Vaikea tiivistää- tässähän se menee. Harjoittelu sairaalassa alkoi tänään. Oikeastaan kävin vasta juttelemassa opiskelijoista vastaavan sairaanhoitajan kanssa. Oman mentorini tapaan huomenna. En oikeastaan jännittänyt osastolle menemistä, tai ihmisten tapaamista. Ennemminkin sitä, saanko pukukaapin auki. Tiesinkin etukäteen, että kaapistoissa on jotkut oudot numerolukot, koska olin niistä lukenut aiemmin vaihdossa olleiden blogista. No, nyt se on koettu ja opittu. Vähän myös jännitti se miten kielimuuri ylitetään, mutta siinäpä ei tuntunut olevan mitään ongelmaa kun suustani alkoi automaattisesti ja vuolaasti pukata norjaa. Ainakin tänään tapaamani ihmiset puhuivat ymmärrettävää norjaa ja tuntuivat myös ymmärtävän, minun ruotsilta haiskahtavaa norjaani hyvin. Huomenna päivä alkaa iltapäivän opiskelijatapaamisella. Sen jälkeen menen iltavuoroon kirurgian osastolle. Potilaat ovat vatsakirurgisia, sanalla sanoen, juuri niitä, joita vähiten olisin toivonut, mutta ehkäpä opin tästä eniten