Oraakkeli arvaa vaikeudet, PPS. Norja

Mitä lähemmäs ajallisesti siirryimme Norjan keikan palkkapäivää, sitä varmempi tuntemus tuli siitä, että kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Mainitsin asiasta miehelleni ja yritin etsiä Oslon verotoimiston sivuilta jonkinlaista hakua, josta olisin voinut tarkistaa onko D-numero- ja verokorttihakemukseni edennyt. En löytänyt mitään. Mietin myös vaihtoehtoisesti soittavani työnantajalle kysyäkseni, onko tietoni tulleet sinne. En kuitenkaan tehnyt sitä..Minun olisi pitänyt saada tieto D-numerosta postitse Norjan osoitteeseen viimeistään kymmenen päivän kuluessa, mutta en saanut sitä, koska talossa, jossa asuimme, ei ollut postilaatikkoa ja piha oli aidattu ja pääsy pihaan estetty sähkötoimisella portilla. Ei siis tullut postia.

 Eilen palkkapäivää edeltävänä iltapäivänä kello neljän tienoilla löysin sähköpostistani viestin, jossa työnantaja kyselee verokorttia ja D-numeroa. Niitä ei kuulemma löydy. Vastaan, että olen hakenut niitä jo kesäkuun puolivälissä ja selvitän asiaa heti huomenaamuna verotoimistosta. Lähetän jo illalla yhteyslomakkeella selvityspyynnön verotoimistoon.  Käytän seuraavana päivänä työaikaani kilauttelemalla verotoimiston puhelinpalveluun. Jätän soittopyynnön, mutta kukaan ei soita takaisin, eikä vastaa sähköpostiin. Noin viidennellä kerralla verotoimistosta vastataan.  Selitän asiani englannin ja norjan sekamelskalla ja saan samaa takaisin. Minulla on D-numero  ja verokortti. Saan D-numeron puhelimessa ja lähtetän sen työnantajalle. Työnantajan palkanlaskija kiittää ja lupaa, että saan palkkani ensi viikolla. Huh!

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Lähtö tälle ensimmäiselle ulkomaan komennukselle tuli vain parin päivän varoitusajalla, mutta sitä ennen on tapahtunut paljon. Jos joku kuvittelee, että se on noin nopeaa ja helppoa niin on kyllä väärässä. Valmisteluja tätä varten olen tehnyt jo pari vuotta ennen. Ainakin jos työskentelee tai aikoo työskennellä hoitotyössä Norjassa, on edessä monta mutkaa ennen maalia. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen olen käännättänyt koulutodistukseni englanniksi ja maksanut niistä pitkän pennin. Todistuksia tarvitaan SAK:ia varten, joka vastaa Suomen Valviraa.

Lähihoitajan tulee hakea SAK:ista helsefagarbeiderin (terveydenhoidon ammattihenkilö) auktorisointia. Työelämässä puhutaan vielä hjelpepleiereistä, mutta sellaista ammattinimikettä ei SAK:ista enää löydy. Sinne tulee lähettää virallinen kopio passista, hakemus ammattitaidon auktorisointia varten sekä koulutodistukset virallisesti käännettynä joko ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi tai englanniksi. Virallinen kopio passista tarkoittaa jukisen notaarin leimaamaa ja allekirjoittamaa (maistraatista) kopiota passista. Myös tämä paperi maksaa. Maksua suoritetaan myös auktorisoinnin hakemisesta ja kuitti liitetään hakemukseen. Koko nippu postitetaan SAK:iin etanapostilla.

Kun auktorisointi on selvä voi hakea töitä joko suoraan kunnista tai yksityisistä sairaaloista tai hoivalaitoksista. Itse hain ensimmäisenä kesänä muutamista paikoista kesätöitä suoraan kunnallisten nettisivujen kautta, mutta vastaukset olivat kaikki kieltäviä. Voi myös käyttää rekrytointifirmoja, jotka tarjoavat usein myös apua asumisen ja matkojen järjestämiseen. Itse sain paikan rekrytointifirman kautta, joka järjesti paikan, maksoi lennot ja asumisen. 

Myös rekryfirmalle lähetin jättipinon papereita, mm. cv:n, kaikki työtodistukseni, koulutodistukset, rikostaustaotteen, passikopion, vaitiolosopimuksen, kopiot hygieniapassista, ensiapukurssista, sopimuksen henkilötietojen rekisteröinnistä rekrytointiyrityksen tietokantaan ja lopuksi työsopimuksen.

Norjassa työskenneltäessä tarvitaan myös verokortti paikallisesta verotoimistosta sekä id- tai d-numero riippuen siitä viipyykö maassa yli vai alle puoli vuotta. Näitä voi hakea käymällä verotoimistossa työn alettua ja kun on saanut työantajalta tilausvahvistuksen ja työsopimuksen. Lisäksi keikkatyöntekijöiltä voidaan pyytää kelalta paperia, jolla sairausvakuutus taataan joko Suomesta tai Norjasta riippuen siitä työskenteleekö samanaikaisesti myös Suomessa vai pelkästään Norjassa.

Olen myös kuullut, että jotkut rekrytontifirmat tai työnantajat vaativat kielikokeen suorittamista. Minun tapauksessani minua haastateltiin puhelimessa ja varmistettiin näin, että ymmärrän tarpeeksi norjaa pärjätäkseni työelämässä.

Kielitaitoni perustuu koulussa opittuun ruotsiin ja kotona itse opiskelemaani norjaan. Olen lukenut norjankielisiä kirjoja muutaman, kuunnellut podcasteja ja raahautunut läpi muutamasta osiosta Babbel-kielikurssia. Koulussa olen pärjännyt kielissä aina hyvin ja pitänyt ruotsin opiskelusta. Nyt siitä on ollut korvaamatonta hyötyä. Puhun edelleen sekaisin ruotsia ja norjaa, mutta koen pärjääväni niillä kohtuullisesti.

Rekrytointifirma antaa mahdollisuuden määritellä itse missä, milloin ja kuinka pitkään haluaa työskennellä. Omassa tapauksessani myös palkka on parempi kuin suorassa rekrytoinnissa. Toisaalta rekrytointiyritys on myös tietynlainen suoja työntekijälle. Jos paikassa ei viihdy, pääsee sieltä nopeammin pois ja on mahdollista nähdä monta paikkaa eri puolilla Norjaa.

Lähteminen vaatii aimo annoksen rohkeutta ja omatoimisuutta, mutta on ehdottomasti hyvä kokemus. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan tai ole pelkästään mukavaa, mutta juuri vaikeuksien kautta tapahtuu oppimista. Itseluottamus ja kielitaito kasvavat ja saa niitä kuuluisia onnistumisen kokemuksia.

Koska valmistun ensi vuonna sairaanhoitajaksi,  joudun tekemään uudelleen auktorisoinnin sairaanhoitajan ammattipätevyydelle. Silloin kun hain auktorisointia lähihoitajan tutkinnolle, en vielä tiennyt, että tulen jatkamaan opintojani. Vaikka paperin pyörittelyä on paljon niin ei kannata luovuttaa. Asiat tehdään pikkuhiljaa ja kaikki kyllä järjestyy. Jälkikäteen itsekin hämmästyy, mitä kaikkea sitä on tämän eteen on tullut tehtyä. Mutta vaiva kyllä kannattaa!