Kulttuurishokki

Nyt se tuli! Hiljaisesta pikkukaupungista siirtyminen keskelle "kaikkea", suurkaupungin ja 17.mai (=perustuslakipäivän) juhlinnan keskelle. Aamulla kello seitsemän alkoivat tykinlaukaukset pamahdella. Kahdeksan tietämissä talomme ohi kulki ensimmäinen rumpuja päristävä paraati. Ikkunamme alla kulkee jatkuvasti ihmisiä juhlapuvuissa ja koko kadunpätkämme on pysäköity täyteen autoja. Ihmisvilinä kaupungilla on melkoinen. Paraateja, lippujen heilutusta, rumpujen pärinää, tykinlaukauksia, mausteeksi silloin tällöin. Iloisia ihmisiä ja kauniita bunad-pukuja, mutta myös muunnäköisiä kansallispukuja, eksoottisia intialaisia ja lapinpukuja. Tänään oli tuulista, joten essut ja helmat ovat hulmunneet ja tuuli sekoittanut tyttöjen pitkät kutrit. Laseja on kilistelty ja oluttölkkejä tyhjennetty.
.
Asunnoltamme on vain kiven heitto keskustan vilinään. Kadun päässä on myös puisto, jossa ihmiset juhlivat, pitävät piknikkiä, grillaavat kertakäyttögrilleillä makkaraa ja maissia ja nauttivat auringosta. Kävimme sekä keskustassa, että puistossa ja näiden kokemusten uuvuttamana kaaduimme patjoillemme parin tunnin päiväunille. Lienee siis aihetta puhua kulttuurishokista! Kaikessa tässä vilinässä, meistä introverteistä tuntui vähän yksinäiseltä. Emmehän tunne täältä vielä ketään, vain toisemme.

Yläkerrassamme asuu neljä opiskelijatyttöä, jotka metelistä päätelleen tilapäismajoittavat paria muutakin tyyppiä. Olemme tavanneet tyttöjä ohi mennen muuttopäivänä ja yksi heistä kertoi, että he ovat kaikki muuttamassa pois kuukauden kuluttua. Edelliset vuokralaiset meidän asunnossamme kertoivat, että tytöt pitävät joskus bileitä, joten en ole heidän poismuutostaan kovin surullinen. Tosin en tiedä, mitä saadaan tilalle.. 

Kuvan keskeltä ylöspäin näkyy kadulla väentungosta.

Näkymä alas kotikadulta.

Minimalismia?

Tässä paperitavarat vielä ilman paikkaa ja seinälle tulevat tavarat hyllyssä

 Asuntomme on pieni ja sijaitsee vanhan puutalon esimmäisessä kerroksessa. Osa seinistä on levytetty, mutta makuuhuoneessa on näkyvissä vanha maalattu hirsiseinä. Olohuoneen korkeista kaksiosaisista ikkunoista on näkymä kadulle. Keittiöstä on ikkuna ja ovi takapihalle. Takapiha on pieni, melkein olematon. Siellä on kuitenkin portaiden alla vähän säilytystilaa ja mahdollista esim. kuivata pyykkejä. Makuuhuone on pikkuruinen ja senkin ikkuna on takapihalle päin. Onneksemme emme omista kovin paljoa tavaraa, joten asunnon koko ei sinänsä ole ongelma. Jonkin verran tarvitsemme lisää kaappitilaa tai lipastoa, johon laittaa pyyhkeitä, vaihtolakanat ja vaatteita. Olemme ostaneet kalusteita edullisesti tai hakeneet ilmaiseksi. Eilen haimme pienen ruokapöydän ja kaksi tuolia, sekä pienen kaapin, johon piiloutui kaikki paperitavara ja toimistotarvikkeet, sekä minun käsityötarpeet.  Pöydän sijoitimme niin, että sen ääressä istuessa voi katsella suoraan kadulle. Näkymä on vanhojen puutalojen ystävälle melkoisen herkullinen. Haussa on vielä nojatuolit ja ehkä rahit tai pieni pöytä sekä tv-taso. Eiköhän tästä tule oikein viihtyisä koti.