Terveisiä uudisasukasreservaatista

Lapset kiljuvat, koirat ulvovat, vasarat viuhuvat ja porat laulavat ja joka kuun vaihde on vähintään yksi muutto. Uudisasukasreservaatissa sopeudutaan ensin talon sääntöihin (huonosti) ja sitten etsitään ruokakauppa, kioski, kirjasto, ravintola, virastot, kenkäkauppa, kuntosali ja atk-huolto.  Asumme tilapäismajoituksessa, mutta emme ole vielä ymmärtäneet muuttaa. Kerrostalohuoneistosta muutetaan mukavampaan rivitalohuoneistoon tai yksityisyyden ja arvon takaavaan omakotitaloon.

Reservaatissa asuu myös muutama vakimummo, joista muodostuu turvaa ja kulttuuria. Vakimummot valittavat autojen pysäköinnistä, pesutuvan vuorovarauksista ja kengänpohjissa sisälle kantautuvasta kurasta. Vakimummot myös kertovat ohimennen talon historiasta ja päivittävät samalla tärkeimmät juorut. Vakimummo on perus kerrostalokyttääjä, joten ei pidä hämmästyä jos löytää hänet harhailemasta oven takaa kun yllättäen poistuu asunnostaan porraskäytävään. Kerrostaloreservaatissa ei ole mitään pysyvämpää kuin vakimummo, paitsi ehkä kurainen kengänjälki käytävän lattiassa 5:ssä kerroksessa.

Reservaatin kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluvat mm. loppumaton älämölö kaikkiin vuorokauden aikoihin, seinien sotkeminen lapsellisin kirjoituksin, palavan postin tunkeminen naapurin postiluukkuun, räkäpallojen liimaaminen hissin peiliin sekä syljeskely lattioille.

Reservaatin tapoihin kuuluu jättää itsestään jälki. Poismuuton yhteydessä pari paskaista patjaa tai rikkinäinen kuvaputki-tv pihan perällä ovat ihan hyvä tagi. Vaihtoehtoisesti voi jättää ajanhampaan syömät kalusteet ja pornoelokuvakokoelman ullakkovarastoon tai moukaroida asunnon seinät ja väliovet uuteen uskoon. I was here!




Kommentit