Karmean flunssan jälkimainingeissa ja ankean kotiinpalun seuraksena poden pahaa melankolista kautta. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta koen asioiden polkevan paikallaan, vaikka kuinka yritän niitä vauhdittaa. On kuin polkisi kaulaa myöten jäähtyneessä puurossa. Aurinkoa ei näy. Ulkona ei tee mieli olla kuin roskalaatikolle, postilaatikolle tai autoon asti. Pelkkä polttopuiden noutaminen puuvarastosta tuntuu liian suurelta ponnistukselta. Ärsyttää, väsyttää, masentaa eikä millään tunnu olevan juuri mitään merkitystä.
Siivoilin ja sytyttelin kynttilöitä vähän niin kuin hieronta-asiakasta silmälläpitäen. Vähän ennen H-hetkeä huomasin häneltä tekstiviestin, että hän olikin sairastunut. Toisaalta olin huojentunut, koska olen itsekin vielä puolikuntoinen ja hoito vaatii kuitenkin reilun kahden tunnin puristuksen. Toisaalta, vajosin takaisin mitääntekemättömyyteeni. Pyh, mitäpä tässä! Olin kuitenkin hyvilläni, että sain vähän siivottua.
Olemme selanneet netistä (ainakin) sata asuntoa Espanjan Costa Blancalta. Joistakin kohteista olemme kysyneet sähköpostilla tarkempia tietoja. Ei ole vielä vastattu. Tähän liittyen olen yrittänyt ottaa selvää miten voisin nopeuttaa opintojeni etenemistä ja sehän se vasta vaikeaa tuntuu olevan..Plääh!
Näin Huopalinnun blogissa ihania esikoita ja sydän oikein läikähti.
Ihania, mun synttärikukkia! Pitäiskö lähteä markettiin hakemaan
esikoita.. jos vaikka pääsis tästä melankoliasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selai...
-
Ensimmäinen työ on täysin omasta aiheesta, itsenäisesti tehty. Muut tässä olevat työt on tehty ohjatusti Drawing Dog -kurssilla. Meriaihei...
-
Olen ollut uudessa työpaikassani nyt neljä päivää; yhden aamuvuoron ja kolme iltavuoroa. Olen onnellinen siitä, että talossa on vakituiset y...
Täältä pakkasen ja lumen keskeltä olisi ihana päästä talveksi jonnekkin vähemmän lumiseen paikkaan jossa useammin paistaisi aurinko. Ymmärrän melankolian kun tuolta olet tullut.
VastaaPoistaOnneksi päivä pitenee kevättä kohti mennessä ja auttaa jaksamaan. Voimia siskoseni! Meillä on sama sitku, sitku aika, mutta ei auta kuin odottaa ja elää päivä kerrallaan niin hyvin kuin taitaa.
VastaaPoistaHei blogissani ois haaste sinulle joten käyppäs hakee!
VastaaPoistaKiitos Tansku!
VastaaPoista