Husbil-resa pä skärgårdsvägen osa 5

Matkan seuraava kohde oli luonnollisesti Parainen. Yövyimme Sollidenin leirintäalueella, joka on kaunis ja rauhallinen paikka. Näin omenapuiden kukkiessa kauneus oli huipussaan. Paraisilla kiertelimme vanhassa kaupunginosassa ja  kävimme kahvilla Fredrikantuvalla. Ilma oli kaunis ja mieliala korkealla.

Husbil-resa på Skärgårdsvägen osa 4

Tällaisia aareita löytyi Korppoosta ja Nauvosta.

Husbil-resa på skärgårdsvägen osa 3

Iniöstä matkustimme samana päivänä Houtskariin. Siellä onnistuimme eksymään! Ajoimme Näsbyhyn, jossa pysähdyimme baariin kahville. Siitä oli tarkoitus jatkaa Kittuisiin leiriytymään, mutta löysimmekin itsemme Saverkeitistä. Tietämättä missä olimme, kytkimme puhelimen navigaattorin päälle ja sitten alkoi selvitä, että olimme ihan väärällä suunnalla. Opasteet Turkuun olivat jotenkin saaneet meidät pois kurssista. Emme olleet menossa Turkuun vaan Kittuisiin ja siitä Korppooseen, kiitos! No, lomalla ei onneksi ole kiire mihinkään.

 Kittuinen löytyi hyvin kunhan suunta oli oikea. Yövyimme pienellä leirintäalueella aivan lossirannan vieressä. Illalla paistoimme makkaraa nuotiolla. Leirintäalue on kauniilla paikalla, mutta on tasoltaan melko vaatimaton. Kallion päällä sijaitsevan päärakennuksen eteen on tehty upea monitasoinen terassi, jossa on kyllä ainesta!

Nipsu-kissa ulkoili jo toisen kerran meren rannassa. Lootholmassa se kulki meidän mukana valjaissa melkein kilometrin pituisen luontopolun, vaikka alkumatkasta makasikin selällään soratiellä ilman yhteistyöhalun häivää. Lootholmassa se tapasi vuohien lisäksi vihaisen joutsenemon untuvikkoineen.  Elekieli lienee yhteinen, koska joutsenen sähähtäessä kissa sai tassut alleen melko joutuisasti.

Kissan kanssa on muutenkin sujunut melko hyvin. Ensimmäisenä päivänä se maukui hämillään noin tunnin verran lähdön jälkeen, mutta rauhoittui sen jälkeen ajohytin päällä olevaan makuutilaan peittojen ja tyynyjen sekaan nukkumaan.

Myöhemmin se liikkui autossa vaivattomasti myös ajon aikana. Makaili pöydillä ja kävi välillä hytissä minun sylissä katselemassa maisemia. Öisin se liikuskeli jonkin verran ja yritti tunkeutua kaappeihin. Nukuimme itse ylätilassa ja sielläkin se kävi aina välillä nukkumassa. Sen oma käymälä oli mukana ja sijoitettuna auton vessaan, jota emme itse käyttäneet. Ajon ajaksi koppi piti sulkea, muuten ovi olisi hakannut edestakaisin auton liikkuessa. Nipsun ruuat ja vedet kulkivat mukana ruokapöydän alla ja olipa neidillä mukana myös oma nukkumakori, joka kelpasi sille vasta loppumatkasta.

Ajon aikaiseksi paikaksi alkoi muodostua joko kuskin penkin takana sijaitsevan sohvan selkänoja tai ylätilan  makuupaikka. Nipsu kulkee ulkona aina valjaissa, mutta ei ole mitään lenkkeilijä-tyyppiä. Se on melko arka ja kulkisi mieluiten puskasta toiseen. Autossa sisällä se viihtyi hyvin, eikä ollut väkisin pyrkimässä sieltä ulos ovia avattaessa. Poissaolessamme jätimme auton varjoon ja wc:n auki. Joskus jätimme myös ikkunoita vähän rakoselleen, mutta koska ei ollut kovaa hellettä, ei lämpötilakaan noussut kovin korkeaksi.

Husbil-resa på skärgårdsvägen osa 2

Ensimmäinen yö asuntoautossa oli kokeilua lämmityksen kanssa ja vuoroin palelin ja hikoilin. Mies ei ole niin tarkka vaan nukkuu sikeästi vaikka huuru nokan päällä. Leirintäalueen palvelut olivat hyvät, paitsi suihkutila oli kylmä. Alueella on myös mahdollisuus yöpyä kauniisti sisustetuissa jurtissa, jotka sijaitsevat rannan tuntumassa.

 Leirintäalue on kauniilla paikalla, jossa on kahdella puolella rantaa, lisäksi venelaituri, ravintola, sisustustavarapuoti ja grillipaikkoja ja rantasauna. Kävimme syömässä ravintola Helenassa, jossa oli hyvä ruoka. Paikan sesonki ei selvästikään ollut vielä alkanut, koska ravintolassa oli vain yksi tarjoilija ja suuri sali huusi tyhjyyttään. Pieni puoti, joka oli rakennettu Helena-laivan hylkyyn oli auki, mutta siellä ei ollut henkilökuntaa paikalla. Mahdolliset ostoksen maksettiin ravintolan kassaan. Kaupasta sisältä kuva edellisessä postauksessa.

 Pihalla vastaanoton lähellä oli pieni aitaus, jossa oli huolestunut, määkivä äiti- vuohi pienen kilinsä kanssa.

Kissa "tutustuu" kotieläimiin. Enkä ole laittamassa kissaa ämpäriin, kuten kuvasta voisi ensin päätellä.

Toisena päivänä pääsimme varsinaisesti mannermaalta saaristoon. Lautta-ja lossimatkat olivat ilmaisia yhtä pitkää ylitystä lukuunottamatta välillä Iniö- Houtskari. Asuntoauton maksu oli  tällä välillä 70 euroa.