Kuvapäivitys Tofte, Holmsbu

Tänään on ollut sateista mutta huomiseksi on luvassa aurinkoa.

Haaveista todeksi

Tätä se on. Kahden päivän varoajalla Norjaan töihin,
mukana pelkät käsimatkatavarat. Ja vajavaiset norjan ja ruotsin taidot. Outo paikka ja yksin matkassa. Hyvinhän se on lähtenyt menemään jo parissa, kolmessa päivässä. Kommelluksilta tuskin vältytään, mutta toivotaan, ettei mitään isompia satu. Usko omiin kykyihin on välillä koetuksella, mutta hyvä palaute auttaa jaksamaan.

Puhelimen kanssa, joka on nyt kaikki kaikessa navi, kamera, radio, yhteydenpito - ja asiointiväline, on ollut ongelmia. Muisti on jatkuvasti täynnä, näppäimet on minikokoiset, asennukset ei onnistu, akku tyhjenee kuin itsestään, navigaattori sekoilee, kirjoitetut tekstit katoilee. Ja kaiken ärsyttävintä on tämä sanojen vääntely..

Mutta täällä ollaan ja muutamassa päivässä on tapahtunut huikeaa kehitystä kielen suhteen. Kolmantena päivänä eli tänään olen käynyt yksin asiakkaiden luona. Kiirettä pitää, koska välillä ajan aina harhaan.


Eilen vakituiset hoitajat puhelivat keskenään, että kuvitelkaapa, että lähtisitte itse Suomeen töihin ja ajelemaan johonkin vieraaseen paikkaan. Sitä sopii miettiä!

Maisemat ovat sanomattoman kauniit ja ajelua tulee paljon. Melkein jokaisessa kodissa on näköalat merelle tai vuonolle. Täällä on paljon lampaita ja hevosia.

Lampaiden määkiminen kuuluu makuuhuoneeseni iltaisin.


Enempää en jaksa nyt kertoa, koska kirjoitan tätä tekstiä jo toista kertaa, edellisen kadottua bittiavaruuteen.

Norge

Fiskekaker!

Mitt første dikt på norsk

Jeg er så usikker
helt alene
Hodet fullt av spøresmål
Jeg må bare hoppe
selv om jeg ikke ser lyset
hører ingen lyd
Gå nå! Før du begynner å frykte for mye
Alt skall ordna seg,
så sier man

Ja suomeksi suunnilleen sama:

Olen niin epävarma
aivan yksin
pää täynnä kysymyksiä
Minun täytyy vain hypätä
vaikka en näe valoa
en kuule mitään ääntä
Mene nyt! Ennen kuin alat pelkää liikaa
Kaikella on tapana järjestyä,
niin sanotaan

Laiskuus, perisynti vai viisauden alku

Olen muutaman päivän vapaalla harjoittelusta. Olen laiskotellut! Työt odottavat. Tulevaisuudessa kaduttaa, mutta nautin silti joutenolostani. Näennäisen laiskuuteni seurauksena oivalsin jotain. 
Tajusin, unen ja valveen rajalla, että haluan ympärilleni kukkia, kasveja, elämää ja kauniita asioita. Haluan ympäristöni olevan silti selkeä ja yksinkertainen, mutta kaunis ja elävä. Haluan luoda todellisuuteni, ympäröidä itseni kauneuteen tai hukuttaa itseni siihen, mistä pidän. Haluan myös käyttää aikaani siihen, mikä saa minut voimaan hyvin ja juuri nyt se on laiskuus.

Kävelin rannalla ja katselin kauneutta, herkkää alkavaa kevättä. Ihailin kiviä ja meren muovaamia puunkappaleita. Seisoin pitkään ja annoin katseen kiertää. Kävin kirpputorilla, en ostanut mitään. Katselin esineitä, koskettelin niitä, mutta en ottanut mitään mukaani. Kukkakaupassa tein hankintoja, mutta sielläkin kiertelin laiskasti.  Pitkän pohdinnan  jälkeen ostin pari kasvia. Kannoin ne kotiini ja etsin niille sopivat paikat.

