Toinen vapaapäivä

Tänään on ollut kaunis ilma ja olen kävellyt lähimaastossa pienen lenkin. On pyhäpäivä ja kaupat ovat kiinni, mutta löysin Toftesta yhden auki olevan kioskin ja yhden kahvilan. Kioskin pitäjä ei selvästikään ollut norjalainen natiiviasukas. Muut kaupat ovat täällä visusti kiinni kaikkina pyhäpäivinä ja sunnuntaisin.


Ostin kioskista vain vähän täydennystä jääkaappiin. Olen syönyt ensimmäisen viikon kalapihvejä, munia, nakkeja, siemenleipää, vihanneksia ja hedelmiä. Kalapihvit (fiskekaker) ovat hyviä ja täyttäviä. 7 kpl pakkaus kalapihvejä maksaa n. 6,60 euroa ja syön siitä ainakin neljä kertaa, joten näillä pärjää 'aika' halvalla. Toki lisukkeet maksavat myös ja töihin on oltava aina mukaan matpakke eli
eväspaketti. Arvioisin ruokaan kuluvan yhdeltä noin 80-120 eur per viikko.

Tämän päivän kävelyretkellä kävin nuohoomassa lähirantoja ja kurkistelemassa näyteikkunoita. On käynyt selväksi jo alkumatkasta, että tarvitsen vähintään toisen parin kenkiä. Vaaleanpunaiset tennarini hajoavat atomeiksi ennenkuin kesäkuu päättyy, eikä niillä ole hyvä kävellä pidempiä matkoja. Ajattelin käydä katsomassa kenkiä paikallisella punaisen ristin kirppiksellä. Siitä lisää toisena päivänä ja sille reissulle menen autolla, en kävellen. Edessä on myös reissu Osloon verotoimistoon ja rekryfirman toimistoon.

Tämän päivän kävely oli mukava ja ehdin kotiin paistamaan ostamaani leipää sopivasti ennen sadekuuroa. Sää on epävakainen ja välillä ukkosenkin jyrähtää. Olemmehan täällä kahden vuonon, Oslon ja Drammenin vuonojen välissä ja meri edessä.




Paikalliset tallustelivat rannoilla ja olipa joku uskaltautunut auringonottoonkin rannalle.


Luonto on täällä puhjennut kukkaan ja kesä on kauneimmillaan.


Huomenna on taas luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun menen iltavuoroon. Olen yrittänyt tutkia karttaa, jotta en tekisi samanlaisia virheitä kuin edellispäivänä. Lähdin ajamaan aivan väärään suuntaan ja menetin 40 min kallista työaikaa eksymällä kaksi kertaa. Noh, oppirahat on maksettava..

Kuvapäivitys Tofte, Holmsbu

Tänään on ollut sateista mutta huomiseksi on luvassa aurinkoa.

Haaveista todeksi

Tätä se on. Kahden päivän varoajalla Norjaan töihin,
mukana pelkät käsimatkatavarat. Ja vajavaiset norjan ja ruotsin taidot. Outo paikka ja yksin matkassa. Hyvinhän se on lähtenyt menemään jo parissa, kolmessa päivässä. Kommelluksilta tuskin vältytään, mutta toivotaan, ettei mitään isompia satu. Usko omiin kykyihin on välillä koetuksella, mutta hyvä palaute auttaa jaksamaan.

Puhelimen kanssa, joka on nyt kaikki kaikessa navi, kamera, radio, yhteydenpito - ja asiointiväline, on ollut ongelmia. Muisti on jatkuvasti täynnä, näppäimet on minikokoiset, asennukset ei onnistu, akku tyhjenee kuin itsestään, navigaattori sekoilee, kirjoitetut tekstit katoilee. Ja kaiken ärsyttävintä on tämä sanojen vääntely..

Mutta täällä ollaan ja muutamassa päivässä on tapahtunut huikeaa kehitystä kielen suhteen. Kolmantena päivänä eli tänään olen käynyt yksin asiakkaiden luona. Kiirettä pitää, koska välillä ajan aina harhaan.


