Nomadina maailmalle

Olen aikaisemminkin kirjoittanut levottomasta luonteenlaadustani. Se tuntuu olevan verenperintöä tai sitten se on luonnevika. Mitä enemmän ikää tulee sitä voimakkaammaksi tämä vaeltamisvietti tulee. Ehkä minusta tulee muistisairas vaeltava vanhus. Toivottavasti pääsen pari kertaa karkaamaan lentokoneeseen asti. En kestä ajatusta, että minua pidettäisiin oman turvallisuuteni vuoksi sisätiloissa sähkölukkojen takana ympäri vuoden. Sehän on vankila.

 No, eksyin aiheesta. Luin keskustelua karavaanari- palstalta. Siinä nuori perheenäiti kertoi kokemuksistaan asua vakituisesti asuntovaunussa pienen lapsen ja  (oletan) miehensä kanssa. Palstalla nähtiin mielipiteiden myrsky. Pari kirjoittajista suorastaan hyökkäsi nuorta äitiä kohti, tuomiten ja mitätöiden heidän valintansa. Nämä kirjoittajat esittivät kaikki mahdolliset eteen tulevat hankaluudet aina lapsen murrosikään saakka ja taisivatpa epäillä koko homman laillisuuttakin. Kasvattaa nyt lasta asuntovaunussa!

Hämmästelin näiden kirjoittajien tylyä suhtautumista. Toiset kommenteista olivat vähätteleviä ja jopa nujertavia, osa loukkaavia tai uhkaavia. Uhattiin jopa lastensuojeluilmoituksella. Äiti puolustautui kertomalla, että lapsi saa kaiken tarvitsemansa niin aineellisesti kuin henkisestikin. Sosiaalitädit olisivat tervetulleita milloin tahansa. Mikä ihmeen laki määrittelee minkä kokoisessa tai rakenteisessa asuintilassa lapsia saa kasvattaa. Luulenpa, että tässä ASUNTOVAUNU oli se asia, joka loi mielikuvat huonosta elämästä, lasten laiminlyömisestä ja ties mistä kiertolaisuudesta ja irtolaisuudesta. Irtolaisuuslaki on kumottu muuten jo kauan sitten. Ihmisellä ei tarvitse olla pysyvää osoitetta kadulla x.

Luin myös artikkelin Voi Hyvin lehdestä, jossa noin kolmekymppinen nainen oli muuttanut asumaan asuntovaunuun Oulun Nallikarille, ympärivuotisesti. Hän piti ratkaisua kaikin puolin hyvänä. Oma rauha, luonto lähellä, pienet kustannukset, vähän rojua jne. Luin myös blogia nimeltä Kasettivessa, jossa pariskunta asuu koiriensa kanssa vaunussa muutaman talven yli ja pitävät kokemusta hyvänä. Ei välttämättä helppona, mutta hyvänä.

Haluaisin kokeilla asumista asuntoautossa tai asuntovaunussa, mutta kiitos en täällä Suomen talven armoilla. Lämpimän ilmanalan hommia sanon minä, tosin jos nyt hinnoista mitään ymmärrän niin kiinteän asunnon saa melkein samaan hintaan kuin kausipaikan leirintäalueelta. esim. Espanjasta.

Asuntovaunuilussa/autoilussa täyttyisi suuri haaveeni maisemien vaihtumisesta. Kotia voisi siirtää, aina mielen mukaan. Tuntuu turvallisemmalta kuin nukkuminen kadulla. Vaikka tätä pariskuntaa muuten tosi paljon arvostankin, rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta: