.

Nyt kun nämä toiveet tuli tähän kirjattua niin nyt sitten vaan odotellaan, että universumi täyttää mun toiveet, heh!

Those happy days

Tiedättehän.. tai ehkä ette.. Päivistä, jolloin miettii onko missään mitään järkeä. Tuntuu, että pitäisi vaan etsiä se puska tai hiekkakasa, johon voisi päänsä työntää. Oikeastaan tähän "epätoivoon" ei varmaankaan ole sen suurempaa syytä kuin väsymys. Just tänään voisin kirjoittaa kaikkea ilkeän, todenpohjaisen viiltävää norjalaisista ja Norjasta, koska kaikki vaan kyllästyttää. Juhlimme (he juhlivat) viikonloppuna perustuslakipäiväänsä. Juhlastahan kulkee maailmalla sellainen huhu, että se on lasten oma juhlapäivä ja lapset saavat syödä mielinmäärin jäätelöä ja viuhtoa norjanlippujen kanssa upeissa kansallispuvuissaan, tykkien paukkuessa ja kulkueiden värittäessä kaupungin katuja.

 Oikeasti: Näillä aikuisilla on ikuinen (kolmen päivän) vappu, joka aloitetaan aamulla ennen kuin silmät aukeaa, shampanjalla. Sitten vedetään se painava, epämukava ja kutittava bunad päälle ja lähdetään kaupungille lompsimaan. Koko päivä laahustetaan ympäri kyliä ja kyllähän se alkaa jossain vaiheessa janottaa. Koko kylä on autoilta suljettu ja hyvä niin koska ajokuntoisia on loppupäivästä melko vähän. Bussit kulkevat, silloin kuin kulkevat ja ovat todella täynnä.

Olin itse töissä 17. päivä, joka on siis itse juhlapäivä ja kaksi sen jälkeistä päivää. Yöllä joskun kahden korvilla sain kuunnella takapihalta naapurin epävireistä lauluesitystä. Aamulla 18. päivä kello seitsemän tienoissa oli bussipysäkit kuin hävityksen jäljiltä, täynnä roskaa ja rikottuja pulloja. Kadut oli kukitettu oksennusroiskeilla ja pikaruokakääreillä. Kaduilla hoiperteli muutama tyyppi vielä hyvässä juhlakunnossa.  Sama meno kaupungilla jatkui sitten vielä seuraavanakin päivänä. Norjalaisethan sanovat vain, että pitää nauttia kun siihen on mahdollisuus. Vi må kose oss! Sen voisi kääntää monesti ryyppäämiseksi. Vi koste oss så mye.. eli olimme umpikännissä..
Juurihan vähän aika sitten oli toinen kosefest eli pääsiäinen. Silloihan "vi koste oss på hytta". Eli vedettiin viikon perseet mökillä.

Norjalaiset sanovat usein, että suomalaisethan ryyppäävät  paljon enemmän kuin norjalaiset. Voipa tämä tilastollisesti pitää paikaansa. Kuitenkin koen, että täällä "nautitaan"  yhtä usein ja vieläpä vapautuneesti ja sehän suomalaista kismittää.

Italiaa ympäri ämpäri; risut ja ruusut

Nyt kun matkastamme on jo muutama viikko aikaa voin yrittää luonnehtia parhaita ja ei-niin-hyviä kokemuksia koko reissun ajalta. Ehdottomat kohokohdat itselleni olivat Cinque Terre, Garda, Cascate del Mulino sekä tasaisena rivinä monet pikkukylät, joissa vierailimme Liguriassa ja Toscanassa. Italian kevät on kaunis, suomalaiseen makuun sopivan lämmin, mutta ei liian kuuma. Ruoka on todella maukasta ja viinit ja oluet hyviä. Italia on enimmäkseen kaunis, ainakin nähdyin osin. Italiassa on kulttuuria, arkkitehtuuria, kauniita kirkkoja, maalauksia, puistoja, puutarhoja, kujia, takapihoja, kimmeltävää merta ja aurinkoa unohtamatta.

Minulta eniten miinuspisteitä saa Rooma. En  ole muutenkaan suurkaupunkien ystävä, mutta Roomassa melu, liikenne, roskat, turistimassat ja jatkuva rahastus alkoi tympiä. Eniten ihmetytti liikenne, jossa autolla saa ajaa kapeilla kujilla turistimassojen seassa, jopa aivan Fontana di Trevin kulmilla. Autot tunkevat joka paikkaan ja kävelijät väistelevät. Jalkakäytävät ovat kapeita tai niitä ei ole ollenkaan. Koko kaupunki tuntuu olevan rakennettu autoliikennettä silmälläpitäen. Roomassa näimme myös eniten kadulla kerjääviä ja nukkuvia ihmisiä sekä katukaupustelijoita, joiden tavaravarasto tuntui olevan yhteinen ja melko suppea: selfiekeppi, varavirtalähde, sateenvarjo ja kertakäyttösadetakki olivat joka pojan myyntiartikkelina. Mustat pojat myivät myös rannekoruja tai tuputtivat niitä väkisin ilmaiseksi päästäkseen juttusille.

Pääsymaksut eri nähtävyyksiin Roomassa olivat paikoin aivan tajuttomia ja toisiin paikkoihin liput pitää varata etukäteen jos aikoo päästä edes ovesta sisälle saman päivän aikana.Vatikaaniin esimerkiksi oli niin järkyttävät jonot, että ajattelin itse, että jonon päässä täytyy olla itse ukkoylijumala.

Add caption

Monet turistikohteet ovat hyvin suosittuja ja jotenkin omituista on se, että kaikkien pitää päästä näkemään juuri samat jutut, vaikka Italiassa on nähtävää vaikka kuinka paljon. Jos haluaa nauttia muustakin kuin jonottamisesta  ja väen tungoksesta on hyvä etsiä niitä piilotettuja helmiä ja kulman takaa löytyviä vähemmän mainostettuja kohteita.

Matkan jälkeen voi vain todeta, että omatoimimatkailu Italiassa  ehdottomasti kannattaa. Hyvällä suunnittelulla ja etsimällä tietoa etukäteen voi kokea monenlaista kivaa. Katsoimme aika monta videota ja luimme blogeja, joista löysimmekin tosi hyviä vinkkejä kokemisen arvoisista paikoista.

Jos nyt olisin lähdössä uudestaan matkailemaan Italiaan voisin vaikka käydä tutustumassa Gardajärven eteläpäähän, mikä jäi tällä reissulla koluamatta. Myös Amalfi, Positano ja Salerno olisi kiinnostavaa nähdä. Tai oikeastaan koko Italiahan sitä pitäisi kiertää.. 

Ps.  Kuvatekstejä kuviin saattaa ilmaantua myöhemmin.