maanantai 27. elokuuta 2018

Vielä aurinko paistaa



Koulut ovat alkaneet ja sattumalta osuimme yliopiston pihalle kun siellä otettiin vastaan uudet opiskelijat. Oli kuorolaulua, videota ja puheita. Yhdessä puheessa muistutettiin opiskelijoita siitä, että pitää osallistua harrastuksiin ja liittyä järjestöihin ja kerhoihin, jotta tulee näkyväksi, eikä jää yksin. Teroitettiin nuorten mieleen ajatus, ettei murheineen saa jäädä yksin, aina löytyy apua ja ongelmat ratkeavat kun ottaa asiat puheeksi. Opettajat, koulun henkilökunta, alumnit ja vanhemmat opiskelijat kyllä auttavat. Moni opiskelijoista muuttaa tänne Bergeniinkin ensimmäistä kertaa yksin pois kotoa tai kotipaikkakunnalta. On edessä sopeutumista, uusien ystävien etsimistä ja oman paikan hakemista. Tilanne on vähän samanlainen kuin meillä maahanmuuttajilla. Koko sosiaalinen kuvio pitää rakentaa uudelleen alusta.

Monet nuoret asuvat täällä kimppakämpissä ja opintojen alussa on fadderuke eli uusien opiskelijoiden sisäänajovaihe. Uutisissa on tänä vuonna ollut paljon puhetta siitä, että fadderuke on pelkästään uusien opiskelijoiden viinanhuuruista bilettämistä. Tarkoitus olisi kuitenkin tutustuttaa opiskelijat toisiinsa ja rakentaa ystävyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Fadderukeen kuuluu kylläkin aimo annos juomapelejä ja kännäämistä. Samanlaista menoa on luvassa myös myöhemmin opintojen loppuvaiheessa, russetid-aikaan. Tänä vuonna joukko norjalaisia opiskelijoita on aiheuttanut runsaasti keskustelua ja pahennusta bilettäessään Kreikassa. Vanhempia on moitittu siitä, että he ovat päästäneet nuorensa ulkomaille ryyppäämään ja remuamaan ilman valvontaa. Kosilla oli tullut nuorille riittaa ja taisipa joltain jalkakin murtua. Ilmoituksia on tullut myös neljästä raiskauksesta. Ikävää asianosaisille, mutta myös Kosilla matkailun parissa työskenteleville ja muille siellä samaan aikaan lomaileville.

Saamme osamme fadderuke-iloista koska talossamme asuu opiskelijoita. Puiset rakenteet ja huonot äänieristeet tarjoavat mahdollisuuden seurata opiskelijaelämän iloja aivan riittävän läheltä. Onneksi suurin osa nuorista osaa hiipiä hiljaa yöreissultaan kotikoloihinsa.

Syksyn saapuessa pitää itsekin miettiä osallistumista harrastuksiin ja kursseille. On tarkoitus jatkaa kielen opiskelua ja olisi myös kiva saada joku liikunta- tai luontoharrastus. Tätä silmälläpitäen kävimme kokeilemassa melontaa. Monenlaista kurssiakin olisi ollut tarjolla, mutta osallistuimme aluksi turisteille suunnatulle kolmen tunnin melontaretkelle kaksipaikkaisella kajakilla. Olimme varanneet melonnan lauantaille, jolloin sää oli tuulinen, sateinen ja pilvinen. Melonta siirrettiin seuraavalle päivälle, jolloin sää olikin tosi hyvä. Melonta sujui hyvin ja oli mukavaa. Alkuun meni piti kiinnittää tosi paljon huomiota itse melonnan tekniikkaan ja maisemat jäivät vaille huomiota. Sitten kun melontatekniikka alkoi olla lihasmuistissa, pystyi jo nauttimaan myös maisemista.



Melontakuvat: Gone Paddling AS

sunnuntai 26. elokuuta 2018

perjantai 24. elokuuta 2018

Eteenpäin, me mennään eteenpäin..

Taas homma etenee kun taakka kevenee..

Uusi työ alkoi tällä viikolla. Homma tuntuu omalta, vähän samalta kuin Suomessa, vanhainkodissa. Ei vaan ole niin kova kiire. Asukkaita on vain kymmenen, hoitajia yksi vuorossa enemmän, vähintäänkin. Suomessa 14-16 asukasta syötettäviä, sänkyyn hoidettavia. Täällä perässäjuostavia. Palkka lähes tuplat. Sairaanhoitajalla on suurempi vastuu ja enemmän töitä, koska hjelpepleierit eivät saa tehdä kaikkea sitä, mitä lähihoitajat saavat tehdä Suomessa. Työyhteisössä on hyvä henki. Tunnen olevani tervetullut ja toivottu. Tulevaisuus näyttää, minkälaiseksi koen työni sitten kun "honeymoon" on ohi.

Työpaikka ainakin on helpommin saavutettavissa kuin kesätyöni, viiden minuutin, hyvien bussiyhteyksien päässä. Työpaikan ympäristö on kaunis. Kiinteistössä työskentelee keittiöhenkilökuntaa, laitossiivoojia, vahtimestari ja pyykkihuolto, kaikki se, mikä Suomessa on ulkoistettu, lopetettu tai siirretty hoitajien vastuulle. Se ei muuten ole mikään pikkujuttu, se!

Just nyt tuntuu hyvältä!