Veronica decides to die

..on Paolo Coelhon samannimiseen kirjaan perustuva elokuva tuli eilen Avalta. Olen lukenut kirjan muutamia vuosia sitten. En muistanut juonta kunnolla, mikä olikin hyvä juttu elokuvaa katsellessa. Sekä kirja, että elokuva sisältävät suuren viisauden. Jokainen päivä on lahja. Jokainen päivä voi olla viimeinen.

 Itsemurhaa yrittänyt Veronica herää yksityisessä mielisairaalassa ja saa tietää kuolevansa viikkojen sisällä aivoverisuonipullistuman puhkeamiseen, jota ei voida estää. Veronica joutuu elokuvassa myös kohtaamaan vanhempansa ja näiden hyvää tarkoittavat odotukset ja neuvot. Takaraivossa kuitenkin tieto omasta kuolevaisuudesta ja syyllisyys itsemurha-ajatuksista. Vanhempien totaalisen erilainen maailmankuva kohtaa itsetuhoisen nuoren naisen maailman rytinällä. Vanhempien näkökulmasta he ovat luotsanneet tytärtään kohti menestystä. Ulkoisesti kaiken pitäisi olla hyvin. Veronica on aina ollut suosittu ja menestyvä.. ja kuitenkin hän päätyy yrittämään itsemurhaa. Veronican arvot ovat vahvassa ristiriidassa ulkoisen maailman kanssa. Veronica ei halua olla osa massaa.Veronican viimeiseksi viestiksi tarkoitettu hätäinen kirjoitus kohdistetaaan muotimaailmalle, jonka vääristyneet arvot tulkitaan virheellisesti Veronican itsemurhayrityksen syyksi.

Elokuvassa kerrotaan vanhaa tarinaa kylästä, jonka kaivon vesi saa kaikki kyläläiset hulluiksi. Kuningasperhe, joka ei ole juonut samasta kaivosta on epätoivon partaalla. Lopulta kuningas päättää, että myös hallitsijaperhe juo samasta kaivosta tullakseen yhtä hulluiksi kuin alaisensa. Ja niin elämä jatkuu, eikä kenelläkään ole enää murhetta.

Tarina kuvastaa mielestäni hyvin sitä tunnetta, joka silloin tällöin itsellekin tulee. Ovatko kaikki tulleet hulluiksi? Eivätkö ihmiset näe omaa hulluuttaan. Tämä ajatus on pyörinyt viime aikoina hallitusneuvottelujen ollessa käynnissä, ikävä kyllä. Koen, että sulaa hulluutta on ollut ja aina vaan pahenee. Hurmoshenkistä henkilöpalvontaa ja amerikkalaistyylistä jeesustelua. Hyi, helevetti! Missä se kaivo on mistä mun pitää juoda tullakseni NOIN hulluksi.

Päiväunia

Heräsin aamulla liiankin aikaisin. Olen menossa iltavuoroon töihin. Kuljen asunnossa pyjamahousuissa ja luen aamupalan jälkeen kirjaa. Kirja on hyvä, mutta silmäluomet alkavat kummasti painaa. Toteutan mielitekoni ja oikaisen itseni mukavaan asentoon sohvalle ja vedän torkkupeiton päälleni. Uni sieppaa minut heti.

 Istun pienen talon takaovella. Ovelta on muutama porras alas ja sitten on meri. Istun melkein jalat korvissa koska pelkään, että varpaat kastuvat jos lasken ne portaille. Ilta on saavuttanut hetken, jolloin hämärä voittaa sinisyyden. Valoa on kuitenkin vielä sen verran, että näen ulapalla ensin yhden ja sitten useampia laivoja. Ihastelen niiden menoa kun ne pikku hiljaa lähestyvät minua purppuraisin värein. Jossain lähempänä rantaa lähestyy purjealus, joka näyttää kiitävän aivan huimaa vauhtia. Ehdin ihailla sitä vain hetken. Ihmettelen miten se menee niin vauhdikkaasti. Joku vierelläni selittää, että laivan omistaa mies, joka on perinyt sen isältään. Ystäväni paheksuu tapaa, jolla mies käsittelee alusta. Olen ihmeissäni. En tiennytkään, että purjealuksilla voi kaahata.

Unessa paikka tuntuu omaltani, vaikkakin minulle uudelta. Koko on suunnilleen venevajan luokkaa ja rakennettu täysin (ainakin suomalaisen) rakennustavan vastaisesti lähes veden päälle. Talossa ei ole juurikaan huonekaluja. Tunnun olevan lumoissani takaoven maisemasta. Rannassa ei ole kylmä, eikä meri näytä olevan kotimaista harmaanvihreää sorttia.
Uni päättyy johonkin täysin arkipäiväiseen keskusteluun mieheni kanssa. Herään ja huomaan, että olen nukkunut sohvalla monta tuntia. Missähän mahdoin käydä?

Esperando..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fuengirola#mediaviewer/Tiedosto:Fuengirolabeach.jpg



http://www.malagaweb.com/pictures/plog-content/thumbs/places/fuengirola/large/863-fuengirola-promenade-by-night.jpg

Omia kuvia tulee sitten lokakuussa. Sain työssäoppimispaikastani Fuengirolasta vahvistuksen, että pääsen aloittamaan 6.10 klo 09.00.  Olen suorittanut vaihtoon liittyvät opinnot ja hakenut kansainvällisen kela-kortin. Vuokra-asuntoja on tullut silmäiltyä useampaan otteeseeen ja lentojen hinnoistakin on jo joku käsitys. Vielä on epäselvää millä kokoonpanolla Espanjaan lähdetään, mutta varmaa on, että saan sinne vieraita. Olen tätä silmälläpitäen katsellut 2 makuuhuoneen asuntoja.

Ikkunat

Ikkunat viehättävät minua. Täällä Uudessakaupungissa ikkunat ovat hyvin esillä ja osittain melko alhaalla vanhan rakennuskannan vuoksi. Ikkunoilla näkee hyvin usein koriste-esineitä; purjelaivoja, merenkäyntiin liittyviä esineitä sekä kissoja, lehmiä, pieniä pulloja ja kaikenlaista muuta kiintoisaa. Juorupeilit ovat myös aika yleisiä. Niistä on kiva tiirailla kadulle. Puutaloalueella ikkunat retkottavat usein huolettomasti auki ja verhotkin saattavat lepattaa ulkona. Tein kuvausreissuni ihan muut asiat mielessä, mutta tuloksia tarkastellessa huomasin, että ikkunoita tuli kuvattua kokonainen kavalkaadi, ollos siis hyvät.

Iltaretki; Lyökki, Korsaari, Lepäinen, Hiu