Laiskana voi saavuttaa jotain, mitä ei saavuta kiireessä: Kyvyn pysähtyä kauneuden äärellä ja aistia se. Se vaatii aikaa ja mielen tyhjyyttä.
Mieli on vähän niin kuin kännykän akku: Se on välillä annettava tyhjentyä, sitten irroitettava se puhelimesta, annettava levätä hetki ja vasta sen jälkeen se voi latautua uudelleen täyteen. 

Leikkurissa

Olen reissunaisena vieraalla paikkakunnalla ja teen kirurgian harjoittelua sairaalassa. Toki tuttu yöpaikka auttaa tukikohtana vierauden tunteeseen. Viiden viikon harjoittelusta on toinen viikko lopuillaan. Tänään pääsin tutustumaan leikkaussaliin ja heräämöön. Tuli heti tunne, että tänne haluan töihin. Leikkaus oli todella mielenkiintoinen, vaikkakin "vain" tähystysleikkaus.  Koin, että työ oli monipuolista, mielenkiintoista ja innostavaa. Seurasin leikkaukseen tulevaa potilasta sairaalaan saapumisesta heräämöön.

Potilas, jolta poistettiin sappirakko, tuli päiväkirurgian osastolle aamulla. Saatoin  hänet pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja olin mukana leikkausta edeltävässä haastattelussa. Siirryin potilaan mukana leikkaussaliin ja seurasin leikkauksen valmistelua. Potilaaseen kiinnitettiin lätkiä ja kämmenselkään laitetiin kanyyli. Leikkaussalissa potilaasta tuli äkisti operaation objekti, josta puhuttiin melkeinpä ulkopuolisena. Leikkausliinat erottavat ihmisestä näkyville vain sen osan, jota operoidaan. Tällä kertaa siis vatsan. Vatsan alue puhdistettiin huolellisesti ja välittömään läheisyyteen tuotiin kasa erilaisia työvälineitä. Osa niistä asetettiin potilaan nukahdettua taidokkaaseen tasapainoasentoon potilaan vatsan päälle.

Nukutusaine vaikutti nopeasti ja muut paitsi anestesiahoitaja keskittyivät vihreän liinan toisella puolella tapahtuviin asioihin. Anestesialääkäri ja hoitaja laittoivat potilaalle nieluputken ja intuboivat hänet ikkunakahvan näköisellä laryngoskoopilla. Anestesiahoitaja ja anestesialääkäri pitivät huolta potilaan nukuttamisesta ja relaksoinnista sekä vitaalien tarkkailusta ja nestehoidosta koko leikkauksen ajan.  Pidin anestesiahoitajaa taikurina, instrumenttihoitajaa supersankarina ja kirurgia omituisena höpöttäjänä. Myös anestesialääkäri teki taikojaan ja sai puheliaana ihmisenä aikaan rennon tunnelman leikkaussaliin. Lisäksi salissa oli avustava lääketieteen opiskelija, valvova hoitaja, sekä sairaanhoitajaopiskelija, eli minä. Istuin jakkaralla, josta minulla oli suora näkyvyys kameran kuvaa näyttävään ruutuun, sekä leikkauspöydälle.

Potilaan vatsa täytettiin pulleaksi hiilidioksiidikaasulla. Kirurgi operoi potilasta pitkillä instrumenteilla vatsaan tehtyjen aukkojen kautta. Yhdestä aukosta työnnettiin kamerasondi, joka toimii silminä vatsan sisällä. Instrumenttihoitaja ja avustaja siirtelivät kameraa  sekä avustivat leikkausta, huuhdellen, puhdistaen ja ojennellen tarvittavia instrumentteja lääkärin ohjeiden mukaan. Sappirakkoon vievät suonet ja tiehyet klipsattiin, rakko irroiteltiin maksasta ja poistettiin navan lähelle tehdyn aukon kautta. Näin tämän kaiken selkeästi ruudusta. Itse leikkauksessa meni tunnin verran, alkuvalmisteluissa ehkä vähän pidempäänkin. Leikkauksen lopuksi vatsaontelo huuhdottiin, kaasu poistettiin ja avustaja ompeli haavat kiinni. Sen potilasta alettiin kuoria esiin vihreiden liinojen alta.

