Kissa säkissä ja jäitä mahassa

Otsikossa norjan kielen vastineet ilmaisuille, sika säkissä ja jäitä hatussa. Miten vaan molemmat sanonnat sopivat tilanteeseen, jossa nyt ollaan. Asunnon vuokraus Bergenistä ei tosiaan ole ollut ihan läpihuutojuttu. Olemme käyneet täältä kolmen ja puolen tunnin yhdensuuntaisen matkan takaa kaksi kertaa katsomassa asuntoja. Ensimmäisellä kerralla saimme sovittua neljä näyttöä kahdelle päivälle, toisella kerralla saimme kolme näyttöä, samoin kahdelle päivälle. Nämä vierailut tulevat kalliiksi matkoineen, yöpymisineen ja sapuskoineen, tie- lautta- ja parkkimaksutkin nielevät osansa. Pahinta asunnon etsimisessä kuitenkin oli se turhautumisen määrä, joka syntyi siitä, että emme saaneet sovittua näyttöjä. Viesteihimme ei vastattu tai asunnot olivat jo menneet sivu suun.

Ensimmäisellä kerralla tiesimme jo paluumatkalla, että ei napannut. Toisella kerralla jäi kaikki yhden kortin varaan. Asia on vieläkin osittain kesken, mutta toivoa on, että saamme vuokrattua pikkuisen asunnon ihan paraatipaikalta Bergenhusista. Asuntoa vuokraa kiinteistösijoittaja, joka itse asuu toisella paikkakunnalla. Olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja vaihtanut useita sähköposteja. Vuokrasopimus on vielä puolitiessä, mutta homma jatkuu ensi viikolla. Vaihtaessamme kaupunkia käymme myös ilmoittautumassa väestörekisteriin. Tämä on välttämätöntä, jotta saamme autolle parkkiluvan asuntomme läheltä. Vuokrasuhde on täällä monesti yhden vuoden mittainen. Sitoutuminen johonkin paikkaan vuoden sopimuksella, tai meidän tapauksessa vuoden ja kolmen kuukauden sopimuksella, tuntuu kuin ostaisi sikaa säkissä.

Toki asunnonvuokraamisessa täällä pätevät erilaiset lait kuin Suomessa ja myös määräaikaisen vuokrasopimuksen voi siirtää toiselle vuokraajalle, jos jostain syystä ei haluakaan asua asunnossa koko vuokra-aikaa. Näin on tapahtumassa myös meidän tapauksessamme. Otamme edellisten vuokralaisten sopimuksen ja  sen päättyessä solmimme oman sopimuksen vuokranantajan kanssa. Nämä sopimukset tehdään nyt samaan aikaan, jolloin meillä on sopimus yli vuodeksi.

Tosin eipä nämä maisemat kovin pahalta näytä. Asunnon vieressä on puisto ja sieltä on upeat näköalat suoraan keskustaan Bergen Bryggenille. Alas ja ylös Fløyenille pääsee portaita ja kevyenliikenteen väylää, fløiebanella tai autolla. Puistossa kävellessä tuli mieleeni Budapest ja Praha, tosin talot täällä ovat paljon kauniimpia.  Jännittävää nähdä, miten asiat tästä lutviutuvat ja miten me kaupunkiin kotiudumme. Jäitä mahassa on jännityksen vuoksi ja kissa tulee mukana kantokopassa,  ei säkissä.

Suomi ei säväyttänyt

Reissu, jonka tarkoitus oli noutaa polkupyörät ja kesärenkaat, on nyt suoritettu.  Täytyy myöntää, että jos näitä ajankohtaisia noudettavia tavaroita ei olisi ollut, tämä reissu olisi jäänyt tekemättä. Itse koin niin, että en ole potenut koti-ikävää. Tarkemmin sanottuna en kaipaa (vielä?) Suomeen. Toki on mukava nähdä perhettä ja tuttuja, mutta en täällä ollessani ole ikävöinyt juuri ollenkaan. Maistuuhan se ruisleipä hyvältä, mutta ei se nyt niin must ole.

