Too much information

Tuntuu, että median pääasiallinen tehtävä on ladata eteemme kurjuutta, tragediaa, surua, kauhua ja vihaa. En jaksa reagoida. Olenko sairas vai viisas? Ajattelen, että maailman on sairas, ihmiskunta on kuvottavan hajalla, mutta yksilönä olen erilainen. Olen täynnä toivoa ja rakkautta. En anna vihan ja kauhun koskettaa itseäni. Näin jossain juuri piirrroskuvan, jossa maahanmuuttokriitikko latkii uhrin verta Pariisin iskujen jälkeen. http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen
Tässä kiteytyy mielestäni jotain olleellista mediankin käytöksestä. Miksi on tärkeää nähdä toisten hätä ja kauhu, suru ja epätoivo, hetki hetkeltä. Miksi herkutella epätoivolla? Miksi latkia verta? 

Sanotaan, että ihminen hukkuu siihen, mihin keskittyy. En aio keskittyä tähän. Haluan muuttaa maailmankuvaani. Haluan keskittyä johonkin parempaan: toivoon,  hyvyyteen, suvaitsevaisuuteen. Suljen ruudun uutiset ja ne eivät koske enää minua. Olenko hullu, olenko välinpitämätön? Auttaako viha? Auttaako suru? Miten voisin tilannetta muuttaa? Kauhistelemallako? Enpä usko.

Hyödyttääkö julkinen myötätunto kärsiviä omaisia vai palveleeko se ennemminkin terroristien intressejä. Pelko, viha ja koston kierre ovat ainakin terroristien tarkoitushakuisesti esille kaivamia reaktioita. Media ruokkii näitä tunteita mehevillä jutuillaan. Palveleeko media terrorismia vai demokratiaa?