Tehokkuutta epämukavuusalueella

Tämän päivän business-elämässä opetetaan myyntitekniikkaa monin tavoin. Yksi hullu ajatus ( Kiitos, Jari Sarasvuo), jota itsellenikin on syötetty jo monta vuotta on se, että kaikki kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella. Pitää uskaltaa pois omalta mukavuusalueeltaan ja tehdä asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Siinä kuulemma kehityy.. Saattaa tietysti pitää joissain asioissa paikkansa, mutta jos työyhteisön tarkoitus on pitää ihminen koko ajan epämukavuusaluella, joka alkaa työpaikan etuovelta ja päättyy takaovelle, ei homma enää toimi.

Tehokkuusajattelun sijaan pitäisi antaa tilaa luovuudelle ja ihmisyydelle. Meillä kaikilla on huonot päivämme. Jokaisella on myös muita tavoitteita elämässä kuin myydä joka kuukausi edellistä enemmän. Pelkkä raha, oli se sitten tulosta tai palkkaa ei motivoi jos muutoin kokee olonsa riittämättömäksi ja älyllisesti aliarvioiduksi.

Tehokkuusajattelun kyllästämä kouluttaja ei välttämättä ymmärrä myyjää, joka pyrkii eurojen sijaan saamaan tyytyväisiä asiakkaita ja luomaan asiakkaille kekseliäitä ratkaisuja. Kouluttaja täsmentää kuinka tärkeää on olla europerusteinen budjetti jokaiselle myyjälle ja miellellään vaikka päiväkohtaisesti seurattava minimitavoite. Myyjän pitää ikään kuin piiskata itseään joka päivä tuloksiin. Kouluttaja ei ymmärrä kun myyjät jo mylvivät, ettei euroja tarvitse seurata ollenkaan jos myyjä huolehtii, että tekee muun työnsä hyvin. Kouluttaja ei suostu ymmärtämään koska hän on euromies ja myyjät ovat naisia, asiakaspalvelijoita, joita kouluttaja työntää epämukavuusalueelle kuin lampaita teuraalle.

Suosittelen kouluttajalle (Ja Sarasvuolle kans.) luettavaksi Pekka Pirhosen No Agenda Club tai sitten Esa K. Viitalan Positiivinen koirankoulutus. Koirakin oppii kun on kivaa ja väitän, että sama pätee ihmisiin.

Juosten ympäri maan

Ajattele, jos saisit mahdollisuuden matkustaa ympäri maanpalloa. Saisit ottaa mukaasi yhden ihmisen, kenet vaan haluat ja matkustella eri maihin ja kulttuureihin. Mikäs sen ihanampaa, kulutkin maksettaisiin puolestasi.

Siihen se ihanuus sitten päättyisikin. Koko matkaa leimaa helvetinmoinen kiire ehtiä kilpakumppanien ohi juosten tai juonittelemalla, niin unohdin kai mainita ettette ole matkaseurasi kanssa kahden. Saatte mukaanne kilpailuhenkisiä pösilöitä, jotka ovat valmiita tallaamaan varpaillenne, sohimaan lentokenttäjonossa kyynerpäillä teitä nenään ja tarvittaessa polkemaan rinkkanne tomuun, jotta pääsisivät ohitsenne. Niin mihin? Seuraavaan paikkaan. Seuraavan tehtävän pariin. Kohti maalia ja rahapalkintoa. What a waste of money! Puhumattakaan luonnonvaroista. Lentokoneella ristiin rastiin ja taksilla muut matkat ja muista: Koko ajan on kiire. Päivä siellä toinen täällä ja kolmas lentokentällä. Lisäksi mukananne kulkisi kuvausryhmä, jonka tarkoitus olisi tallentaa pahimmat mokat ja juonittelut, raivokohtaukset, epätoivo, itku ja lopuksi häviö. Tämän formaatin nimi on Amazing Race. I say: Amazingly Stupid Race.