Se, mitä enemmän kaipaan tällä hetkellä on jonkunlainen kiinnittyminen johonkin, joku pysyvä (= minun tapauksessani epämääräinen käsite) kodintuntuinen paikka, jossa on edellytykset elannon hankkimiseen. Väliaikaisuus ja irtolaisuus toki kiehtoo, mutta kaipaan jotain, mistä syntyy turvallisuuden tuntua, ehkä ystäviä, harrastuksia, tunnetta, että kuuluu johonkin. Kuitenkin matkalla Suomeen tuntui, että käymään mennään, vaan ei olemaan. Kotimatkalla tuntui juuri siltä, kotimatkalta.

Luulen, että viihtyminen ei ole kiinni ulkoisesta ympäristöstä, vaan pään sisäisestä tilasta. On silti totta, että kaikille on olemassa jotain, mikä määrittelee kodin. Mistä se tunne syntyy, sitä onkin vaikeampi määritellä. Luulen, että kyse ei ole tavaroista. Mutta mistä sitten? Tunteesta?

Tuttuus ei välttämättä luo kotoisuutta. Tuttuus voi olla myös negatiivinen asia. Samat kuviot, samat ihmiset, tylsyys, leipääntyminen, vieraantuminen. Voi tulla myös tunne siitä, että ei enää kuulu siihen paikkaan, johon on joskus kuulunut. On ikään kuin ohittanut se pisteen, josta olisi voinut kääntyä takaisin. Kaupungit muuttuvat hurjaa vauhtia. Vanhoja kortteleita puretaan ja tilalle rakennetaan uutta, usein tehokasta ja rumaa. En koe sitä omakseni. 

En osaa sanoa, olenko vikaantunut vai ollut erilainen jo syntyessäni, mutta elämääni on leimannut loputon muuttaminen. Ehkä en vain ole löytänyt paikkaani. Kun ikää tulee lisää, alkaa miettiä onko elämä menossa hurjemmaksi vai rauhoittuuko sitä vanhempana. Voi olla, että lopulta löydän paikkani tai sitten muutan asuntoautoon. Unissani etsin usein nukkumapaikkaa, milloin mistäkin nurkasta. Olen näissä unissani usein tyytyväinen mihin tahansa patjan rytkäleeseen ja olenpa joskus kelpuuttanut nukkumapaikakseni myös pienen piironginlaatikon. Usein hakeudun unissani myös siskonpetiin, vintille ja vastaaviin tilapäisiin nukkumapaikkoihin. Saapa nähdä mihin oikeassa elämässä päädymme nyt kun asunnonhaku Bergenin suunnalla taas ensi viikolla jatkuu.

Bergen yötä päivää

Asunnonhakureissulla Bergenissä saimme kokea kaikki vuodenajat pikana. Mennessä satoi vettä,  räntää ja lunta. Illalla oli maa valkoisena, aamulla lähes kaikki sulanut pois. Seuraavana iltana kurkisteli aurinko pilvien välistä.

Olipa melko raskas, mutta myös kiva reissu. Lauttamatkoineen matka kestää yli kolme tuntia suuntaansa vaikka kilometrejä tulee vain 138 kilometriä. Päätimme siis yöpyä ja jakaa näytöt kahdelle päivälle. Näytöille pääsee pääsääntöisesti työpäivän jälkeen ja melko myöhään illalla. Jopa vasta iltayhdeksältä. Näimme neljä asuntoa, mutta niistä ei nyt yksikään tainnut olla meitä varten. On vaikea tehdä päätöstä kun ei tulevasta, työpaikoista tai muustakaan ole juuri mitään tietoa. Keskustassa on kallista, asunnot pieniä ja epäkäytännöllisiä. Meillä asunnon löytymistä haittaa vielä lemmikin omistaminen. Kaikki eivät halua vuokrata asuntoa kissan omistajille. Asuntojen vuokrat ovat Bergenissä tuplasti kalliimmat kuin tällä Haugesundissa. Seuraavaksi teemme reissun Suomeen ja sitten palataan taas asunnon etsintään. Bergen on kyllä todella viehättävä kaupunki. Olen menettänyt sille sydämeni.. täydellisesti.