Seurasin potilasta heräämöön ja ohjaajanani toimivan hoitajan kanssa tarkkailimme hänen ja kolmen muun leikkauksesta tulleen potilaan tilaa ja vointia. Oma potilaani oli heräämössä pisimpään, koska hänellä oli leikkauksen jälkeen kipuja ja pahoinvointia. Heräämöstä potilaat siirtyvät päiväkirurgiselle tai operatiiviselle vuodeosastolle jatkamaan toipumistaan.

Kokemukset leikkaussalista ja heräämöstä olivat todella innostavia. Tunsin "omaa" potilastani kohtaan kohtalaisen voimakasta huolta ja hoivaamisviettiä. Halusin varmistaa hänen hyvinvointinsa ja helpottaa kipua ja epämukavuutta käytettävissä olevin keinoin. Heräämössä tunsin olevani elementissäni, vaikka olinkin kolme oksennusta täynnä olevaa kaarimaljaa käsissäni,  ei siis omaa vaan potilaan tuotosta.

Kosmetiikka KonMari

Nyt tulee harvinaista "herkkua". Aion avata Pandoranboxini, aiheesta: Kosmetiikka. Kerron nyt heti aluksi, että en ole tässä asiassa varmastikaan mitenkään normaali. Olen äärimmäisen pihi ostaessani kosmetiikkaa, eikä paikkakunnallani edes ole mitään kosmetiikkaan erikoistunutta myymälää.

Käytännössä kaikki kosmetiikkaostokset teen joko ruokakaupan tai paikallisen Tokmannin hyllystä. Tästä on yksi poikkeus ja se on deodorantit, jotka ostan luontaistuotekaupasta tai tilaan netistä.
En käytä juuri mitään ihonhoitotuotteita, koska en koe tarvitsevani niitä. Pesen kasvoni saippualla, tarkemmin sanottuna käsisaippualla. Viimeisen kuukauden sisällä olen joutunut ostamaan silmämeikkien poistoon tarkoitettuja puhdistusliinoja. Oikeastaan ensimmäinen paketti oli heräteostos, toinen jo tarkoituksella ostettu.

Arkipäivinä, töissä tai koulussa käytän yleensä kosteusvoidetta, poskipunaa, valokynää, rispiväriä, kulmakynää ja rajausväriä. Erityistilanteissa, juhlissa tai jos lähden ulos syömään, käytän myös meikkivoidetta, huulipunaa ja joskus luomiväriä. Aiemmin en ole käyttänyt ripsiväriä, mutta nykypäivänä näiden tuuhearipsisten bambien seassa, ilman ripsiväriä alkaa näyttää jo aika aneemiselta. Ripsivärin käyttö on myös lisääntynyt työharjoittelujakson ollessa päällä. Haluan näyttää joka päivä huolitellulta ja pirteältä.

Tässä kaikki: Huulipuna x2, huultenrajauskynä, eyeliner, ripsiväri, kulma/kajalkynä x2,  valokynä (sama tuote, toinen uusi) x2, meikkivoide, poskipuna ja luomiväri, lisäksi kuvassa meikkisuti, ripsikampa/harja ja terotin kynille, kosteusvoide ja puhdistusliinat.

Hiukseni ovat luonnonkiharat ja puolipitkät. En käytä hiustenmuotoiluun mitään muuta kuin suihkauksen lakkaa joskus jos kampaus sitä vaatii. Lakan käytöstä ehkä kertoo jotain se, että olen ostanut edelleen käytössä olevan lakkapulloni noin kolme vuotta sitten. En myöskään omista hiustenkuivaajaa tai kiharrinta/suoristusrautaa. Hiusten pesuun käytän suihkusaippuaa, joka on tarkoitettu sekä iholle, että hiuksille. Hoitoainetta käytän satunnaisesti. Tällä hetkellä käytössä on hiusten värjäyksestä jäänyt pieni hoitoainepullo, mutta en käytä sitä joka kerta. Olen todennut hoitoaineen aiheuttavan finnejä jos sitä joutuu iholle. Hyväkään huuhtelu ei aina tunnu auttavan. Ihohuokosten tukkeutumista olen havainnut erityisesti rinnassa, yläselässä, niskassa ja otsalla. Tämä ongelma poistuu jos en käytä vähän aikaan hoitoainetta. Tosin saan sitä vastoin kärsiä takkuisesta tukasta..

