Kesäkissa

Meille tuli kesäkissa. Sitä ei heitetä syksyllä luontoon vaan se menee takaisin emännälleen. Emäntä on kesän töissä toisella paikkakunnalla ja kisu tuli meille hoitoon. Meillä on meneillään totutteluvaihe, johon kuuluu paljon sähinää ja  vähän murinaakin.

Oma kissani Nipsu ei oikein ymmärrä miten joku on yht'äkkiä tunkenut nurkkiin vierasta kissanhajua, pyyhkinyt leualla ovenpieliä. Kiipeillyt Nipsun kiipeilypuussa ja makailee Nipsun paikalla sohvalla. Se vastalause on äkäinen sähinä. Kiinnostaa kuitenkin mikä tuo toinen kissamainen otus oikein on ja pakko sitä on lähestyä, vaikka sitten salaa nurkan takaa. Huvittavinta on seurata jäykkää, hidasliikkeistä hiivintää, jota suoritetaan äärimmäisessä hiljaisuudessa ja vain silmän kantaman sisäpuolella. Nurkan takana meno muuttuu taas normaaliksi.

Etäisyys kahden kissan välillä pienenee joka päivä ja oven raosta on jo nenät koskettaneet, mutta sitten on heti peräännytty omille puolille huushollia. Vieraskissa Viivi olisi jo valmis tekemään lähempää tuttavuutta, mutta Nipsu ei vielä sitä halua vaan karkottaa tunkeilijan yhä uudelleen tiehensä. Tuijottelua kahden metrin päästä, tuijottelua puolen metrin päästä. Sitä on nyt jatkunut pari päivää. Olen tilanteessa välissä suihkupullon kanssa, ettei tulisi kynsikuvioita kummallekaan. Saattaahan niitä tulla vielä myöhemminkin, mutta ehkä näin vältytään pahemmilta yhteenotoilta. Minulla on molemmille kissoille omat hiekka-astiat ja ruokakupit, vaikka en tiedä ovatko kissat niin kovin mustasukkaisia näissä asioissa. Koirat (,joita minulla on ollut aikaisemmin) kyllä ovat tosi kiukkuisena vahtineet omia kippojaan.

Kesäkissa Viivi