Eilen vakituiset hoitajat puhelivat keskenään, että kuvitelkaapa, että lähtisitte itse Suomeen töihin ja ajelemaan johonkin vieraaseen paikkaan. Sitä sopii miettiä!

Maisemat ovat sanomattoman kauniit ja ajelua tulee paljon. Melkein jokaisessa kodissa on näköalat merelle tai vuonolle. Täällä on paljon lampaita ja hevosia.

Lampaiden määkiminen kuuluu makuuhuoneeseni iltaisin.


Enempää en jaksa nyt kertoa, koska kirjoitan tätä tekstiä jo toista kertaa, edellisen kadottua bittiavaruuteen.

Norge

Fiskekaker!

Mitt første dikt på norsk

Jeg er så usikker
helt alene
Hodet fullt av spøresmål
Jeg må bare hoppe
selv om jeg ikke ser lyset
hører ingen lyd
Gå nå! Før du begynner å frykte for mye
Alt skall ordna seg,
så sier man

Ja suomeksi suunnilleen sama:

Olen niin epävarma
aivan yksin
pää täynnä kysymyksiä
Minun täytyy vain hypätä
vaikka en näe valoa
en kuule mitään ääntä
Mene nyt! Ennen kuin alat pelkää liikaa
Kaikella on tapana järjestyä,
niin sanotaan

Laiskuus, perisynti vai viisauden alku

Olen muutaman päivän vapaalla harjoittelusta. Olen laiskotellut! Työt odottavat. Tulevaisuudessa kaduttaa, mutta nautin silti joutenolostani. Näennäisen laiskuuteni seurauksena oivalsin jotain. 
Tajusin, unen ja valveen rajalla, että haluan ympärilleni kukkia, kasveja, elämää ja kauniita asioita. Haluan ympäristöni olevan silti selkeä ja yksinkertainen, mutta kaunis ja elävä. Haluan luoda todellisuuteni, ympäröidä itseni kauneuteen tai hukuttaa itseni siihen, mistä pidän. Haluan myös käyttää aikaani siihen, mikä saa minut voimaan hyvin ja juuri nyt se on laiskuus.

Kävelin rannalla ja katselin kauneutta, herkkää alkavaa kevättä. Ihailin kiviä ja meren muovaamia puunkappaleita. Seisoin pitkään ja annoin katseen kiertää. Kävin kirpputorilla, en ostanut mitään. Katselin esineitä, koskettelin niitä, mutta en ottanut mitään mukaani. Kukkakaupassa tein hankintoja, mutta sielläkin kiertelin laiskasti.  Pitkän pohdinnan  jälkeen ostin pari kasvia. Kannoin ne kotiini ja etsin niille sopivat paikat.

Laiskana voi saavuttaa jotain, mitä ei saavuta kiireessä: Kyvyn pysähtyä kauneuden äärellä ja aistia se. Se vaatii aikaa ja mielen tyhjyyttä.
Mieli on vähän niin kuin kännykän akku: Se on välillä annettava tyhjentyä, sitten irroitettava se puhelimesta, annettava levätä hetki ja vasta sen jälkeen se voi latautua uudelleen täyteen. 

Leikkurissa

Olen reissunaisena vieraalla paikkakunnalla ja teen kirurgian harjoittelua sairaalassa. Toki tuttu yöpaikka auttaa tukikohtana vierauden tunteeseen. Viiden viikon harjoittelusta on toinen viikko lopuillaan. Tänään pääsin tutustumaan leikkaussaliin ja heräämöön. Tuli heti tunne, että tänne haluan töihin. Leikkaus oli todella mielenkiintoinen, vaikkakin "vain" tähystysleikkaus.  Koin, että työ oli monipuolista, mielenkiintoista ja innostavaa. Seurasin leikkaukseen tulevaa potilasta sairaalaan saapumisesta heräämöön.