En käytä säännöllisesti kosteusvoiteita. Omistan yhden purkin, mutta senkin olen saanut lahjaksi. Käytän sitä satunnaisesti käsien, kantapäiden ja kyynärpäiden rasvaukseen esimerkiksi saunan jälkeen jos iho tuntuu kiristävän. Kantapäihin käytän myös voidetta, joka on tarkoitettu halkeamien hoitoon.

Käytän vain harvoin hajuvesiä, joita kylläkin omistan useita. Arkena en koskaan, sillä työskentelen hoitajana. Hoitoalalla ei voimakkaita tuoksuja suositella, koska potilaat saattavat kärsiä astmasta tai tuoksuyliherkkyydestä. Jo muutama vuosi sitten olen vaihtanut antiperspirantit alumiinittomiin deodorantteihin. Pitkän totuttelun ja kokeilun jälkeen olen löytänyt alumiinittomista tuotteista pitävät ja luotettavat dödöt, joiden kanssa kainalot eivät juuri kastu, eikä hienhajua tarvitse pelätä.

Tässä tällä hetkellä käytössä olevat dödöt, josta Mádaran Herbal deodorant on päivittäisessä käytössä. Voidemaista Schmidt's dödöä olen kokeillut vasta pari kertaa. Sekin on tehtävänsä hoitanut.

Olen jo kerran marittanut kosmetiikan, jota siis alunperinkin on ollut vain vähän. Tänään heitin pois liian tummaksi kokemani aurinkopuuterin ja liian vaalean huultenrajauskynän, jotka kumpainenkin taisivat täyttää jo vuosia ja olivat vailla käyttöä.

Kun tarkastelen käyttämääni kosmetiikkaa huomaan, että kaikki tuotteet ovat edullisia, perus-halpistuotteita, lukuunottamatta deodorantteja. Niiden hintaa nostavat vielä postikulut. Toisaalta niistä en halua luopua. Olenhan käyttänyt niiden valintaan aikaa, rahaa ja vaivaa. Meikkien suhteen  olen pärjännyt perus-halpistuotteilla hyvin. Toisaalta ajattelen, että voisin panostaa  esimerkiksi parempaan kasvovoiteeseen. Mitään ryppyrasvoja en halua hankkia. En usko niiden voimaan. Olen 48-vuotias ja minua luullaan usein kolmekymppiseksi, joten en koe olevani ryppyvoiteen tarpeessa. Voisin kuitenkin harkiten nostaa kosmetiikan tasoa. Mitään öky-luksus-tuotteita en kuitenkaan halua hankkia. Luonnonkosmetiikka voisi olla ehkä SE juttu. Tässäkin pätee siis vähän ja laatua ja mieluiten sitä, mikä pirskahtelee iloa.

PS. Meinasin unohtaa kynsilakat. Hoitotyöläisenä en voi käyttää kynsilakkaa sormien kynsissä työpäivinä, mutta lakkaan kyllä varpaankynsiäni usein, varsinkin kesäisin. Omistan kolme kaksi pulloa kynsilakkaa, edit: joista faktantarkistuksessa yhden havaitsin kuivuneen. Nekin ovat peräisin ruokakaupan hyllystä.

Kosmetiikkahankinnoissa pätee siis myös KonMari-periaate. Osta harkiten laatua ja tarkista, että se mitä hankit on sinulle tarpeen ja mieleen. Olet pirskahtelusi ansainnut!

Nämä rumat ja huonosti irtoavat liimalaput eivät totisesti pirskahtele.