Sairaanhoitajaopinnot

Kohta on ensimmäinen lukukausi takana sairaanhoitajaopintoja. Tiesin jo kouluun hakiessani, että tulen pitämään opiskelusta. Teoriaopinnot eivät tuota minulle vaikeuksia ja kirjallisetkin tehtävät sujuvat, joskaan nyt eivät ihan leikiten, mutta kuitenkin. Olen saanut kaikki tentit läpi hyvin arvosanoin tai hyväksyttynä jos arvostelu on ollut hyväksytty/hylätty. Edessä taitaa olla vielä anatomian ja fysiologian tentti ja siinä riittää minullekin haastetta. Toinen haastellinen koe oli kliinisten taitojen näyttökoe, jossa luokkakaverit ja arvosteleva opettaja seisovat vieressä tuijottamassa miten suoriudun parini kanssa katetroinnista. Läpi meni sekin vaikka kainaloissa oli jäniksen kokoiset hikiläikät ja kädet tärisivät.


Ehkä antoisinta opiskelussa on hyvä luokkahenki ja kavereiden tuki. Kokemus siitä, että samassa veneessä ollaan eikä aina ole tyyntä. Myös luokan osaamisen monimuotoisuus ja erilaiset näkemykset ja kokemukset tuovat rikkautta. Erilainen kokemus ja näkemys korostuvat ongelmaperusteisessa oppimisessa, jossa eräänlaisen parviälyn käytön kautta ratkomme yhdessä meille esitettyjä ongelmia ja muodostamme niistä oppimistehtäviä itsellemme. Oppiminen tapahtuu kuin huomaamatta ja esimerkit elävästä elämästä jäävät helposti mieleen. Olemme porukassa puhuneet vakavasti ja nauraneet makeasti oppisen ohessa.

Uni: Taas liikaa tavaraa

Unissani tuntuvat toistuvan jatkuvasti samat teemat. Jos olen juhlimassa hukkaan unessa kenkäni tai laukkuni. Kutsun tätä tuhkimokompleksiksi. Usein näen myös unta matkoista. Näissä unissa olen yleensä levittänyt tavarani pitkin hotellihuonetta ja kun lähtöpäivä koittaa minulle tulee kiire pakata kimpsuni. Viimeöinen uneni oli muunnelma tästä teemasta. Olin vanhempieni luona kylässä ja koska kyseessä oli ulkomaanmatka minulla oli ns. riittävästi tavaraa mukanani. Kun aloin suunnitella kotiin palaamista aloitin pakkaamisen.. ja voi kuinka sitä tavaraa riittikin. Minulla oli mukana aivan kaikkea myös pyykkiteline ja painekattila, joita en oikeassa elämässä edes omista. Olin kovin harmissani koska pakkaamiseen kului kolme päivää. Jätin äidilleni vanhoja aikakausilehtiä ja painekattilan, jota en ajatellut enää tarvitsevani. Unessa ei käynyt ilmi millä vehkeellä olin kotiini palaamassa, mutta lentorahtina nuo tavarat olisivat varmasti maksaneet omaisuuden.

Olen usein miettinyt tuota tavarapaljouden merkitystä unissani. Kertooko se ehkä pään sisällöstä, koska en todellakaan elä tavarapaljouden keskellä. Tavara edustaa unissani jotain, mikä estää minua liikkumasta tai lähtemästä nopeasti. Usein pelkään myöhästyväni pakkaamattomien matkatavaroideni vuoksi. Edellisenä yönä näin unta, jossa asuin mieheni kanssa asuntovaunussa jonkun toisen omistaman talon pihalla. Yöllä tämä talon omistaja tuikkasi tuleen koko vaunun ja kaikki tavaramme paloivat savuna ilmaan. Mieheni oli hädissään ja epätoivonen:" Kaikki meni!" Lohduttelin häntä ja sanoin, että päästiinpä romuista eroon. Oma uskoni tulevaisuuteen ei siis selvästikään riipu materiasta. Uni jatkui niin, että asuimme vanhan kotitaloni pihassa teltassa. Loistava tulevaisuus edessä siis ?