Potilas, jolta poistettiin sappirakko, tuli päiväkirurgian osastolle aamulla. Saatoin  hänet pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja olin mukana leikkausta edeltävässä haastattelussa. Siirryin potilaan mukana leikkaussaliin ja seurasin leikkauksen valmistelua. Potilaaseen kiinnitettiin lätkiä ja kämmenselkään laitetiin kanyyli. Leikkaussalissa potilaasta tuli äkisti operaation objekti, josta puhuttiin melkeinpä ulkopuolisena. Leikkausliinat erottavat ihmisestä näkyville vain sen osan, jota operoidaan. Tällä kertaa siis vatsan. Vatsan alue puhdistettiin huolellisesti ja välittömään läheisyyteen tuotiin kasa erilaisia työvälineitä. Osa niistä asetettiin potilaan nukahdettua taidokkaaseen tasapainoasentoon potilaan vatsan päälle.

Nukutusaine vaikutti nopeasti ja muut paitsi anestesiahoitaja keskittyivät vihreän liinan toisella puolella tapahtuviin asioihin. Anestesialääkäri ja hoitaja laittoivat potilaalle nieluputken ja intuboivat hänet ikkunakahvan näköisellä laryngoskoopilla. Anestesiahoitaja ja anestesialääkäri pitivät huolta potilaan nukuttamisesta ja relaksoinnista sekä vitaalien tarkkailusta ja nestehoidosta koko leikkauksen ajan.  Pidin anestesiahoitajaa taikurina, instrumenttihoitajaa supersankarina ja kirurgia omituisena höpöttäjänä. Myös anestesialääkäri teki taikojaan ja sai puheliaana ihmisenä aikaan rennon tunnelman leikkaussaliin. Lisäksi salissa oli avustava lääketieteen opiskelija, valvova hoitaja, sekä sairaanhoitajaopiskelija, eli minä. Istuin jakkaralla, josta minulla oli suora näkyvyys kameran kuvaa näyttävään ruutuun, sekä leikkauspöydälle.

Potilaan vatsa täytettiin pulleaksi hiilidioksiidikaasulla. Kirurgi operoi potilasta pitkillä instrumenteilla vatsaan tehtyjen aukkojen kautta. Yhdestä aukosta työnnettiin kamerasondi, joka toimii silminä vatsan sisällä. Instrumenttihoitaja ja avustaja siirtelivät kameraa  sekä avustivat leikkausta, huuhdellen, puhdistaen ja ojennellen tarvittavia instrumentteja lääkärin ohjeiden mukaan. Sappirakkoon vievät suonet ja tiehyet klipsattiin, rakko irroiteltiin maksasta ja poistettiin navan lähelle tehdyn aukon kautta. Näin tämän kaiken selkeästi ruudusta. Itse leikkauksessa meni tunnin verran, alkuvalmisteluissa ehkä vähän pidempäänkin. Leikkauksen lopuksi vatsaontelo huuhdottiin, kaasu poistettiin ja avustaja ompeli haavat kiinni. Sen potilasta alettiin kuoria esiin vihreiden liinojen alta.

Seurasin potilasta heräämöön ja ohjaajanani toimivan hoitajan kanssa tarkkailimme hänen ja kolmen muun leikkauksesta tulleen potilaan tilaa ja vointia. Oma potilaani oli heräämössä pisimpään, koska hänellä oli leikkauksen jälkeen kipuja ja pahoinvointia. Heräämöstä potilaat siirtyvät päiväkirurgiselle tai operatiiviselle vuodeosastolle jatkamaan toipumistaan.

Kokemukset leikkaussalista ja heräämöstä olivat todella innostavia. Tunsin "omaa" potilastani kohtaan kohtalaisen voimakasta huolta ja hoivaamisviettiä. Halusin varmistaa hänen hyvinvointinsa ja helpottaa kipua ja epämukavuutta käytettävissä olevin keinoin. Heräämössä tunsin olevani elementissäni, vaikka olinkin kolme oksennusta täynnä olevaa kaarimaljaa käsissäni,  ei siis omaa vaan potilaan tuotosta.