Melankolia

Karmean flunssan jälkimainingeissa ja ankean kotiinpalun seuraksena poden pahaa melankolista kautta. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta koen asioiden polkevan paikallaan, vaikka kuinka yritän niitä vauhdittaa. On kuin polkisi kaulaa myöten jäähtyneessä puurossa. Aurinkoa ei näy. Ulkona ei tee mieli olla kuin roskalaatikolle, postilaatikolle tai autoon asti. Pelkkä polttopuiden noutaminen puuvarastosta tuntuu liian suurelta ponnistukselta. Ärsyttää, väsyttää, masentaa eikä millään tunnu olevan juuri mitään merkitystä.

Siivoilin ja sytyttelin kynttilöitä vähän niin kuin hieronta-asiakasta silmälläpitäen. Vähän ennen H-hetkeä huomasin häneltä tekstiviestin, että hän olikin sairastunut. Toisaalta olin huojentunut, koska olen itsekin vielä puolikuntoinen ja hoito vaatii kuitenkin reilun kahden tunnin puristuksen. Toisaalta, vajosin takaisin mitääntekemättömyyteeni. Pyh, mitäpä tässä! Olin kuitenkin hyvilläni, että sain vähän siivottua.

Olemme selanneet netistä (ainakin) sata asuntoa Espanjan Costa Blancalta. Joistakin kohteista olemme kysyneet sähköpostilla tarkempia tietoja. Ei ole vielä vastattu. Tähän liittyen olen yrittänyt ottaa selvää miten voisin nopeuttaa opintojeni etenemistä ja sehän se vasta vaikeaa tuntuu olevan..Plääh!

Näin Huopalinnun blogissa ihania esikoita ja sydän oikein läikähti. Ihania, mun synttärikukkia! Pitäiskö lähteä markettiin hakemaan esikoita.. jos vaikka pääsis tästä melankoliasta.




Kommentit

  1. Täältä pakkasen ja lumen keskeltä olisi ihana päästä talveksi jonnekkin vähemmän lumiseen paikkaan jossa useammin paistaisi aurinko. Ymmärrän melankolian kun tuolta olet tullut.

    VastaaPoista
  2. Onneksi päivä pitenee kevättä kohti mennessä ja auttaa jaksamaan. Voimia siskoseni! Meillä on sama sitku, sitku aika, mutta ei auta kuin odottaa ja elää päivä kerrallaan niin hyvin kuin taitaa.

    VastaaPoista
  3. Hei blogissani ois haaste sinulle joten käyppäs hakee!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti